Kaarle III (17. syyskuuta 879 – 7. lokakuuta 929), jota kutsuttiin nimellä Yksinkertainen tai Suoraselkäinen (latinankielisestä nimestä Carolus Simplex), oli frankkien kuningas vuonna 898–922 ja hänet tunnustettiin myös Lotharingian kuninkaaksi 911-luvulla. Hän kuului Karolingien dynastiaan ja edusti sen jälkikauden hallitsijoita, joiden valtakaudet olivat täynnä sisäisiä valtataisteluja ja muuttuvaa paikallista valtaa.
Tausta ja valtaannousu
Kaarle syntyi Karolingien suvun jäsenenä 879. Hänet valittiin frankkien kuninkaaksi Odo-nimisen edeltäjän kuoleman jälkeen vuonna 898, jolloin Karolingien dynastian jäsenenä hän sai tukijoita, jotka halusivat palata Karolingien sukujuurien mukaiseen hallitsijuuteen.
Hallinto ja poliittinen asema
Kaarlen valtakausi oli leimallisesti ristiriitainen. Hän pyrki keskitetympään kuninkaalliseen hallintoon ja tuki kirkon sekä luostarilaitoksen asemaa vahvistaakseen kuninkaallista auktoriteettia. Samalla hän joutui kuitenkin kamppailemaan voimakkaiden suurmiesten, etenkin Robertin suvun (Robertinit) kanssa, joiden paikallinen vaikutusvalta kasvoi 900-luvun alussa.
Viikinkisuhteet ja Normandian synty
Merkittävä käänne Kaarlen valtakaudella oli vuonna 911 solmittu rauha viikinkipäällikkö Rollon kanssa (sopimus Saint‑Clair‑sur‑Epte). Sopimuksen myötä Kaarle myönsi Rollolle ja hänen miehilleen maa-alueita Seinen suistoalueelta vastineeksi vasallisuudesta ja suojelusta, mikä loi perustan myöhemmälle Normandian herttuakunnalle. Sopimukseen liitettiin myös avioliittositeitä ja lupauksia viikinkien kristillistämisestä.
Kapinointi, kukistuminen ja vangitseminen
Kaarlen ja suurmiesten välinen jännite johti lopulta kapinaan. Vuonna 922 johtava suurmies Robert I nousi kuninkaaksi ja karkotti Kaarlen. Robert kaatui taistelussa 923, mutta tilanne ei palauttanut automaattisesti Kaarlen valtaa: Kaarle yritti palata valtaan, mutta hänet vangittiin samana vuonna ja pidätettiin Herbert II:n Péronnen linnassa. Kaarle vietti vangittuna loppuelämänsä ja kuoli vankeudessa 7. lokakuuta 929.
Perhe ja perintö
Kaarle oli naimisissa ja sai jälkeläisiä; tunnetuin hänen lapsistaan on poika, joka myöhemmin nousi valtaistuimelle nimellä Ludvig (Louis), ja joka vietiin turvaan Englantiin Kaarlen kukistuksen yhteydessä. Kaarlen perintö on kaksijakoinen: toisaalta hän pyrki vahvistamaan perinteistä kuninkaallista valtaa ja edisti kirkollista järjestystä, toisaalta hänen valtakaudellaan näkyi Karolingien heikkeneminen ja paikallisen suurvaltaisuuden nousu, mikä johti frankkien myöhempään kehitykseen Feodaalikaudella.
Lisätietoa: Kaarlen lempinimi "Yksinkertainen" on tulkittu sekä myönteisesti (suoraselkäinen, rehellinen) että halventavasti (naivi, yksinkertainen) riippuen lähteistä ja historian kirjoittajasta.
