Meritähdet (Asteroidea) — rakenne, elintavat ja lajit
Meritähdet (Asteroidea): yli 1500 lajia, monivartiset piikkinahkaiset — rakenne, ravinto ja elintavat syvistä vesistä rantavyöhykkeille. Tutustu lajeihin ja ekologiaan.
Meritähdet eli meritähdet ovat luokkaan Asteroidea kuuluvia piikkinahkaisia. p35 Ne ovat mereneläviä, jotka elävät pohjaelimistössä eri syvyyksissä aina rantavyöhykkeeltä syvänteisiin saakka.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kaikki meritähdet elävät meressä, merenpohjassa. Monet lajit viihtyvät syvällä vedessä, kun taas toiset elävät matalissa ranta-alueissa. Jotkut lajit elävät vuorovesivyöhykkeellä, laskuveden ja nousuveden välissä, missä ne kestävät vuoroin veden peittävyyden ja altistuksen ilmalle.
Rakenne
Meritähdillä on tyypillisesti viisi tai useampi varsi eli käsivartta, mutta osa lajeista on säteittäisesti monivarsiisia. Kehon keskiosassa sijaitsee ottielin ja suu, ja jokaisen käsivarren alapinnalla on pieniä jalkoja eli putkijalaksia, joita käytetään liikkumiseen ja ravinnon käsittelyyn.
Vaikka meritähdet ovat selkärangattomia, niillä on eräänlainen luuranko. Meritähden runko koostuu kalsiumkarbonaattilevyistä, jotka tunnetaan nimellä "ossikkelit". Nämä muodostavat luurangon, joka voi saada erilaisia muotoja, kuten piikkejä ja rakeita, ja luoda suojaa sekä tukea pehmeille kudoksille.
Neillä on alkeellinen hermosto, mutta ei aivoja. Hermosto on säteittäinen ja koostuu hermosäikeistä, jotka kulkevat käsivarsiin. Meritähdillä ei ole verta samassa merkityksessä kuin selkärankaisilla, vaan ne käyttävät merivettä vedenalaisen vesikanavajärjestelmän, vesireseptorin ja putkijalkojen täyttämiseen ja liikuttamiseen — tämä vesivasu eli vedenvarasto- (water vascular) järjestelmä on tärkeä liikkumisessa, hengityksessä ja ravinnon ottamisessa.
Ravinto ja elintavat
Meritähtiä on yli 1500 eri lajia. Useimmat meritähdet ovat petoeläimiä. Ne syövät simpukoita, simpukoita ja muita simpukoita sekä muita kova- ja pehmeäkuorisia selkärangattomia. Monet lajit käyttävät toistuvia putkijalkoja ja voimaa avatakseen kova- tai kilpikuoria, minkä jälkeen ne voivat työntää ulos vatsansa (evertioida mahalaukun) ruoan ympärille ja ruokkia sitä ulkopuolisessa ruuansulatuksessa. Joillakin lajeilla on myös kyky pyydystää pieniä kaloja ja hajottavaa orgaanista ainesta.
Merkittävä esimerkki suuresta meritähtilajista on auringonkukkatähti (Pycnopodia helianthoides)—täysikasvuisena sen käsivarsien kärkiväli voi olla noin metri. Se on hieman suurempi kuin kuuluisa piikkitähti, joka elää korallipolypilla, ja jonka populaatioiden muutokset voivat vaikuttaa koralliyhteisöihin.
Lisääntyminen ja uusiutuminen
Meritähdet lisääntyvät useimmiten lisääntymissolujen välityksellä: useimmat lajit hedelmöittävät munansa ja spermansä ulkoisesti vedessä (ulkohedelmöitys), jolloin kehittyy planktoninen toukkavaihe (esim. bipinnaria ja brachiolaria), ennen kuin nuori meritähden muoto vakiintuu pohjaeläimeksi. Joillakin lajeilla voi esiintyä myös suvutonta lisääntymistä, kuten lohkeamista ja uudelleenrakenemista: katkennut käsivarsi voi kasvaa uudeksi yksilöksi tai sukurakenteet voivat palautua osittain, mikä tekee meritähdistä tunnettuja kyvystään uusiutua.
