Putkijalat ovat piikkinahkaisten (Echinodermata) ruumiin alapuolella, erityisesti suun läheisyydessä, esiintyviä pieniä putkimaisia ulokkeita. Ne tunnetaan myös nimellä podia. Putkijalat ovat osa eläinten vesiverkostoa (water vascular system) ja niillä on keskeinen rooli liikkumisessa, ravinnon hankinnassa ja kaasujen vaihdossa.

Rakenne

Jokainen putkijalka koostuu kahdesta pääosasta: ulkoisesta varresta (podia) ja sisäisestä ampullasta. Ampulla on pussinmuotoinen rakente, joka sijaitsee eläimen ruumiin sisällä ja täyttyy vedellä. Kun ampullan lihas supistuu, vesi työnnetään podiaa kohti ja putkijalka venyy. Putkijalan päässä on usein pieni imukuppimainen levy, jonka avulla eläin voi tarttua pintoihin. Putkijalat ovat sijoittuneet yleensä ambulakraalisille urille käsivarsien tai vartalon pitkin.

Vesiverkosto alkaa yleensä madrepori-aukon kautta vedenottoaukosta ja jatkuu kivikanavan (stone canal), rengaskanavan (ring canal) ja säteittäisten kanavien (radial canals) kautta ampulloihin ja putkijalkoihin. Tämä hydraulinen järjestelmä mahdollistaa putkijalkojen liikuttamisen ilman nivelmiä.

Toiminta ja käyttö

Putkijalkoja käytetään pääasiallisesti kolmeen tehtävään:

  • Liikkuminen: Putkijalat kiinnittyvät ja irtoavat pintoihin järjestelmällisesti, jolloin eläin "kävelee" hitaasti. Liikkeeseen tarvittava voima syntyy hydraulisen paineen muutoksista ampullassa.
  • Ruokailu: Putkijaloilla voidaan tarttua saaliiseen, siirtää ravintoa kohti suuta tai avata kovakuorisia selkärangattomia.
  • Hengittäminen ja kaasujen vaihto: Putkijalkojen pinnan läpi tapahtuu osittain kaasujen vaihtoa; lisäksi monet lajit käyttävät tähän tarkoitukseen erityisiä ihopoimuja (papulae).

Putkijalkojen kiinnittymiseen osallistuvat kaksi mekanismia: imukupin kaltainen alipaine ja eritteet, jotka toimivat "liimana". Kiinnittyminen voi olla hyvin voimakasta, minkä vuoksi monet piikkinahkaiset pystyvät pitämään otteen jopa karkeista pinnoista ja rikkomattomista saaliista.

Esimerkki: meritähtien saalistus

Meritähdet ovat tunnettuja putkijalkojensa käytöstä simpukankuorien avaamisessa. Usein Rautajalkaisten ja simpukoiden kuoria pitävät yhdessä vahvat lihakset, eikä yksittäinen lihas voi helposti avata kuorta. Meritähti tarttuu kuoren molemmille puolille putkijaloillaan ja vetää tasaisesti. Putkijalat toimivat hydraulisen järjestelmän avulla niin, että meritähti kykenee ylläpitämään vetoa paljon pidempään kuin simpukan omat lihakset.

Tavallisesti muutaman minuutin väännön jälkeen kuori saattaa avautua vain vähän — usein noin kymmenen minuutin jälkeen kuoren liitos avautuu riittävästi. Tämän jälkeen meritähti työntää vatsansa (everted stomach) kuoren sisään ja ulos valuu entsyymejä, jotka sulattavat simpukan pehmeät osat. Erityisesti mahalaukku voi päästä jopa 0,1 millimetrin kokoisesta raosta kuoren ja reunusten välistä. Kun ravinto on osittain sulatettu, meritähti imee sen takaisin sisälle ja hyödyntää ravinteet hitaasti — sulatusprosessi voi kestää tunteja tai päiviä.

Muita merkittäviä piirteitä

Putkijaloilla on myös sensorisia toimintoja: ne tuntevat kosketusta, kemiallisia ärsykkeitä ja joskus valoa. Ne voivat osallistua myös paikalliseen erittymiseen ja aineenvaihduntaan. Lisäksi putkijalat uusiutuvat usein, ja vaurioitunut putkijalka voi kasvaa takaisin regeneroitumalla.

Ekologinen ja tutkimuksellinen merkitys

Putkijalat tekevät piikkinahkaisista tehokkaita saalistajia, kääpiä ja hajottajia, ja niiden toiminta vaikuttaa usein koko meren pohjan eläinyhteisöön (esimerkiksi simpukkakantojen väheneminen meritähtien ansiosta). Ihmistutkimuksessa putkijalkojen kiinnittymis- ja liimaprosesseja tutkitaan biomimetiiikan näkökulmasta, sillä niiden kyky tarttua märkiin ja karkeisiin pintoihin kiinnostaa uusien liima- ja tartuntatekniikoiden kehityksessä.

Yhteenvetona: putkijalat ovat pieniä mutta monikäyttöisiä elimiä, joiden hydraulinen toiminta mahdollistaa liikkumisen, saalistuksen ja osan hengityksestä piikkinahkaisten elämässä. Ne ovat sekä rakenteellisesti että ekologisesti olennainen osa näiden eläinten biologiaa.