Ornamentit (musiikki): trillit, grace-nuotit ja historiallinen käyttö

Ornamentit (musiikki): opas trilleihin, grace-nuotteihin ja historialliseen käyttötapaan — renessanssi, barokki ja esityskäytännöt selitettynä.

Musiikissa ornamentit ovat nuotteja tai lyhyitä nuottisarjoja, joita lisätään kappaleen pääsävyihin, jotta ilmaisusta tulee rikkaampi ja mielenkiintoisempi. Koristeluja on monenlaisia: trillit, mordentit, turnit, grace-nuotit (esirakkaus- ja pirstonuotit) ja monimutkaisemmat figuroinnit. Renessanssin ja barokin aikakauden musiikissa ornamentteja esiintyy runsaasti ja tyylillisesti hyvin määrättyinä. Säveltäjä voi osoittaa käytettävät ornamentit nuottien yläpuolelle kirjoitetuilla merkeillä, mutta erityisesti hitaissa ja laulullisissa osissa säveltäjät usein jättivät osan koristeluista esittäjän päätettäväksi. Siten oikea ornamentointitapa oli ennen tärkeä osa laulun ja soiton taitoa.

Ornamentoinnin tapa vaihteli paljon maasta ja aikakaudesta toiseen. Ajatukset siitä, miten musiikkia pitäisi esittää, muuttuivat jatkuvasti, joten historiallinen tietämys on tärkeää, kun soitetaan vanhempia tyylejä. Nykymuusikon, joka haluaa tulkita barokkia tai varhaisklassista musiikkia tyylinmukaisesti, on hyödyllistä tutustua alkuperäisiin lähteisiin ja esitysohjeisiin. Onneksi useat säveltäjät ja musiikkiteoreetikot ovat kirjoittaneet oppaita ornamenttien soittotavasta, ja jotkut säveltäjät ovat erikseen kirjoittaneet esipuheen tai ohjeet teostensa tulkintaan.

Yleisimmät ornamentit ja niiden merkintätavat

• Trilli (tr): nopea vuorottelu pääsävelen ja sen yläapusävelen välillä. Merkintänä usein tr tai aaltomainen viiva. Barokissa trillit aloitettiin tyypillisesti ylemmältä apusävelestä; myöhemmin käytäntö vaihtelee ja riippuu musiikin kontekstista ja säveltäjän ohjeista.
• Mordentti: nopea liike, jossa pääsävelestä liu’utaan alapuoliseen apusäveleen ja takaisin. On olemassa myös käänteinen mordentti (ylä-mordentti), joka käyttää ylempää apusäveltä.
• Turn (kierto): neljän sävelen käsite, joka kiertää pääsävelen ylä- ja alapuolisia säveliä muodostaen pienen kaaren. Merkintänä usein käänteinen S:n muotoinen merkki.
• Grace-nuotit (appoggiatura ja acciaccatura): pieniä nuotteja, jotka on kirjoitettu pienemmällä. Appoggiatura (”painonnuotti”) yleensä ottaa osan päänuotin kestosta ja ilmaisee tunteen; acciaccatura (”pirstonuotti”) on lyhyt, rutiininomainen iskuna tai ’murto’, jota soitetaan nopeasti eikä se yleensä ota aikaa pääsävelen mittakaavasta. Artikkelissa käyttetty termi grace-nuotti tarkoittaa yleensä tätä yleistä pientä koristetta, jonka arvoa ei lasketa tahdin kokonaisaikaan.
• Figuroitu korostus ja portamento: etenkin laulussa ja joissain soolo-osuuksissa käytetään pidempiä, melodisia ornamenttisarjoja tai hienovaraisia liukumia.

Historiallisia nimityksiä ja kansalliset tyylit

Espanjassa ornamentteja kutsuttiin diferenzias ja niitä käytettiin jo 1500-luvulla, kun ensimmäisiä kitaransoiton nuottikirjoja painettiin. Ranskassa vastaava perinne tunnettiin nimellä agréments, ja ranskalainen barokkityyli oli erittäin täsmällinen siinä, miten kukin agrément tuli soittaa. Esimerkiksi François Couperin selitti omissa kirjoituksissaan, miten eri dekoratiivisia merkkejä tulisi toteuttaa koskettimilla.