Ekologinen merkitys ja uhat
Meritähdet ovat tärkeitä meren pohjan ekosysteemeissä: ne säätelevät simpukka- ja äyriäispopulaatioita ja toimivat ravintona monille muille eläimille. Toisaalta jotkin lajit, kuten piikkitähti (eräät lajit sukuun Acanthaster), voivat runsastua ja aiheuttaa laajoja vahinkoja koralliriuttoihin. Ihmisen aiheuttamat muutokset, kuten lämmönnousu, saasteet ja liikakalastus, voivat vaikuttaa meritähtien elinoloihin ja yhteisöjen tasapainoon.
Meritähtiä tutkitaan edelleen: niiden erikoistunut vesikanava- ja käyttötapa liikkeessä, regeneraatio-ominaisuudet ja monimuotoisuus tekevät niistä mielenkiintoisen tutkimuskohteen evoluutiolle, kehitysbiologialle ja ekologialle.
Meritähti rannalla: noin 25 cm (10 tuumaa) kokoinen.
Symmetria
Useimmilla meritähdillä on viisi käsivartta, joita kutsutaan säteiksi ja jotka lähtevät keskiympyrästä (levystä). Jos meritähdellä on enemmän kuin viisi sädettä, sillä on usein säteitä viiden kerrannaisina; yhdessä meritähdessä voi olla 10, 15, 20 tai jopa 30 sädettä. Tätä kutsutaan pentameraaliseksi (viisinkertaiseksi) symmetriaksi.
Skeleton
Luurangon tarjoaman suojan aste vaihtelee lajien välillä. Jos luurangosta tulee jäykempi, se tarjoaa paremman suojan saalistajia vastaan. Tämä rajoittaa kuitenkin yleensä sen ravintovaihtoehtoja. Monien lajien käyttämä ulkoinen ruoansulatusprosessi vaatii suurta joustavuutta simpukoiden syömisessä. Huonommin panssaroidut lajit voivat valita elämänsä sellaisissa paikoissa, joissa ne eivät ole niin alttiita saalistukselle. Voimakkaasti panssaroidut lajit voivat pärjätä kaikkein kilpailluimmissa elinympäristöissä:
"Monilla trooppisilla meritähdillä on kehittynyt voimakkaasti kalkkiutunut vankka luuranko, joka kykenee vastustamaan sekä suuria että pieniä saalistajia... hyvin luja ruumiinseinämä... sallii silti jonkinasteisen vartalon ja käsien joustavuuden".
Ruokinta
Aistit
Meritähtien liikkumista ohjaavat niiden tunto- ja näköaisti. Meritähdillä on viisi "silmää", valoherkkiä tyynyjä, joista yksi on kummankin varren päässä. Nämä ja putkijalat ovat yhteydessä hermosäikeisiin, joten nämä eläimet ovat monimutkaisempia kuin miltä ne näyttävät.
Putken jalat
Vaikka meritähdet olivat aluksi suodattimien syöjiä, ne kehittyivät simpukkakalojen (brachiopodit ja simpukat) suuriksi saalistajiksi. Ne voivat syödä myös pieniä äyriäisiä ja kaloja. Niiden putkijalkoihin on kehittynyt imijöitä, ehkä alun perin liikkumisen helpottamiseksi. Myöhemmin niitä käytettiin simpukkakalojen avaamiseen.
"Imuputkijalkoja ei ehkä ole ollut yhdelläkään paleotsooisella meritähdellä".
