Tarbosaurus oli Aasiasta, erityisesti Mongoliasta ja Kiinasta kotoisin oleva suuri lihansyöjä dinosaurus. Se oli tyrannosaurus, joka kukoisti 70-65 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden lopussa.

Tarbosaurus eli kostealla tulvatasangolla, jonka halki kulkevat jokikanavat. Tässä ympäristössä se oli ravintoketjun huipulla oleva saalistaja, joka luultavasti saalisti muita suuria dinosauruksia, kuten hadrosaurus Saurolophusta tai sauropodi Nemegtosaurusta.

Tarbosaurus tunnetaan kymmenistä näytteistä, joista on useita kokonaisia kalloja ja luurankoja. Näiden jäännösten avulla on voitu tutkia tieteellisesti sen fylogeniaa, kallon mekaniikkaa ja aivojen rakennetta.

Ulkonäkö ja mittasuhteet

Tarbosaurus oli suuri ja voimakas kaksijalkainen peto. Sen ruumis oli massiivinen, pää suuri ja hampaat paksuja ja kartiomaisia — sopeutumia isokokoisten saaliiden ruhjoamiseen ja lihan repimiseen. Eturaajat olivat lyhyet ja kaksisormiset kuten muillakin tyrannosaurideilla, takaraajat voimakkaat ja juoksemiseen soveltuvat. Häntä toimi pystyssä pidon ja tasapainon tukena.

  • Pituus: arviolta noin 10–12 metriä aikuisena.
  • Paino: nykyarvioiden mukaan useita tonneja (tyypillisesti 4–6 t, riippuen yksilöstä ja laskentatavasta).
  • Kallon pituus: suurimmilla yksilöillä noin metri tai hieman yli.
  • Hampaat: paksuja, luisia paloja murskaavia muotoja — sopeutuma luun käsittelyyn.

Luokittelu ja sukulaisuus

Tarbosaurus kuuluu tyrannosaurideihin, samaan laajarotuiseen ryhmään kuin kuuluisa Tyrannosaurus. Lajin tyypillinen edustaja on Tarbosaurus bataar. Sukulaisuussuhteet ja nimikkeistöt ovat olleet tutkijoiden väittelyn kohteena: jotkut ovat ehdottaneet, että Tarbosaurus tulisi liittää samaan sukuun Tyrannosauruksen kanssa (eli kutsua sitä Tyrannosaurus bataariksi), mutta monet tutkijat pitävät sitä erillisenä sukuna perustuen useisiin anatomisiin eroihin kallo- ja leukarakenteissa sekä aivo- ja sisäkorvaperusteissa.

Löytöhistoria ja fossiilialueet

Tarbosauruksen fossiileja on löydetty eniten Mongolian eteläosista, erityisesti Nemegtin ja Djadochin alueilta, sekä osin myös Kiinasta. Löydöt vaihtelevat lähes kokonaisista kalloista ja luurangoista fragmentteihin. Useat museot pitävät Tarbosauruksen näyttelyissä ja sen jäännökset ovat antaneet runsaasti tietoa liitukauden loppuvaiheen aasian faunasta.

Elintavat ja ravinto

Tarbosaurus oli huippupeto, joka todennäköisesti hyökkäsi sekä aikuisten että nuorten yksilöiden päälle suurten kasvinsyöjädinosaurusten parvista tai yksilöistä. Saalistusstrategiat ovat osin arvailun alaisia: se saattoi metsästää aktiivisesti mutta myös raateilla syömistä esiintyi. Luunmurtumien ja hampaiden jälkien analyysi viittaa voimakkaaseen purentaan ja kykyyn rikkoa luita. Lisäksi löydettyjen kasvinsyöjäjäänteiden jäljistä voidaan päätellä, että Tarbosaurus kohtasi kilpailua ja vuorovaikutusta muiden petojen, kuten dromaeosauridien ja oviraptoreiden, kanssa.

Tutkimuksen löydöt ja merkitys

Laajat fossiilinäytteet ovat mahdollistaneet yksityiskohtaiset tutkimukset Tarbosauruksen luustosta, kalloanatomista ja aivojen rakenteesta. Kallon mekaniikan tutkimukset sekä tietokonetomografiat ovat osoittaneet miten purentavoima jakautui ja miten aivot ja sisäkorva olivat sijoittuneet — tiedot auttavat ymmärtämään sen aisteja, tasapainoa ja käyttäytymistä. Joissakin yksilöissä todettuja vammoja ja paranemisen merkkejä on käytetty pohdittaessa sosiaalista käyttäytymistä ja lajin elinoloja.

Avoimet kysymykset

Vaikka Tarbosaurus on hyvin tunnettu, monia asioita tutkitaan edelleen. Tällaisia ovat tarkat sukulaisuussuhteet Tyrannosauruksen kanssa, yksityiskohtaiset kasvumallit ja käyttäytyminen (esim. kilpailu ja mahdollinen laumoissa eläminen), sekä integumentin eli ihon ja mahdollisten höyhenrakenteiden luonne — suorat todisteet höyhenistä Tarbosauruksella ovat puutteellisia, mutta joidenkin lähisukulaisten löydökset viittaavat, että nuorilla yksilöillä saattoi olla karvamaisia tai höyhenmäisiä rakenteita.

Tarbosaurus on keskeinen laji, kun tutkitaan liitukauden lopun ekosysteemejä Aasiassa ja tyrannosauridien evoluutiota yleisemmin. Uudet löydöt ja tekniikat, kuten tarkemmat CT-tutkimukset ja vertailuanalyysit, jatkuvasti tarkentavat kuvaa tästä voimakkaasta petosukupolvesta.