Kiihkoilu ja kiihkoilija – määritelmä, alkuperä, muodot ja seuraukset
Kiihkoilija on henkilö, joka ei suvaitse mielipiteitä, elämäntapoja tai identiteettejä, jotka poikkeavat hänen omastaan. Useimmiten henkilön mielipiteet perustuvat ennakkoluuloihin, stereotypioihin tai pelkoon. Kiihkoilija voi sulkea pois toisia keskusteluista, kieltäytyä tarkastelemasta omia oletuksiaan ja vastustaa muutosta, vaikka faktat tai kokemukset osoittaisivat hänen olevan väärässä.
Etymologia ja historiallinen tausta
Englanninkielisen sanan bigot alkuperä on peräisin ainakin vuodelta 1598 ranskankielisen sanan kautta. Se alkoi merkityksestä "uskonnollinen tekopyhä", erityisesti nainen. Ajan myötä termi laajeni kuvaamaan henkilöä, joka on itsepintaisesti suvaitsematon muita kohtaan riippumatta siitä, liittyykö se uskontoon, etniseen taustaan, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai poliittiseen vakaumukseen.
Käyttötapa ja merkitys
Sanaa kiihkoilija käytetään usein halventavana terminä henkilöstä, joka on itsepintaisesti sitoutunut kielteisiin ennakkoluuloihin, vaikka nämä ennakkoluulot osoittautuisivat vääriksi. Termiä kannattaa kuitenkin käyttää harkiten: on ero vakaumusten puolustamisen ja kiihkoilun välillä. Kiihkoilu tarkoittaa yleensä sulkeutumista, kyvyttömyyttä tai haluttomuutta kuunnella perusteltua kritiikkiä tai muuttuneita tosiasioita.
Muodot
Kiihkoilun muodot voivat liittyä ideologiaan, mutta ne voivat esiintyä moninaisina ilmiöinä yhteiskunnassa ja yksilöissä. Tavallisimpia muotoja ovat muun muassa:
- Etninen tai rasistinen kiihkoilu
- Uskonnollinen suvaitsemattomuus
- Sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuva vihamielisyys (misogynia, homofobia, transfobia)
- Poliittinen fanaattisuus ja mustavalkoinen ajattelu
- Syrjintä vammaisuutta, ikää tai sosioekonomista asemaa kohtaan
- Instituutiohonen tai rakenteellinen kiihkoilu, jossa organisaatiot tai lait ylläpitävät eriarvoisuutta
Syyt ja taustatekijät
Kiihkoilu syntyy usein useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta:
- Psykologiset tekijät: pelko, epävarmuus, tarve kuulua omaan ryhmään (sosiaalinen identiteetti).
- Sosiaalinen ja taloudellinen epävarmuus, jonka seurauksena etsitään syyllisiä tai syntipukkeja.
- Kasvatus, kulttuurinen perintö ja vahvat normit, jotka oikeuttavat muiden alistamisen.
- Mediaympäristö ja sosiaalinen media: echo chamber -ilmiöt ja vihapuhe voimistavat äärimmäisiä näkemyksiä.
- Poliittinen retoriikka ja ideologinen polarisaatio, jotka saattavat kannustaa mustavalkoiseen ajatteluun.
Seuraukset
Kiihkoilu vaikuttaa sekä yksilöihin että yhteiskuntaan laajasti:
- Yksilöt kokevat syrjintää, sosiaalista eristämistä, psyykkistä haittaa ja joskus väkivaltaa.
- Yhteisöt polarisoituvat, luottamus heikkenee ja julkinen keskustelu muuttuu aggressiiviseksi ja epäluottamusta lisääväksi.
- Taloudelliset ja oikeudelliset seuraukset, kun syrjintä estää ihmisiä osallistumasta työelämään tai koulutukseen.
- Radikalisoituminen: ääri-ilmiöt voivat vahvistua, mikä lisää turvallisuusriskejä.
