Wellsin katedraali: Somersetin anglikaaninen tuomiokirkko, rakennettu 1170–1239

Wellsin katedraali, Somersetin anglikaaninen tuomiokirkko (1170–1239) – runollinen varhaisenglantilainen arkkitehtuuri, upeat lasimaalaustyöt, veistokselliset kaiverrukset ja historia.

Wellsin katedraali on anglikaaninen kirkko Wellsissä, Somersetissä, Englannissa. Se on Bathin ja Wellsin piispan kotipaikka. Nykyisen katedraalin suuren rakennusvaiheen katsotaan alkaneen 1100‑luvulla, noin vuonna 1170, ja katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1239. Paikalla on kuitenkin ollut kirkollista toimintaa jo varhain: ensimmäinen kirkko perustettiin paikalle vuonna 705, ja alueella oli anglosaksinen pyhäkkö ennen nykyisen rakennuksen rakentamista.

Wellsin katedraalia on kuvailtu "Englannin katedraaleista runollisimmaksi". Suuri osa rakenteesta edustaa varhaisenglantilaista arkkitehtuuria (Early English Gothic) ja sisätilojen veistokset ja profiloidut kaaret antavat rakennukselle eloisan ja runsaan ilmeen. Itäpäässä — apseessa ja sakastissa — on säilynyt merkittävä määrä alkuperäistä, keskiaikaista lasityötä, mikä on Englannissa harvinaista ja arvostettua.

Arkkitehtuuri ja veistokset

Katedraalin länsijulkisivu on yksi sen tunnetuimmista piirteistä: koko julkisivu on koristeltu runsailla veistoksilla ja pienillä figuureilla, jotka peittävät suuren osan seinäpinnasta. Julkisivun veistokset muodostavat vaikuttavan, lähes reliefimäisen pinnan, ja niiden yksityiskohdat kuvastavat sekä hengellisiä että maallisia aiheita.

Sisätiloissa kannattaa huomioida erityisesti keskitorni ja sen tukirakenteet: 1300‑luvulla tehtiin niin sanotut "saksitekniikkaiset" poikittaiskaaret (scissor arches) keskitorniin kohdistuvien tuentatarpeiden vuoksi. Nämä arkkitehtoniset ratkaisut ovat sekä käytännöllisiä että visuaalisesti erottuvia.

Historia lyhyesti

Paikan ensimmäinen kristillinen rakennelma perustettiin 705, ja siitä lähtien paikka on ollut merkittävä kirkollinen keskus. Paikalla ollut anglosaksinen kirkko ja myöhemmin normannien aika vaikuttivat nykyisen goottilaisen katedraalin kehitykseen. Suuri osa nykyisestä kivirakenteesta ja arkkitehtonisesta ilmeestä juontaa juurensa 1100–1200‑luvun rakennusvaiheisiin; myöhempinä vuosisatoina rakennusta on laajennettu, korjattu ja sopeutettu eri tarpeisiin.

Muita nähtävyyksiä ja toimintoja

• Kappelisali ja chapter house: Katedraalin lukuisa jäsenistö ja keskiaikaiset kirkkoherrat käyttivät näitä tiloja, ja chapter housessa on usein säilynyt kauniita lasimaalausosiota.
• Vicars’ Close: Lähellä sijaitseva historiallinen asuinalue, jonka talot on rakennettu palvelemaan katedraalin henkilöstöä — sitä pidetään yhtenä Euroopan vanhimmista säilyneistä asuinalueista.
• Piispan palatsi: Piispan asuinrakennus ja sen piha-alueineen, usein vallihaudalla erottuen ympäristöstään, ovat osa katedraalin kokonaisuutta.
• Yleisötoiminta: Katedraalissa järjestetään jumalanpalveluksia, konsertteja, opastettuja kierroksia ja muita yhteisötapahtumia, ja se on suosittu kohde sekä paikallisille että matkailijoille.

Katedraali on ollut kohteena useille restauroinneille ja säilytystoimille eri vuosisatojen aikana. English Heritage on luokitellut sen I luokan rakennukseksi, mikä korostaa kohteen kansallista arvoa ja merkitystä. Vierailijoille suositellaan tarkistamaan aukioloajat ja mahdolliset tapahtumat ennen matkaa.

Rakennuksen historia

Varhaisvuodet

Ensimmäinen kirkko perustettiin tänne vuonna 705 jKr. Se oli omistettu Pyhälle Andreakselle. Ensimmäisen kirkon ainoat jäännökset ovat joitakin kaivettuja perustuksia, jotka ovat nähtävissä luostarissa. Eteläisessä ristikirkossa sijaitseva kastemalja on katedraalin vanhin säilynyt osa, joka on peräisin noin vuodelta 700 jKr.

