Vuoden 2011 Norjan iskut olivat kaksi iskua Norjassa 22. heinäkuuta 2011. Ensimmäinen isku oli autopommi-isku lähellä Oslon hallituksen rakennuksia. Toinen isku oli joukkoampuminen nuorten kesäleirillä Oslon luoteispuolella sijaitsevalla saarella. Kaikkiaan 77 kuolonuhrista 55 oli teini-ikäisiä, ja lisäksi 96 ihmistä loukkaantui. Autopommi rikkoi myös useita ikkunoita Oslon keskustan hallituskorttelin rakennuksista.
Iskujen kulku
Pommi räjähti pääministeri Jens Stoltenbergin toimiston lähellä kello 15.26 paikallista aikaa. Räjähdys tappoi kahdeksan ihmistä ja haavoitti useita muita sekä aiheutti laajaa aineellista vahinkoa hallintorakennuksille. Räjähdys oli suunniteltu aiheuttamaan viholliskuvaa ja vetämään viranomaisten huomion pois toisesta iskusta.
Noin 90 minuuttia myöhemmin tapahtui toinen isku: aseella naamioitunut tekijä avasi tulen nuorten leiriläisiä kohtaan Utøyan saarella Tyrifjordenissa, Buskerudissa. Ampumisessa surmattiin 69 ihmistä, pääosin nuoria AUF:n kesäleirille osallistuneita, ja useita haavoittui. Tekijä pidätettiin saarella eikä hänelle katkennut yritys paeta, minkä vuoksi hänet saatiin nopeasti hallintaan.
Tekijä ja motiivi
Poliisi pidätti useita epäiltyjä aluksi, mutta monet vapautettiin. Lopulta pidätettiin ja syytettiin Anders Behring Breivik, 32-vuotias norjalainen miehenä, joka tunnustettiin iskut tehneeksi. Tietojen mukaan Breivik oli suunnitellut iskuja vuosia ja valmistautunut niihin huolellisesti. Hänen motiivinaan oli äärioikeistolainen, maahanmuuttovastainen ideologia ja vastakkainasettelu monikulttuurisuutta vastaan. Ennen iskuja hän julkaisi pitkän manifestin verkossa, jossa hän oikeutti tekonsa ja esitteli ideologista taustaansa.
Oikeudenkäynti ja rangaistus
Breivik vietiin oikeuteen ja häntä vastaan nostettiin syytteet molemmista iskuista. Oikeudenkäynnissä käsiteltiin tekijän syyntakeisuutta; alussa tehty psykiatrinen arvio antoi eriäviä tuloksia, mutta tuomioistuin katsoi lopulta hänen olleen syyntakeinen tekoa tehdessään. Breivik tuomittiin vuonna 2012 törkeästä väkivallasta ja terroriteoista. Hänelle langetettiin Norjan maksimi-rangaistus, enimmillään 21 vuoden valvontavankeus (forvaring), jota voidaan tarvittaessa jatkaa, jos hän arvioidaan edelleen vaaralliseksi yhteiskunnalle.
Seuraukset ja yhteiskunnallinen keskustelu
Iskut järkyttivät Norjaa ja herättivät laajaa kansainvälistä huomiota. Euroopan unioni, Nato ja monet valtiot ympäri maailmaa ilmaisevat tukensa Norjalle ja tuomitsivat iskut. Norjassa seurasi laaja keskustelu turvallisuudesta, poliisin valmiudesta ja radikalisoitumisen ehkäisystä. Poliisin nopeuteen ja resurssien riittävyyteen liittyi kritiikkiä, koska Utøyan tilanteeseen pääsyssä oli logistisia ongelmia ja pelastustoimet kohtasivat haasteita.
Iskut nostivat esiin myös kysymyksen demokratian ja avoimuuden suojelemisesta: pääministeri Stoltenberg ja muut johtajat korostivat vastauksena arvojen puolustamista ja sitä, ettei pelkoa anneta muuttaa yhteiskunnan perusperiaatteita. Tapauksesta seurasi laaja tukiverkostojen rakentaminen uhreille ja heidän omaisilleen sekä pitkäaikaista tukea traumasta toipumiseksi.
Muistaminen
Tapauksen uhreja ja selviytyjiä muistetaan vuosittain tilaisuuksin ja muistomerkein sekä paikallisesti Utøyalla että Oslossa. Isku on jättänyt syvän jäljen norjalaiseen yhteiskuntaan, ja se toimii varoittavana esimerkkinä ääriajattelun ja väkivallan vaarallisuudesta. Monet järjestöt ja oppilaitokset ovat myös lisänneet työtä nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.
Iskujen vaikutukset näkyvät edelleen Norjan turvallisuus- ja ylläpitokäytännöissä sekä julkisessa keskustelussa siitä, miten yhteiskunta voi suojella avoimuuttaan ja samalla ehkäistä vastaavia väkivaltaisia tekoja tulevaisuudessa.
