Teismi on uskonnollinen uskomus, jonka mukaan ainakin yksi jumala on olemassa. Teismi viittaa yleensä näkemykseen, että jumala tai jumalat ovat persoonallisia, tietoisia ja jollain tavalla maailmaan vaikuttavia olentoja (esimerkiksi luojia, ylläpitäjiä tai oikeudenmukaisuuden tuomareita). Laajemmassa merkityksessä teismillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa uskoa Jumalaan tai jumaliin.
Määritelmän lajeja ja läheisiä käsitteitä
- Polyteismi tarkoittaa uskoa useisiin jumaliin (esimerkiksi monien muinaisten uskontojärjestelmien kaltaiset käytännöt).
- Monoteismi on uskoa vain yhteen jumalaan; esimerkkejä monoteistisista uskonnoista ovat juutalaisuus, kristinusko ja islam. (Sanaa monoteismi ei ollut alkuperäisessä tekstissä linkattuna, mutta käsite mainitaan selityksessä.)
- Deismi on näkemys, jonka mukaan jumala on luonut maailman mutta ei puutu sen luonnolliseen kulkuun tai ihmetekoihin.
- Pantheismi ja panenteismi ovat vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää jumaluutta: pantheismi identifioi jumaluuden kaiken kanssa, panenteismi näkee jumalan sekä läsnä olevana maailmassa että sitä suurempana.
- Henoteismi ja monolatria viittaavat uskonnollisiin käytäntöihin, joissa saatetaan tunnustaa useita jumalia mutta palvoa tai asettaa etusijalle vain yhtä.
Erot muihin maailmankatsomuksiin
- Ateismi: Teistin vastakohta on usein ateisti — henkilö, joka kieltää tai ei usko korkeimman olennon tai korkeimpien olentojen olemassaolon.
- Agnostisismi: agnostikko pitää jumalan olemassaolon tietämistä mahdottomana tai toistaiseksi ratkaisemattomana, eikä välttämättä kiellä eikä vakuuta uskovansa.
- Naturalismi: luonnontieteellinen naturalismi selittää maailmaa ilman yliluonnollisia selityksiä, kun taas teismi ottaa yliluonnollisen selityksen mahdollisuutena.
- Deismi eroaa teismistä siinä, että deisti uskoo luojaan mutta ei yleensä jumalalliseen puuttumiseen historian tapahtumiin tai yksilöiden elämään.
Esimerkkejä ja käytännön ilmentymiä
- Klassinen teismi korostaa usein jumalan kaikkivaltiutta, kaikkitietävyyttä ja täydellistä hyvyyttä — tällainen näkemys on tyypillinen monissa länsimaisissa teologisissa traditioissa.
- Kristinusko on esimerkki teistisestä uskonnosta; siihen sisältyy usein usko persoonalliseen Jumalaan, joka on maailman Luoja ja jonka kanssa ihmiset voivat olla suhteessa (kristinusko mainittuna esimerkkinä).
- Islam ja juutalaisuus ovat monoteistisia teologioita, joissa korostetaan yhden Jumalan palvontaa ja ilmoitusta.
- Hinduismi voi sisältää polyteistisiä, henoteistisiä, pantheistisia ja teistisiä elementtejä riippuen suuntauksesta ja tulkinnasta.
Argumentit teismin puolesta ja kritiikki
Teismiä puolustetaan eri tavoin filosofisesti ja kokemuksellisesti. Yleisiä teistisiä argumentteja ovat:
- Kosmologinen argumentti (kaiken alkuunpanija tai ensimmäinen liikuttaja),
- Teleologinen argumentti (suunnittelun tai järjestyksen viittaaminen tarkoitukseen),
- Moraalinen argumentti (objektiivisen moraalin perusteena oleva jumala),
- Ontologinen argumentti (filosofinen päättely jumalan välttämättömästä olemuksesta).
Teismiä kohtaan esitetään myös voimakkaita kriittisiä perusteita: ongelma pahuudesta (kuinka kaikkivaltias, kaikkitietävä ja hyvä jumala sallii kärsimyksen), luonnontieteelliset selitykset maailmankaikkeudesta ja elämän synnystä, sekä argumentit, jotka korostavat uskonnollisten väitteiden todistustaakkaa.
Kielenkäyttö ja arkiesimerkit
Sanaan "teisti" viitataan sekä kuvaamaan ihmisen vakaumusta että teologisia näkemyksiä. Esimerkiksi: "Hän on teisti: hän uskoo henkilökohtaiseen Jumalaan." Vastineina käytetään usein termejä ateisti ja agnostikko. Teksteissä saatetaan myös erotella "klassinen teismi" (perinteinen, korkein Jumala) ja "uudemmat teistiset näkemykset" (esim. prosessiteologia tai sovellukset, joissa Jumala muuttuu tai kehittyy yhdessä maailman kanssa).
Yhteenvetona: teismi kuvaa laajaa joukkoa uskomuksia, jotka jakavat oletuksen jonkinlaisen jumaluuden tai jumalten olemassaolosta. Eri teistiset traditiot eroavat merkittävästi siinä, miten jumaluuden luonne, toiminta ja suhde maailmaan ymmärretään.