Toninen liikkumattomuus (valekuolema): eläinten puolustusreaktio
Toninen liikkumattomuus (valekuolema): eläinten luonnollinen puolustusreaktio — syyt, merkitys ja esimerkit käytöksessä sekä tutkimuksen näkökulmat.
Toninen liikkumattomuus on eläimillä esiintyvä hyvin erikoistunut reaktio, jossa eläin vaipuu hetkelliseen, mutta syvään liikkumattomuuden tilaan. Se tunnetaan myös nimellä thanatoosi eli kuolleeksi teeskentely, ja sitä kutsutaan joskus epävirallisesti eläinten hypnoosiksi. Toninen liikkumattomuus voi esiintyä eri lajeilla eri tilanteissa, eikä sen kaikkia biologisia funktioita täysin tunneta. Se saattaa liittyä esimerkiksi joidenkin lajien, kuten haiden, parittelukäyttäytymiseen, mutta yleisimmin sitä pidetään saalistuksen välttämiseen tai saalistajan pelotteluun liittyvänä selviytymiskeinona (välttää tai pelotella saalistajia).
Miten liikkumattomuus ilmenee?
Toninen liikkumattomuus näkyy yleensä lihasjännitteen laskuna, heikentyneenä refleksivasteena ja usein hidastuneena hengityksenä ja sykkeenä. Eläin saattaa olla täysin liikkumatta, olla reagoimatta kosketukseen tai äänteisiin ja vaikuttaa ärsykkeille vastaamattomalta. Toiminnallisesti tilaan liittyy usein suojautuminen tai ympäristöön sulautuminen, mikä voi vähentää saalistajan kiinnostusta.
Mekanismit ja fysiologia
Tonisen liikkumattomuuden taustalla ovat hermoston ja autonomisen säätelyn muutokset. Reaktio aktivoituu usein voimakkaan pelon, kivun tai stressin seurauksena ja siihen osallistuvat muun muassa aivojen keskiosat, kuten limbinen järjestelmä ja aivorungon alueet (mm. periaivokuoppa), jotka säätelevät taistelu-, pako- ja lamaantumisreaktioita. Tilaan liittyy yleensä parasympaattisen aktiivisuuden voimistuminen, mikä voi aiheuttaa sykkeen ja hengityksen hidastumista.
Esimerkkejä eri eläinryhmistä
- Selkärankaiset: Monet linnut ja pienet nisäkkäät, kuten jyrsijät, voivat vaipua toniseen liikkumattomuuteen esimerkiksi saaliiksi joutuessaan. Toisinaan tätä ilmiötä on hyödynnetty tutkimuksessa tai eläinten käsittelyssä.
- Rauhaskalat ja hirmukalat: Joillakin kaloilla ja haiden kaltaisilla lajeilla esiintyvät saman kaltaiset tilat, joita voidaan yhdistää lisääntymiskäyttäytymiseen.
- Äyriäiset: Esimerkiksi hummerin kuoren tietyn alueen koskettaminen voi indusoida lamaantumisen kaltaisen reaktion.
- Linnut: Pienen linnun huomion suuntaaminen maahan olevaan siimaan tai muuhun ärsykkeeseen voi joskus laukaista liikkumattomuuden reaktion esimerkiksi häirinnän yhteydessä.
Induktio käytännössä ja tutkimuksen näkökulma
Tonista liikkumattomuutta voidaan aiheuttaa hallitusti tieteellisissä kokeissa tai eläinten käsittelyssä ilman näkyvää fyysistä vahinkoa, mutta tämän tekemisessä on eettisiä rajoja. Tutkijat käyttävät tilaa ja sen kestoa joskus mittarina pelolle tai stressille, mutta reaktion tulkinta vaatii varovaisuutta: tilan ei automaattisesti tulkita turvalliseksi tai kivuttomaksi kokemukseksi eläimelle. Eläinten hyvinvointiin liittyvät ohjeistukset korostavat, että tällaisia menetelmiä saa käyttää vain perustelluissa olosuhteissa ja mahdollisimman vähän stressiä aiheuttaen.
Toninen liikkumattomuus ja ihmiset
Samankaltaisia peritraumaattisia lamaantumisreaktioita on raportoitu myös ihmisillä, erityisesti vakavan trauman, kuten raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan, yhteydessä. Tällainen reaktio voi ilmetä kyvyttömyytenä liikkua tai huutaa tilanteessa, vaikka henkilö olisi tietoinen ympäristöstä. Tämä ei ole sama asia kuin Katatonia, joka on ihmisillä usein vakava ja pitkäkestoisempi psykiatrinen tila liittyen esimerkiksi skitsofreniaan, masennukseen tai neurologisiin sairauksiin. Toninen liikkumattomuus peritraumareaktiona on lyhytaikainen, traumaattinen selviytymisvaste, kun taas katatonia vaatii erilaisen diagnoosin ja hoidon.
