Renessanssin musiikki | Eurooppalainen musiikki, joka on kirjoitettu noin vuodesta 1400 vuoteen 1600

Laulumusiikki

Säveltäjät kirjoittivat monia messuja ja motetteja. 1500-luvulla syntyi myös madrigaali: maalliset (ei uskonnolliset) laulut, jotka usein käsittelivät rakkautta. Madrigaali sai alkunsa Italiasta, ja siitä tuli lyhyen aikaa hyvin suosittu Englannissa 1580-luvulta alkaen. Oli myös paljon muita maallisia lauluja, kuten chanson, canzonetta ja villanelle. Lauluja säesti usein luuttu. Musiikki oli olennainen osa renessanssin ajan yhteiskunnallista, uskonnollista ja hovielämää. Ajatusten runsas vaihto Euroopassa sekä poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset tapahtumat vuosina 1400-1600 johtivat suuriin muutoksiin sävellystyyleissä, musiikin levittämistavoissa, uusissa musiikkityyleissä ja soittimien kehityksessä. Varhaisrenessanssin tärkein musiikki oli kirkon käyttöön sävellettyjä polyfonisia (useista samanaikaisista melodioista koostuvia) messuja ja latinankielisiä motetteja tärkeisiin kirkkoihin ja hovikappeleihin. Kuudennentoista vuosisadan lopulla mesenaatit jakautuivat kuitenkin monille eri aloille: katolinen kirkko, protestanttiset kirkot ja hovit, varakkaat harrastajat ja musiikkipaino olivat kaikki säveltäjien tulonlähteitä.

Nuotinnos

Tärkeä kehitysaskel renessanssin aikana oli nuotinnus. Monet muusikot kirjoittivat kirjoja musiikin teoriasta. Ne ovat hyödyllisiä meille, koska ne kertovat, miltä musiikki kuulosti tuohon aikaan ja mitä ihmiset ajattelivat siitä. Musiikkia alettiin kirjoittaa nuotinnokseen, jossa on viisi riviä. Varhaisrenessanssin musiikissa ei vielä ollut viivoja. Nuotit kirjoitettiin valkoisilla nuotinpäillä, esim. minimi (puolikas nuotti) oli aikoinaan lyhin nuotti, joka voitiin kirjoittaa ("minimipituus"). Vasta myöhemmin tulivat käyttöön virkkeet (neljäsosanuotit) ja kvaterit (kahdeksasosanuotit). Tämä ei tarkoita, että musiikki olisi ollut hidasta tuohon aikaan, se oli vain tapa, jolla se kirjoitettiin.

Avainsignaattoreita ei ollut vielä keksitty. Kor- ja la-sävyjä osoitettiin toisinaan vahingossa (nuottien eteen kirjoitetuilla merkinnöillä). Hyvin usein esittäjien odotettiin kuitenkin tietävän tai jopa päättävän itse, mitkä ovat desit ja mitat (ks. musica ficta).

Musiikin painatus

Toinen erittäin tärkeä keksintö oli nuotinpainatus. Nuotinpainanta alkoi Italiassa 1500-luvun puolivälissä.

Renessanssin säveltäjät

1400-luvun alkupuolella oli joukko säveltäjiä, jotka tunnetaan nykyään burgundilaisena koulukuntana (Burgundista). Guillaume Dufay oli tunnetuin heistä. Heidän musiikkinsa kuulosti hieman keskiaikaiselta musiikilta.

1400-luvun loppupuolella oli kehittynyt moniäänisen kirkkomusiikin tyyli, jota voi kuulla Johannes Ockeghemin ja Jacob Obrechtin messuissa. Ockeghem sävelsi jopa yhden teoksen, jossa kaikki osat kehittyvät yhdestä ideasta, jota käytettiin kaanonina.

1500-luvulla säveltäjät alkoivat kirjoittaa musiikkia, jolla oli selkeä tahti ja säännöllinen pulssi. Heihin kuuluivat Josquin des Prez ja muut ranskalais-flamannilaisen koulukunnan edustajat. Roomalainen koulukunta, johon kuului kuuluisa italialainen Giovanni da Palestrina. Hänen tapansa kirjoittaa polyfoniaa on ollut mallina kyseiselle tyylille vuosisatojen ajan. Musiikinopiskelijat joutuvat edelleen opiskelemaan "Palestrina-tekniikkaa" (miten säveltää Palestrinan tyyliin). Vaikka tämän ajan kirkkomusiikki on pääasiassa polyfonista, siinä on myös homofonisia kohtia, joissa äänet laulavat samoja sanoja yhdessä. Tämä auttaa tekemään tärkeät sanat todella selviksi.

Venetsiassa kehittyi noin vuodesta 1534 noin vuoteen 1600 monikuorotyyli. Kuorot olivat erillisiä ja lauloivat kirkon eri osissa, usein lehtereillä. Tämä mahtipontinen musiikki kuulosti kauniilta suurissa kirkoissa, kuten Basilica San Marco di Venezia. Näitä säveltäjiä kutsutaan usein "venetsialaiseksi koulukunnaksi". Andrea Gabrieli ja myöhemmin hänen veljenpoikansa Giovanni Gabrieli kirjoittivat tällaista musiikkia, ja myöhemmin Claudio Monteverdi, joka aloitti renessanssiaikana ja eli barokin aikana.

Renessanssin loppu

Muutos barokin musiikkityyliin tapahtui noin vuonna 1600. Tällöin keksittiin ooppera. Tämä edellytti uutta sävellystyyliä. Säveltäjä Monteverdi kirjoitti renessanssityylillä noin vuosiin 1600-1650 asti, jolloin hän siirtyi barokkityyliin.