Antonio de Cabezón (1510–1566) – espanjalainen renessanssin urkuri ja säveltäjä
Antonio de Cabezón (s. Castrillo de Matajudios, lähellä Burgosia, Espanja, 1510; kuoli Madridissa 26. maaliskuuta 1566) oli espanjalainen renessanssiajan säveltäjä ja urkuri. Hän oli sokea varhaislapsuudesta lähtien. Hänet tunnetaan parhaiten uruille säveltämästään musiikista.
Elämä ja ura
Antonio de Cabezón palveli pitkään Espanjan kuninkaallista hovia ja oli arvostettu hovimuusikko. Hän toimi urkurina ja säveltäjänä hovin eri jäsenille ja seurueille, minkä ansiosta hän pääsi laajasti esiintymään ja matkustamaan hovin mukana. Vaikka hän oli sokea, hän kehitti poikkeuksellisen muistinkyvyn ja kontrapunktisen osaamisen, jotka tekivät hänestä yhden aikansa vaikutusvaltaisimmista kosketinsoitinmusiikin kirjoittajista.
Sävellystyö ja tyyli
Cabezónin tuotanto painottuu kosketinsoittimille — erityisesti uruille, mutta myös klavikordille, cembalolle, harpulle ja vihuelalle kirjoitettuihin teoksiin. Hän käytti laajasti renessanssin contrapuntal-tekniikoita, mutta hänen tyylissään on myös paikallista espanjalaista ornamentointia ja rytmistä kekseliäisyyttä.
Merkittäviä piirteitä hänen musiikissaan ovat:
- Tientos — moniosaisia, contrapunctaalisia improvisaatiomaisia muotoja kosketinsoittimille;
- Diferencias (variaatiot) — suosittuja teoksia, joissa kansan- tai tanssiteema kehitetään useissa muunnelmissa;
- Intabulaatiot ja glosat — vihuelalle ja harpalle tehtyjä sovituksia ja ornamentoituja versioita laulumuodoista;
- Técninen kokeilu — erityisesti "medio registro" -tekniikka (erilliset registrit koskettimiston puoliskoille), jota Cabezón käytti luodakseen soinnillisia kontrasteja.
Säilyneet teokset ja julkaisut
Monet Cabezónin teoksista ovat säilyneet käsikirjoituksissa ja vanhoissa painoksissa, ja niitä kopioitiin laajalti jo hänen elinaikanaan. Hänen kosketinsoitinmusiikkinsa on siirtynyt eteenpäin niin kirjallisina kokoelmina kuin myöhempien muusikoiden muistikirjoina, mikä on auttanut hänen teostensa levittymistä Euroopassa.
Vaikutus ja perintö
Cabezónin pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä renessanssin urkureista ja säveltäjistä. Hänen työnsä vaikutti myöhempiin espanjalaisiin kosketinsoittajasäveltäjiin ja samalla myös pohjoiseurooppalaiseen kosketinsoitinsävellyksen perinteeseen. Nykyisin hänen teoksensa ovat osa historiaohjelmistoa, ja niitä esitetään sekä historiallisin että modernin urku- ja cembalokäytännöin nauhoituksissa ja konserteissa.
Lisätietoja
Antonio de Cabezónin elämä ja tuotanto tarjoavat hyvän kuvan siitä, miten renessanssin Espanjan hovikulttuuri tuki kosketinsoittimien kehitystä ja miten yksittäinen taituri saattoi levittää vaikutustaan laajalle jopa sokeudesta huolimatta. Hänen teostensa tuntemus on tärkeää ymmärrettäessä varhaisen eurooppalaisen kosketinsoitinmusiikin kehitystä.
Life
Hänen vanhempansa tulivat aatelissuvuista ja omistivat paljon maata. Hän sai luultavasti ensimmäiset urkutunnit paikallisessa kirkossa. Sitten hän sai lisää musiikkitunteja Palenciassa. Hän sai luultavasti urkutunteja katedraalin urkurilta. Hänellä ei koskaan ollut virallista työtä katedraalissa, mutta hänen on täytynyt olla erinomainen oppilas, ja hänen opettajansa, joilla oli paljon vaikutusvaltaa, suosittelivat häntä kuninkaalliselle perheelle. Vuonna 1526 hänestä tuli kuningatar Isabellan urkuri ja hän soitti Espanjan kuningas Kaarle V:n espanjalaisissa kamarikonserteissa.
Noin vuonna 1538 hän meni naimisiin rikkaan perheen tyttären kanssa ja muutti asumaan Avilaan, josta hänen vaimonsa oli kotoisin. He saivat viisi lasta, jotka vartuttuaan olivat tärkeissä asemissa kuninkaallisessa hovissa.
Kuningatar Isabellan kuoleman jälkeen hän käytti kaiken aikansa työskennellessään prinssi Filipille, josta tuli Filip II. Kuningas Filip piti häntä maailman suurimpana taiteilijana lukuun ottamatta taidemaalari Tiziania. Hän matkusti usein kuninkaan kanssa muun muassa Italiaan, Saksaan, Luxemburgiin ja Alankomaihin. Hän vaikutti moniin eurooppalaisiin säveltäjiin, joita hän tapasi, ja nämä vaikuttivat häneen. Kun kuningas muutti Madridiin ja teki siitä Espanjan pääkaupungin, Cabezón meni myös sinne. Hän jäi sinne kuolemaansa saakka.
Hänen musiikkinsa
Cabezón oli yksi aikansa suurimmista säveltäjistä. Hän osasi kirjoittaa musiikkia, joka kuulosti juuri oikealta uruille ja klavikordille. Hän käytti aikansa muiden säveltäjien tekniikoita, mutta lisäsi niihin joitakin hyvin erikoisia efektejä. Sen sijaan, että hän olisi vain laittanut paljon koristeluja tehdäkseen musiikista mielenkiintoista, hän nautti jännitteen luomisesta harmonian ja melodian välille.
Hän kirjoitti diferencioita (muunnelmasarjoja), joissa käytettiin espanjalaisia sävelmiä, jotka olivat usein tansseja, kuten folia, pavan ja galliard. Monet hänen urkusävellyksistään ovat nimeltään glosas . Jokaisella niistä on jotain hyvin erityistä sanottavaa.