Merkitys ja käytännön huomioita
Toninen liikkumattomuus on adaptiivinen, mutta monimuotoinen ilmiö. Se voi parantaa yksilön selviytymismahdollisuuksia tietyissä tilanteissa, mutta se on myös merkki äärimmäisestä pelosta tai stressistä. Tutkimuksen ja eläinkäsittelyn näkökulmasta on tärkeää erottaa tahaton, stressiperäinen lamaantuminen esimerkiksi lääketieteellisistä nukutustiloista. Eläinten hyvinvointia arvioitaessa tonisen liikkumattomuuden esiintyminen tulisi ottaa huomioon ja minimoida tarpeettoman traumaattiset tilanteet.
Jos aihe herättää lisää kysymyksiä tai haluat esimerkkitapauksia, käytännön ohjeita eläinten käsittelyyn tai viittauksia tieteelliseen kirjallisuuteen, voin laajentaa tekstiä tarkemmin.
Ruohokäärme ylösalaisin, leikkimässä kuollutta.
Sharks
Jotkin hait voidaan asettaa tooniseen tilaan. Hai pysyy tässä lamaantuneessa tilassa keskimäärin viisitoista minuuttia ennen kuin se toipuu. Tutkijat ovat hyödyntäneet tätä ilmiötä hain käyttäytymisen tutkimiseen. Kemiallisten haikarkotteiden vaikutuksia on tutkittu tehokkuuden testaamiseksi ja annoskokojen, pitoisuuksien ja heräämiseen kuluvan ajan rajaamiseksi.
Jotkin hait menevät tooniseen liikkumattomuuteen, kun ne käännetään ylösalaisin. Tiikerihailla, joiden pituus on 3-4 metriä (10-15 jalkaa), tonaalinen liikkumattomuus voidaan saavuttaa asettamalla kädet kevyesti eläimen kuonon sivuille lähelle sen silmiä ympäröivää aluetta. Tutkijat uskovat, että haiden tooninen liikkumattomuus saattaa liittyä paritteluun, koska naarashait näyttävät reagoivan siihen uroksia herkemmin. Tonisen liikkumattomuuden aikana selkäevä(t) suoristuu (suoristuvat), ja sekä hengitys että lihassupistukset muuttuvat tasaisemmiksi ja rennommiksi.
Valkohait eivät reagoi niin herkästi kuin muut lajit, kun on yritetty tonaalista liikkumattomuutta. Eräässä mielenkiintoisessa silminnäkijätapauksessa Kalifornian rannikolla nähtiin, kuinka naarasvalkohai piti haita ylösalaisin saadakseen aikaan tonaalisen liikkumattomuuden. Se piti haita liikkumattomana viisitoista minuuttia, minkä seurauksena se tukehtui kuoliaaksi. Tämä oli ensimmäinen kirjattu silminnäkijätapaus, jossa jokin muu laji kuin ihminen on saalistanut valkohain luonnossa. Toinen tapaus, jossa valkohait ovat tahallaan aiheuttaneet kaloille tonaalista liikkumattomuutta, on nähty Uuden-Seelannin piikkirauskujen kanssa. Tässä tapauksessa orkaat kääntävät itsensä ylösalaisin ennen hyökkäystä, vangitsevat rauskut suuhunsa, kääntävät itsensä nopeasti oikealle ja kääntävät rauskun ylösalaisin aiheuttaen tonaalisen liikuntakyvyttömyyden, jolloin kala on avuton ja helppo ateria.
Kanahypnoosi
Kana voidaan "hypnotisoida" tai saattaa transsiin pitämällä sen pää alaspäin maata vasten ja piirtämällä tikulla tai sormella viiva maata pitkin, joka alkaa nokasta ja jatkuu suoraan ulospäin kanan edessä. Jos kana hypnotisoidaan tällä tavoin, se pysyy liikkumattomana 15 sekunnista 30 minuuttiin tuijottaen viivaa. Erään teorian mukaan transsin aiheuttaa pelko, joka on luultavasti puolustusmekanismi, jonka tarkoituksena on teeskennellä kuolemaa, vaikkakin melko huonosti.
Ensimmäinen tunnettu kirjallinen viittaus tähän menetelmään on vuodelta 1646, Athanasius Kircherin Roomassa julkaisemasta Mirabile Experimentum de Imaginatione Gallinae -teoksesta.
Menetelmät
Toinen hypnoositekniikka on pitää kanaa kasvot ylöspäin, selkä maata vasten, ja sitten viedä sormi alaspäin kanan luuttuista juuri sen hengityskanavan yläpuolelle. Kanan jalat paljastuvat, mikä helpottaa lääkityksen antamista jalkapunkkeja jne. vastaan. Kanan herättäminen tapahtuu taputtamalla käsiä tai antamalla sille kevyt tönäisy.