Ornamentteja esiintyi myös italialaisessa ja saksalaisessa perinteessä: italialaisessa laulussa ja varhaisessa barokissa ornamentit ovat usein ekspressiivisiä ja improvisaatiota muistuttavia; saksalaisessa kielialueella taas ornamentointiin liitettiin selkeä rakenne ja käsikirjoitetut käytännöt. Monilla säveltäjillä oli oma tapansa merkitä tai jättää merkitsemättä dekoratiivisia merkkejä.

Ornamentit eri aikakausina

Renessanssista barokkiin ornamentointi oli olennainen osa esitystapaa. Barokin aikana ornamenttien käyttö oli hyvin vakiintunutta ja niiden laatu oli usein sidoksissa paikalliseen tyyliin ja säveltäjän odotuksiin. Joillakin suuriin teoksiin liittyvillä säveltäjillä oli selkeät ohjeet; toisissa teoksissa esittäjä saattoi improvisoida korostuksia ja variaatioita.

Ornamentteja kirjattiin vielä klassisen musiikin aikakauden teoksiin, mutta niiden määrä väheni sitä mukaa kun säveltäjät alkoivat kirjata tarkemmin kaiken soitettavan. Romantiikan kaudella ornamentointi harventui edelleen — lukuun ottamatta trillejä (merkitty usein tr) ja ajoittaisia esittäjän improvisoituja koristeita etenkin laulussa ja bel canto -traditiossa.

Mistä löytyvät ohjeet ja lähteet?

Monet historialliset treataatit ja opukset antavat suoranaisia ohjeita ornamenttien toteutuksesta. Tärkeitä esimerkkejä ovat esim.:

• Giulio Caccini: Le nuove musiche (1602) — varhaisen barokin laulullinen ornamentointi;
• François Couperin: L'art de toucher le clavecin (1716) — ranskalaiset agréments;
• Johann Joachim Quantz: On Playing the Flute (1752) — runsaasti neuvoja barokin ja varhaisklassisen ornamentoinnin käytännöistä;
• Leopold Mozart: Versuch einer gründlichen Violinschule (1756) — ohjeita viulistin ornamenttikäytäntöihin.

Nämä ja muut lähteet auttavat ymmärtämään, milloin ornamentti tulisi aloittaa (esim. trillin aloittaminen ylemmältä säveleltä barokissa), miten nopeasti se käydään ja miten se suhteutuu tahtiin ja fraasiin.

Praktiikkaa nykymuusikolle

• Opettele tunnistamaan eri ornamenttimerkit ja harjoittele niiden toteutusta erikseen — esim. trillit, mordentit ja turnit vaativat erilaista käsittelyä instrumentista riippuen.
• Tutki historiallisia lähteitä ja säveltäjän mahdollisia ohjeita. Jos ohjeita ei ole, ota huomioon kappaleen tyylikausi ja maallinen perinne.
• Pidä ornamentit ilmaisullisina: ne täydentävät fraasia eikä niitä pidä käyttää vain tekniikan näyttämiseksi. Sopiva voimakkuus, tempo ja artikulaatio ovat tärkeitä.
• Kuuntele periodiesityksiä ja eri tulkintoja oppiaksesi vaihtoehtoisia käytäntöjä.
• Vältä liiallista ornamentointia — usein vähemmän on enemmän, ja ornamentin paikka ja laatu ovat ratkaisevia sen tehoon nähden.

Yhteenvetona ornamentit ovat sekä historiallinen käytäntö että elävä osa tulkintaa. Oikein käytettynä ne rikastuttavat musiikin ilmaisua ja auttavat kommunikoimaan tyylillisiä nyansseja, joita nuottikuvaus ei aina pysty täydellisesti ilmaisemaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mitä ovat ornamentit musiikissa?

K: Minkälaisia ornamentteja on olemassa?

K: Miten säveltäjät osoittivat, mitä ornamentteja tarvittiin?

K: Miten käsitykset siitä, miten musiikkia tulisi esittää, muuttuivat ajan myötä?

K: Mikä on grace-nuotti?

K: Käytettiinkö ornamentiikkaa vielä klassisen ajan sävellyksissä?

Hae kirjaimella