Keinoja ehkäistä ja vastata kiihkoiluun
Kiihkoilun vähentäminen vaatii toimia sekä yksilöltä että yhteiskunnalta. Käytännön keinoja ovat:
- Koulutus ja faktapohjainen tiedon levittäminen; mediataitojen vahvistaminen.
- Kontaktihypoteesi: positiivinen vuorovaikutus erilaisten ihmisten välillä vähentää ennakkoluuloja.
- Dialogi ja kuunteleminen: tavoitteena on ymmärtää toisen taustaa sen sijaan, että yritetään voittaa riitaa.
- Selkeät lait ja politiikat syrjintää vastaan sekä niiden toimeenpano.
- Yksilötasolla: aseta rajat, puutu vihapuheeseen ja etsi liittolaisia keskustelun muuttamiseksi rakentavammaksi.
On tärkeää erottaa toisistaan henkilö, jolla on vahvat mutta perustellut mielipiteet, ja kiihkoilija, joka kieltäytyy harkinnasta ja kunnioituksesta toisia kohtaan. Rakentava yhteiskunnallinen keskustelu perustuu arvostukseen, toisten kuuntelemiseen ja haluun korjata virheitä.
Etymologia
Sanan tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta se on saattanut tulla saksan bei- ja gott-sanoista tai englannin by God-sanasta. William Camden kirjoitti, että normannit kutsuttiin ensimmäisen kerran kiihkoilijoiksi, kun heidän herttua Rollo, joka oli saanut avioliittoon kuningas Kaarlen tyttären Gislan ja hänen kanssaan herttuakunnan, kieltäytyi suutelemasta kuninkaan jalkaa alistumisensa merkiksi, ellei kuningas olisi ojentanut jalkaa tätä varten. Läsnäolijat kehottivat häntä siihen, mutta Rollo vastasi hätäisesti: "Ei, herran tähden", jolloin kuningas kääntyi ympäri ja kutsui häntä kiihkoilijaksi; tämä nimitys siirtyi häneltä hänen kansalleen. Tämä on kuitenkin todennäköisesti fiktiota, sillä Gisla on tuntematon frankkien lähteissä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kiihkoilijan määritelmä?
A: Kiihkoilija on henkilö, joka on suvaitsematon omista mielipiteistään, elämäntavoistaan tai identiteeteistään poikkeavia mielipiteitä, elämäntapoja tai identiteettejä kohtaan, usein ennakkoluuloihin perustuen.
K: Mistä sana bigot on peräisin englannin kielessä?
V: Englannin kielen sanan bigot alkuperä juontaa juurensa ainakin vuoteen 1598, ranskan kautta.
K: Miten sanaa bigot alun perin käytettiin englanniksi?
V: Englannin kielessä sanaa bigot käytettiin alun perin kuvaamaan "uskonnollista tekopyhää", erityisesti naista.
K: Voiko termiä bigot käyttää kohteliaisuutena?
V: Ei, termiä kiihkoilija käytetään usein halventavana terminä henkilöstä, joka on itsepintaisesti sitoutunut kielteisiin ennakkoluuloihin, vaikka nämä ennakkoluulot osoittautuisivat vääriksi.
K: Liittyvätkö kiihkoilun muodot tiettyyn ideologiaan?
V: Kiihkoilun muodot voivat liittyä tiettyyn ideologiaan.
K: Mikä on kiihkoilijan mielipiteiden yleisin perusta?
V: Kiihkoilijan mielipiteet perustuvat usein ennakkoluuloihin.
K: Voiko kiihkoilija olla suvaitsevainen mielipiteitä, elämäntapoja tai identiteettejä kohtaan, jotka poikkeavat hänen omastaan?
V: Ei, kiihkoilija on suvaitsematon mielipiteitä, elämäntapoja tai identiteettejä kohtaan, jotka poikkeavat hänen omastaan.