Kanan voi myös hypnotisoida matkimalla sen nukkumistapaa - pää siiven alla. Tässä menetelmässä pidä lintua tukevasti kiinni, aseta sen pää siiven alle, keinuta kanaa sitten varovasti edestakaisin ja aseta se hyvin varovasti maahan. Sen pitäisi pysyä samassa asennossa noin 30 sekuntia. H.B. Gibson kirjassaan Hypnosis: its nature and therapeutic uses (Hypnoosi: sen luonne ja terapeuttiset käyttötarkoitukset) sanoo, että ennätyspituus, jonka kana on pysynyt hypnoosissa, on 3 tuntia 47 minuuttia.
Taimenen kutittelu
Taimenen kutittelu on taito hieroa taimenen vatsan alta sormilla. Oikein tehtynä taimen menee noin minuutin kuluttua transsinomaiseen tilaan, ja sen jälkeen se voidaan helposti heittää lähimmälle kuivalle maalle.
Tonic immobiliteetti tieteellisenä välineenä
Tonaalisen liikkumattomuustestin perusteena on se, että kokeen suorittaja simuloi saalistajaa ja saa näin aikaan saalistajan vastaisen reaktion - "kuoleman teeskentelyn". Periaatteena on, että saaliseläin "teeskentelee" olevansa kuollut voidakseen paeta, kun/jos saalistaja hellittää keskittymistään. Kuolemaa teeskentelevät linnut käyttävät usein hyväkseen pakomahdollisuuksia; viiriäisten tooninen liikkumattomuus vähentää todennäköisyyttä, että kissat saalistavat lintuja.
Tonisen liikkumattomuuden aikaansaamiseksi eläin asetetaan varovasti kyljelleen tai selälleen esim. 15 sekunnin ajaksi. Tämä tehdään joko tukevalla, tasaisella alustalla tai joskus tarkoitusta varten rakennetussa V- tai U-kirjaimen muotoisessa pidättämistelineessä. Jyrsijöillä reaktio saadaan joskus aikaan nipistämällä tai kiinnittämällä puristin niskanahkaan. Tutkijat rekisteröivät käyttäytymistä, kuten eläinten paikallaan pysymiseen tarvittavien induktioiden (15 sekunnin pituiset rajoitusjaksot) lukumäärän, viiveen ensimmäisiin merkittäviin liikkeisiin (usein jalkojen pyöriviin liikkeisiin), viiveen ensimmäisiin pään tai silmien liikkeisiin ja liikkumattomuuden keston, jota kutsutaan toisinaan "oikaisuajaksi".
Tonista liikkumattomuutta on käytetty osoittamaan, että häkissä olevat kanat ovat pelokkaampia kuin karsinoissa olevat kanat. Porrastettujen häkkien ylimmällä tasolla olevat kanat ovat pelokkaampia kuin alemmilla tasoilla olevat kanat. Käsin kuljetettavat kanat ovat pelokkaampia kuin mekaanisella kuljettimella kuljetettavat kanat. Pidempään kuljetetut kanat ovat pelokkaampia kuin lyhyemmän aikaa kuljetetut kanat.
Tonista liikkumattomuutta on käytetty tieteellisenä välineenä myös hiirillä, gerbiileillä, marsuilla, rotilla, kaneilla, sioilla ja apinoilla.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on tongyong?
V: Toninen liikkumattomuus on luonnollinen halvaantumistila, johon eläimet joutuvat, ja sitä kutsutaan usein eläinten hypnoosiksi.
K: Mikä on tonisen liikkumattomuuden tehtävä?
V: Tonisen liikkumattomuuden funktio ei ole varma, mutta se saattaa liittyä paritteluun tietyillä eläimillä, kuten hailla ja nisäkkäillä. Se voi olla myös tapa välttää tai pelotella saalistajia (kuolleeksi leikkimistä kutsutaan thanatoosiksi). Tonisella liikkumattomuudella on merkitystä selviytymisen kannalta, jos se auttaa metsästettävää eläintä sulautumaan ympäristöönsä.
Kysymys: Miten eläimille voidaan saada aikaan tonaalinen liikkumattomuus?
V: Toninen liikkumattomuus voidaan saada aikaan aiheuttamatta eläimelle ilmeistä stressiä. Esimerkiksi silittämällä hummerin kuoren tiettyä aluetta tai kiinnittämällä kanan huomio maassa olevaan siimaan.
K: Mitä on thanatoosi?
V: Thanatoosi on kuollutta esittävä tila, jonka eläimet omaksuvat välttääkseen tai pelotellakseen saalistajia.
Kysymys: Onko tonaattinen liikkumattomuus yksinomaan eläimillä?
V: Ei, tonisen liikkumattomuuden on sanottu esiintyvän myös ihmisillä, jotka ovat joutuneet voimakkaan trauman, kuten raiskauksen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
K: Mitä on katatonia?
V: Katatonia on vakava psykiatrinen tila, johon liittyy usein liikkumattomuuden tila.
K: Voiko tooninen liikkumattomuus aiheuttaa eläimille stressiä?
V: Toninen liikkumattomuus voidaan aiheuttaa aiheuttamatta eläimelle ilmeistä stressiä.
Etsiä