Timema on pieni, lyhytrunkoinen ja hieman paksumpi keppihyönteisten suku, jonka lajit poikkeavat monin tavoin paremmin tunnetuista pitkävartisista kepeistä. Ne ovat kotoisin Yhdysvaltojen länsiosista, pääasiassa Kaliforniasta ja sitä ympäröiviltä alueilta (läntisimmistä osavaltioista). Timema-lajit ovat kooltaan pieniä verrattuna useimpiin Phasmatodea-heimolaisiinsa, ja ne ovat helposti tunnistettavia lyhyestä rungostaan ja paksummasta ulkomuodostaan.
Taksonomia ja evoluutio
Timema on filogeenisesti perusryhmää muihin keppihyönteisiin verrattuna. Toisin kuin useimmat nykyaikaiset Phasmatodea-lajit, Timema edustaa vanhempaa haarautumaa, mikä tekee siitä tärkeän ryhmän keppihyönteiden evoluution tutkimuksessa. Tämän vuoksi kaikkia muita keppihyönteitä kutsutaan joskus ryhmäksi "Euphasmatodea", erotuksena Timema-suvusta. Timema on siten arvokas malli sekä taksonomisessa että evolutiivisessa mielessä.
Lajimäärä ja lisääntymismuodot
Suvun kuvatuista noin 21 lajista useat ovat mielenkiintoisia lisääntymisensä takia: viisi lajia lisääntyy partenogeneettisesti eli ilman uroksia. Näiden suvuttomien linjojen ikä vaihtelee, ja joidenkin arvioiden mukaan ainakin kahden suvuttoman linjan sukupolvinen jatkuvuus on jatkunut yli miljoonan vuoden ajan — mikä on pitkä aika verrattuna moniin muihin hyönteisiin. Partenogeneesi on tärkeä aihe Timema-tutkimuksessa, koska se tarjoaa mahdollisuuden tutkia geneettisen vaihtelun, sopeutumisen ja pitkäaikaisen suvuttomuuden seurauksia luonnossa.
Ulkonäkö ja naamioituminen
Timema-kepit ovat tyypillisesti pieniä ja liioittelemattoman pyöreitä verrattuna pitkiin, ohutseinäisiin “tikkuihin”. Niiden väritys vaihtelee lajista ja populaatiosta riippuen – yleisiä värejä ovat vihreä, harmaa ja useat ruskean sävyt. Monet lajit ovat kuvioituneita raitojen tai pisteiden muodossa, mikä auttaa niitä sulautumaan isäntäkasvien lehtiin ja oksiin. Näin ne välttävät petoja kuten lintuja, pieniä nisäkkäitä ja muita saalistajia.
Elintavat ja ravinto
Timemat ovat pääasiassa yöeläimiä: ne ovat aktiivisimpia hämärässä ja yöllä ja viettävät päivän lepotilassa ravintonaan käyttämiensä kasvien lehdillä tai kuorella. Ne ovat hyvin isäntäkasvispesifisiä; eri Timema-lajit käyttävät ravintonaan tyypillisesti tiettyjä pensaikko- ja aluskasvilajeja. Tyypillisiä isäntäkasveja ovat mm. Arctostaphylos (manzanita), Ceanothus, Adenostoma (chamise) ja jotkin Quercus-lajit (tammet). Isäntäkasvien valinta vaikuttaa myös Timema-lajien värimuotoihin ja kuvioihin, koska luonnonvalinta suosii yksilöitä, jotka sulautuvat parhaiten ympäristöönsä.
Koko, elinkaari ja käyttäytyminen
Timema-lajit ovat pienikokoisia verrattuna moniin muihin keppihyönteisiin; aikuiset ovat yleensä muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin pitkiä. Ne käyvät läpi täydellistä kehitystä ilman täydellistä muna‑nuori‑aikuinen-differentiaatiota phasmatodeille tyypillisen hemimetabolian mukaisesti (vaiheittainen kehitys munasta useiden nymfivaiheiden kautta aikuiseksi). Nymfit muistuttavat pienoiskoossa aikuisia ja vaihtavat nahkansa useita kertoja kasvaessaan. Käyttäytymisessä Timemat suosivat liikkumista varjoissa ja hitaasti tapahtuvaa ruokailua, mikä vähentää saalistusriskin lisääntymistä.
Merkitys, tutkimus ja suojelu
Timema on tärkeä tutkittava ryhmä monesta syystä: niiden asema keppihyönteiden fylogeniassa auttaa ymmärtämään laajemman ryhmän evoluutiota, ja niiden erilaiset lisääntymistavat tarjoavat mahdollisuuden tutkia genetiikkaa ja sopeutumista luonnossa. Lisäksi isäntäkasvikohtaisuus tekee niistä hyvän mallin ekologisten suhteiden ja mikrosaatosten tutkimukseen. Useimpien Timema-lajien säilyvyys ei ole tällä hetkellä laajalti uhattuna, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristöjen pirstoutumisesta, uudistushakkuista ja pensasalueiden katoamisesta, joten niiden elinympäristöjen suojelu on tärkeää.
Yhteenvetona Timema-kepit ovat pieni, evolutiivisesti merkittävä ja ekologisesti kiinnostava keppihyönteissuku, jonka monimuotoisuus, partitogeneesi-ilmiöt ja isäntäkasviin sopeutuminen tarjoavat runsaasti tutkimuskohteita luonnontutkijoille.