Ruokintamenetelmät
Brachiopodien ja simpukoiden kuoret pysyvät koossa vahvojen lihasten avulla. Meritähti tarttuu niihin molemmin puolin putkijaloillaan ja vetää niitä tasaisesti. Meritähti pystyy lihaksensa ja hydraulisen järjestelmänsä ansiosta vetämään paljon pidempään kuin mitä simpukan lihakset kestävät. Ilmeisesti kymmenen minuuttia riittää yleensä avaamaan kuoren hieman. Sitten meritähti työntää vatsansa kuoren sisään. Mahalaukku pääsee läpi niinkin kapeasta kuin 0,1 millimetrin raosta. Sitten meritähti liuottaa simpukan, jossa se elää, ja imee ravinteet. Tämä sulatusprosessi kestää paljon kauemmin kuin kuoren avaaminen, ehkä pari päivää.
Jotkin lajit nielevät kuoren kokonaisena ja liuottavat sen sisällön vatsassaan ja työntävät kuoren ulos. p45
Meritähtien kyky syödä särkikaloja ja simpukoita kehittyi mesotsooisella kaudella, erityisesti jurakaudella ja liitukaudella. Tämä oli osa mesotsooista merellistä vallankumousta, joka muutti merenpohjan eläimistöä. Heikosti puolustautuneet ja paikallaan pysyvät simpukat katosivat, ja vahvemmin panssaroidut tai liikkuvammat simpukat kukoistivat.
Simpukan syöminen: huomaa putkijalat.
Regenerointi
Meritähdet, kuten monet muutkin merenelävät, pystyvät uudistamaan (kasvattamaan takaisin) ruumiinsa osia. Meritähdet pystyvät uusiutumaan paremmin kuin useimmat muut eliöt. Sen lisäksi, että se voi kasvattaa uuden säteen, kun säde revitään irti, se voi kasvattaa yhdestä säteestä kokonaisen uuden meritähden, jos irronneessa säteessä on edes pieni pala keskikiekkoa jäljellä. p35
Koska meritähdet syövät mielellään simpukoita ja ostereita, äyriäisiä keräävät kalastajat ovat jo vuosia yrittäneet päästä niistä eroon. Tappaakseen meritähdet kalastajat pyydystivät ne, leikkasivat ne suoraan kahtia ja heittivät ne takaisin mereen. Koska meritähdet voivat kuitenkin kasvattaa ruumiinsa osia takaisin, he itse asiassa lisäsivät meritähtien määrää.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on meritähti?
A: Meritähti eli meritähti on Asteroidea-luokkaan kuuluva piikkinahkainen. Ne ovat selkärangattomia eläimiä, jotka elävät meressä meren pohjassa.
K: Missä useimmat meritähdet elävät?
V: Useimmat meritähdet elävät joko syvässä tai matalassa vedessä, ja jotkut jopa vuorovesivyöhykkeellä laskuveden ja nousuveden välillä.
K: Kuinka suuriksi ne voivat kasvaa?
V: Suurin meritähtialaji on auringonkukkatähti (Pycnopodia helianthoides), jonka kädenpituus voi olla täysikasvuisena noin metrin. Se on hieman suurempi kuin korallipolypilla elävä kruunutähti.
K: Onko niillä luuranko?
V: Kyllä, vaikka meritähdet ovat selkärangattomia, niillä on eräänlainen luuranko, joka koostuu kalsiumkarbonaattilevyistä, joita kutsutaan nimellä "ossikkelit". Ne muodostavat niiden luurangon, ja ne saavat erilaisia muotoja, kuten piikkejä ja rakeita.
K: Onko niillä verta?
V: Ei, veren sijasta meritähdet käyttävät merivettä pumppaamaan asioita kehossaan.
K: Kuinka monta lajia on olemassa?
V: Meritähtiä on yli 1500 eri lajia.
K: Mitä useimmat meritähdet syövät? V: Useimmat meritähdet ovat petoeläimiä, ja ne syövät simpukoita, simpukoita, muita simpukoita ja toisinaan pieniä kaloja.
Etsiä