Allen Toussaint (/ˈtuːsɑːnt/; 14. tammikuuta 1938 - 10. marraskuuta 2015) oli yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä-säveltäjä, levytuottaja ja New Orleansin R&B:n vaikuttaja.

Monet Toussaintin kappaleista tulivat tutuiksi muiden muusikoiden tekemien cover-versioiden kautta, kuten "Working in the Coal Mine", "Ride Your Pony", "Fortune Teller", "Play Something Sweet", "Southern Nights", "Everything I Do Gonna Be Funky", "I'll Take a Melody", "Get Out of My Life, Woman" ja "Mother-in-Law".

Varhainen elämä ja läpimurto

Toussaint kasvoi New Orleansin Gert Townissa ja opetteli pianonsoittoa korvakuulolta. Hänen varhaisimpia esikuviaan olivat muun muassa Professor Longhair ja Fats Domino. Teini-ikäisenä hän päätyi kaupungin legendaariseen Cosimo Matassan studioon säestämään muita artisteja ja paikkaamaan tarpeen tullen toisia pianisteja – kokemus, joka teki hänestä nopeasti kysytyn studiosoittajan, sovittajan ja kappaleentekijän.

Ensimmäiset levytyksensä hän teki instrumentaalipianistina 1950–60-lukujen taitteessa, käyttäen toisinaan salanimeä Naomi Neville (äitinsä nimi). Tuolta ajalta ovat peräisin esimerkiksi ”Java” ja ”Whipped Cream”, joista tuli myöhemmin isoja hittejä toisten artistien esittäminä.

Hittitehtailija 1960-luvulla

1960-luvun alussa Toussaint nousi Minit- ja Instant-levymerkkien avaintekijäksi. Hän kirjoitti ja tuotti joukon New Orleansin R&B:n klassikoita: Ernie K-Doe sai ykköshitit kappaleilla ”Mother-in-Law” ja ”A Certain Girl”, Benny Spellman tunnetaan kappaleista ”Fortune Teller” ja ”Lipstick Traces (On a Cigarette)”, Lee Dorsey levytti muun muassa ”Working in the Coal Mine” ja ”Ride Your Pony”, ja Irma Thomasin tulkitsema ”It’s Raining” sekä ”Ruler of My Heart” (myöhemmin tunnettu myös nimellä ”Pain in My Heart”) vakiintuivat sielukkaiksi standardeiksi. Toussaintin tavaramerkkejä olivat tarttuvat, second line -rytmiikkaan nojaavat groovet, kekseliäät puhallinsovitukset ja elegantti pianokieli.

Sea-Saint-studiot, The Meters ja 1970-luku

1970-luvulla Toussaint perusti yhdessä Marshall Sehornin kanssa Sea-Saint-studiot New Orleansiin. Studiosta tuli alueen modernin funkin ja soulin keskus, ja house-bändinä toimi usein The Meters. Toussaint kirjoitti Pointers Sistersille hitiksi nousseen viestin ”Yes We Can Can” ja tuotti monipuolisesti muiden artisteja: Dr. Johnin läpimurtolevy ”In the Right Place” (sis. ”Right Place Wrong Time”), Labelle-yhtyeen albumi ”Nightbirds” (sis. ”Lady Marmalade”) ja Robert Palmerin varhaiset New Orleansissa äänitetyt kappaleet, kuten ”Sneakin’ Sally Through the Alley”.

Hän teki myös omia sooloalbumeja, joista ”Toussaint” (1971), ”Life, Love and Faith” (1972) ja ”Southern Nights” (1975) ovat keskeisiä. Jälkimmäisen nimikappaleesta tuli valtava hitti, kun Glen Campbell versioi sen ja nosti laulun Yhdysvaltain listojen kärkeen – harvinainen rajan ylitys country-, pop- ja R&B-yleisöjen välillä. Toussaint tunnettiin lisäksi hienostuneena puhallinsovittajana; hänen työnsä kuullaan esimerkiksi The Bandin tuotannossa.

