Valekuolema

Sharks

Jotkin hait voidaan asettaa tooniseen tilaan. Hai pysyy tässä lamaantuneessa tilassa keskimäärin viisitoista minuuttia ennen kuin se toipuu. Tutkijat ovat hyödyntäneet tätä ilmiötä hain käyttäytymisen tutkimiseen. Kemiallisten haikarkotteiden vaikutuksia on tutkittu tehokkuuden testaamiseksi ja annoskokojen, pitoisuuksien ja heräämiseen kuluvan ajan rajaamiseksi.

Jotkin hait menevät tooniseen liikkumattomuuteen, kun ne käännetään ylösalaisin. Tiikerihailla, joiden pituus on 3-4 metriä (10-15 jalkaa), tonaalinen liikkumattomuus voidaan saavuttaa asettamalla kädet kevyesti eläimen kuonon sivuille lähelle sen silmiä ympäröivää aluetta. Tutkijat uskovat, että haiden tooninen liikkumattomuus saattaa liittyä paritteluun, koska naarashait näyttävät reagoivan siihen uroksia herkemmin. Tonisen liikkumattomuuden aikana selkäevä(t) suoristuu (suoristuvat), ja sekä hengitys että lihassupistukset muuttuvat tasaisemmiksi ja rennommiksi.

Valkohait eivät reagoi niin herkästi kuin muut lajit, kun on yritetty tonaalista liikkumattomuutta. Eräässä mielenkiintoisessa silminnäkijätapauksessa Kalifornian rannikolla nähtiin, kuinka naarasvalkohai piti haita ylösalaisin saadakseen aikaan tonaalisen liikkumattomuuden. Se piti haita liikkumattomana viisitoista minuuttia, minkä seurauksena se tukehtui kuoliaaksi. Tämä oli ensimmäinen kirjattu silminnäkijätapaus, jossa jokin muu laji kuin ihminen on saalistanut valkohain luonnossa. Toinen tapaus, jossa valkohait ovat tahallaan aiheuttaneet kaloille tonaalista liikkumattomuutta, on nähty Uuden-Seelannin piikkirauskujen kanssa. Tässä tapauksessa orkaat kääntävät itsensä ylösalaisin ennen hyökkäystä, vangitsevat rauskut suuhunsa, kääntävät itsensä nopeasti oikealle ja kääntävät rauskun ylösalaisin aiheuttaen tonaalisen liikuntakyvyttömyyden, jolloin kala on avuton ja helppo ateria.

Kanahypnoosi

Kana voidaan "hypnotisoida" tai saattaa transsiin pitämällä sen pää alaspäin maata vasten ja piirtämällä tikulla tai sormella viiva maata pitkin, joka alkaa nokasta ja jatkuu suoraan ulospäin kanan edessä. Jos kana hypnotisoidaan tällä tavoin, se pysyy liikkumattomana 15 sekunnista 30 minuuttiin tuijottaen viivaa. Erään teorian mukaan transsin aiheuttaa pelko, joka on luultavasti puolustusmekanismi, jonka tarkoituksena on teeskennellä kuolemaa, vaikkakin melko huonosti.

Ensimmäinen tunnettu kirjallinen viittaus tähän menetelmään on vuodelta 1646, Athanasius Kircherin Roomassa julkaisemasta Mirabile Experimentum de Imaginatione Gallinae -teoksesta.

Menetelmät

Toinen hypnoositekniikka on pitää kanaa kasvot ylöspäin, selkä maata vasten, ja sitten viedä sormi alaspäin kanan luuttuista juuri sen hengityskanavan yläpuolelle. Kanan jalat paljastuvat, mikä helpottaa lääkityksen antamista jalkapunkkeja jne. vastaan. Kanan herättäminen tapahtuu taputtamalla käsiä tai antamalla sille kevyt tönäisy.

Kanan voi myös hypnotisoida matkimalla sen nukkumistapaa - pää siiven alla. Tässä menetelmässä pidä lintua tukevasti kiinni, aseta sen pää siiven alle, keinuta kanaa sitten varovasti edestakaisin ja aseta se hyvin varovasti maahan. Sen pitäisi pysyä samassa asennossa noin 30 sekuntia. H.B. Gibson kirjassaan Hypnosis: its nature and therapeutic uses (Hypnoosi: sen luonne ja terapeuttiset käyttötarkoitukset) sanoo, että ennätyspituus, jonka kana on pysynyt hypnoosissa, on 3 tuntia 47 minuuttia.

Taimenen kutittelu

Taimenen kutittelu on taito hieroa taimenen vatsan alta sormilla. Oikein tehtynä taimen menee noin minuutin kuluttua transsinomaiseen tilaan, ja sen jälkeen se voidaan helposti heittää lähimmälle kuivalle maalle.

Tonic immobiliteetti tieteellisenä välineenä

Tonaalisen liikkumattomuustestin perusteena on se, että kokeen suorittaja simuloi saalistajaa ja saa näin aikaan saalistajan vastaisen reaktion - "kuoleman teeskentelyn". Periaatteena on, että saaliseläin "teeskentelee" olevansa kuollut voidakseen paeta, kun/jos saalistaja hellittää keskittymistään. Kuolemaa teeskentelevät linnut käyttävät usein hyväkseen pakomahdollisuuksia; viiriäisten tooninen liikkumattomuus vähentää todennäköisyyttä, että kissat saalistavat lintuja.

Tonisen liikkumattomuuden aikaansaamiseksi eläin asetetaan varovasti kyljelleen tai selälleen esim. 15 sekunnin ajaksi. Tämä tehdään joko tukevalla, tasaisella alustalla tai joskus tarkoitusta varten rakennetussa V- tai U-kirjaimen muotoisessa pidättämistelineessä. Jyrsijöillä reaktio saadaan joskus aikaan nipistämällä tai kiinnittämällä puristin niskanahkaan. Tutkijat rekisteröivät käyttäytymistä, kuten eläinten paikallaan pysymiseen tarvittavien induktioiden (15 sekunnin pituiset rajoitusjaksot) lukumäärän, viiveen ensimmäisiin merkittäviin liikkeisiin (usein jalkojen pyöriviin liikkeisiin), viiveen ensimmäisiin pään tai silmien liikkeisiin ja liikkumattomuuden keston, jota kutsutaan toisinaan "oikaisuajaksi".

Tonista liikkumattomuutta on käytetty osoittamaan, että häkissä olevat kanat ovat pelokkaampia kuin karsinoissa olevat kanat. Porrastettujen häkkien ylimmällä tasolla olevat kanat ovat pelokkaampia kuin alemmilla tasoilla olevat kanat. Käsin kuljetettavat kanat ovat pelokkaampia kuin mekaanisella kuljettimella kuljetettavat kanat. Pidempään kuljetetut kanat ovat pelokkaampia kuin lyhyemmän aikaa kuljetetut kanat.

Tonista liikkumattomuutta on käytetty tieteellisenä välineenä myös hiirillä, gerbiileillä, marsuilla, rotilla, kaneilla, sioilla ja apinoilla.