Kaksi vuosisataa myöhemmin hiippakunnan kotipaikka siirrettiin Sherbornesta Wellsiin. Wellsin ensimmäinen piispa oli Athelm (noin vuonna 909), joka kruunasi kuningas Athelstanin. Athelmista ja hänen veljenpojastaan Pyhästä Dunstanista tuli kummastakin Canterburyn arkkipiispa. Samoihin aikoihin perustettiin myös Wells Cathedral School.

Nykyinen rakenne

Nykyinen rakennus aloitettiin vuonna 1184 kuolleen piispa Reginald de Bohunin johdolla. Wellsin katedraali on pääosin peräisin kahdestoista vuosisadan lopusta ja kolmastoista vuosisadan alusta; kirkon keskilaiva ja ristikirkko ovat varhaisenglantilaisen arkkitehtuurin mestariteoksia. Se oli suurelta osin valmis, kun se vihittiin käyttöön vuonna 1239.

Rakentamisesta vastaava piispa oli Jocelyn de Wells, yksi Magna Cartan allekirjoittamiseen osallistuneista piispoista. Jocelynin rakennuksiin kuuluivat piispan palatsi, kuorokoulu, lukio, sairaala matkustajille ja kappeli. Hän rakennutti myös kartanon Wookeyyn, Wellsin lähelle. Jocelyniin liittynyt muurarimestari oli Elias of Dereham (kuoli vuonna 1246). Jocelyn ehti nähdä kirkon vihkimisen, mutta Rooman voimakkaasta lobbaamisesta huolimatta hän kuoli vuonna 1242. Katedraalin asema myönnettiin vuonna 1245. Vapaamuurarit jatkoivat länsirintaman rikastamista noin vuoteen 1260 asti.

Kuningas Johannes erotettiin kirkosta vuosina 1209-1213. Tänä aikana katedraalin rakennustyöt keskeytettiin. Tänä aikana rakennusmenetelmät kehittyivät niin, että suurempia muurauslohkoja voitiin siirtää ja asentaa seiniin. Tämän edistysaskeleen vaikutus näkyy katedraalin seinissä; rakennuksen seinien eräässä kohdassa kivilohkareet kasvavat kooltaan.

Kun rakennus valmistui, myös tuomiokapituli (1306), se vaikutti jo liian pieneltä kehittyvälle liturgialle, erityisesti yhä suuremmille kulkueille. Piispa John Drokensford aloitti sen vuoksi uuden rakennusvaiheen. Hän korotti keskustornia ja aloitti dramaattisen kahdeksansivuisen Lady-kappelin rakentamisen itäpäähän, joka valmistui vuonna 1326. Muurarimestarina toimi Thomas of Whitney.

Shrewsburyn piispa Ralph seurasi. Hän jatkoi kveenin laajentamista itään. Hän rakennutti myös Vicars' Close -rakennuksen ja Vicars' Hallin, jotta kuoron miehillä olisi turvallinen paikka asua ja ruokailla kaukana kaupungista ja sen houkutuksista. Hänen suhteensa Wellsin asukkaisiin oli epämiellyttävä, mikä johtui osittain siitä, että hän määräsi veroja. Hän ympäröi palatsinsa korsumuurilla, vallihaudalla ja nostosillalla. Palatsi oli nyt linna.

William Wynfordin nimittäminen muurarimestariksi vuonna 1365 merkitsi toista aktiivista ajanjaksoa. Wynford oli aikansa johtavia arkkitehtejä, ja Wellsin lisäksi hän työskenteli kuninkaalle Windsorissa, New Collegessa, Oxfordin yliopistossa ja Winchesterin katedraalissa. Piispa John Harewellin alaisuudessa hän rakensi länsirintaman lounaistornin ja suunnitteli luoteistornin, joka rakennettiin sen mukaiseksi 1400-luvun alussa. Rakennuksen sisätiloissa hän täytti varhaisenglantilaiset lansettiikkunat herkillä verhokuvioilla.

Neljännellätoista vuosisadalla risteyksen (jossa rakennus muodostaa ristin) keskipilarit (pystytuet) alkoivat vajota risteystornin painon alla. Pilarien tukemiseksi ja vakauttamiseksi yhtenä kokonaisuutena lisättiin "saksikaaret". Rakennus oli nyt valmis, ja se näytti pitkälti samalta kuin nykyäänkin.

Wellsin katedraalin katto.


Kappeliseurakunnan talon portaat, noin 1306 jKr.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Wellsin katedraali?

K: Mikä on Wellsin katedraalin historia?

K: Milloin Wellsin katedraali vihittiin käyttöön?

K: Minkä tyylinen Wellsin katedraali on arkkitehtuuriltaan?

K: Mikä Wellsin katedraalin lasissa on erityistä?

K: Miltä Wellsin katedraalin ulkoasu näyttää?

K: Onko Wellsin katedraali merkitty rakennusluetteloon?

Hae kirjaimella