Myöhemmät vuodet, Katrina ja uusi nousu

Hurrikaani Katrina (2005) pakotti Toussaintin evakkoon, minkä jälkeen hän vietti aikaa New Yorkissa ja palasi vähitellen kotikaupunkiinsa. Katastrofin jälkeen hän alkoi esiintyä useammin soolopianistina ja löysi uuden yleisön. Yhteislevy Elvis Costellon kanssa, The River in Reverse (2006), yhdisti uusia kappaleita ja varhaista tuotantoa ja toi Toussaintin laulunkirjoituksen nykypäivään. Jazzvaikutteinen The Bright Mississippi (2009) osoitti hänen kykynsä tulkita amerikkalaisen musiikin perinnettä luontevasti ja omaleimaisesti. Postuumi albumi American Tunes (2016) kokoaa hänen viimeisiä studiohetkiään.

Tyyli ja vaikutus

Toussaint oli ”pianon herrasmies”: rauhallinen, tyylikäs lavapreesens, mutta soitossa vahva second line -syke, rullaavat triolit ja vaivattomat gospel- ja jazz-sävyt. Hänen kappaleensa ovat usein rakenteeltaan selkeitä, mutta harmonialtaan yllätyksellisiä – resepti, joka on tehnyt niistä kiitollisia versioitavia eri genreissä. Hänen työnsä vaikutti New Orleansin soundin jatkuvuuteen sodanjälkeisestä rhythm & bluesista 1970-luvun funkiin ja edelleen nykypäivän soul- ja americana-artisteihin.

Palkinnot ja tunnustukset

  • Rock and Roll Hall of Fame (1998) tunnustuksena merkittävästä vaikutuksesta populaarimusiikkiin.
  • Songwriters Hall of Fame (2011) elämäntyöstä lauluntekijänä.
  • National Medal of Arts (2013), Yhdysvaltain korkein taiteilijakunnia, joka myönnettiin hänen panoksestaan amerikkalaiseen musiikkiin.

Valikoituja kappaleita ja tulkintoja

  • ”Mother-in-Law” (Ernie K-Doe) – ykköshitti ja Toussaintin tuottajauran varhainen merkkipaalu.
  • ”Working in the Coal Mine” (Lee Dorsey; myöhemmin mm. Devo) – työlaulun rytmiikalla svengaava R&B-klassikko.
  • ”Fortune Teller” (Benny Spellman; versioina mm. The Rolling Stones ja The Who) – tarinallinen helmi, joka siirtyi brittirockin ohjelmistoon.
  • ”It’s Raining” ja ”Ruler of My Heart” (Irma Thomas) – syviä New Orleans -balladeja.
  • ”Get Out of My Life, Woman” (mm. Lee Dorsey; myöhemmin lukemattomia sampleja) – rumpubreikin vuoksi hiphopin suosikki.
  • ”Yes We Can Can” (The Pointer Sisters) – yhteisöllinen sanoma, joka soi funk-sävyissä.
  • ”On Your Way Down” ja ”What Do You Want the Girl to Do” (mm. Little Feat, Boz Scaggs) – esimerkkejä Toussaintin hienovaraisesta soul-kynästä.
  • ”Java” ja ”Whipped Cream” – instrumentaalit, jotka nousivat hiteiksi muiden esittäminä.
  • ”Southern Nights” – Toussaintin oma muistokirjoitus lapsuuden iltoihin, Glen Campbellin megahitti.
  • ”Play Something Sweet (Brickyard Blues)” – suosittu live-klassikko monien artistien settilistoilla.

Valikoitu soolodiskografia

  • The Wild Sound of New Orleans (varhaisia instrumentaaleja, nimellä Tousan/Al Tousan)
  • Toussaint (1971)
  • Life, Love and Faith (1972)
  • Southern Nights (1975)
  • Motion (1978)
  • Connected (1996)
  • The River in Reverse (Elvis Costellon kanssa, 2006)
  • The Bright Mississippi (2009)
  • American Tunes (2016, postuumi)

Kuolema ja perintö

Allen Toussaint kuoli 77-vuotiaana sydänkohtaukseen Madridissa 10. marraskuuta 2015 kesken Euroopan-kiertueen. Hän jätti jälkeensä laajan laulujen ja tuotantojen katalogin sekä tyylin, joka yhdistää New Orleansin katukarnevaalin svengin, jazzin hienostuneisuuden ja popin tarttuvuuden. Hänen sävellyksensä elävät edelleen lukemattomissa versioissa ja ovat olennainen osa amerikkalaisen musiikin kaanonia.