Kamarimusiikki

Sanat ryhmien kokoa varten

Näitä sanoja käytetään osoittamaan, kuinka monta ihmistä pelaa. Niitä voidaan käyttää myös laulajaryhmistä (laulusoolo, duetto jne.):

• soolo on vain yksi soittaja (tai laulaja). Tätä ei yleensä kutsuta kamarimusiikiksi.

• duetto tai duo on kappale kahdelle soittimelle. Sana "duo" tarkoittaa yleensä kappaletta, jossa molemmat osat ovat yhtä tärkeitä. Viulusonaateissa, huilusonaateissa jne. on yleensä pianosäestys, mutta niitä ei yleensä kutsuta dueteiksi. Pianoduoetot on tarkoitettu kahdelle soittajalle yhden pianon ääressä.

• trio on teos kolmelle soittimelle. Pianotriot ovat kappaleita pianolle, viululle ja sellolle. Joskus trio voidaan nimetä jonkin soittimen mukaan, esim: Brahmsin "Hornitrio" on käyrätorvelle, viululle ja pianolle, ei kolmelle torvelle!

• kvartetti on teos neljälle soittimelle. Jousikvartetot ovat suosituin kamarimusiikin muoto. Ne ovat kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle. Pianokvartetti on pianolle, viululle, alttoviululle ja sellolle.

• kvintetti on teos viidelle soittimelle. Jousikvintetti voi olla kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle ja sellolle (esim. Mozartin jousikvintetit) tai se voi olla kahdelle viululle, alttoviululle ja kahdelle sellolle (esim. Schubertin kvintetti). Pianokvintetti on pianolle ja jousikvartetille (joskin Schubertin Taimenkvintetti on epätavallinen: se on pianolle, viululle, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle).

• sekstetti on teos kuudelle soittimelle. Jousisekstetit ovat yleensä kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle ja kahdelle sellolle. Poulencin sekstetti on pianolle ja viidelle puhaltimelle.

• septetti on melko epätavallinen ja se voisi olla mille tahansa soitinyhdistelmälle. Beethoven, Saint-Saëns ja Ravel kirjoittivat kaikki septettejä, mutta eri kokoonpanoille.

• oktetti on kahdeksalle soittimelle. Schubertin oktetti on klarinetille, torvelle, fagotille, jousikvartetille ja kontrabassolle. Mendelssohnin oktetto on kahdelle jousikvartetille.

• nonet on melko harvinainen. Louis Spohr kirjoitti nonetin viululle, alttoviululle, sellolle, kontrabassolle, huilulle, oboelle, klarinetille, fagotille ja käyrätorvelle.

Historia

Soittimien kamarimusiikista tuli suosittua, koska se erosi suurista orkestereista. Orkesteri kehittyi 1600-luvulla, ja niin kehittyi myös kamarimusiikki. Säveltäjät kirjoittivat triosonaatteja, jotka olivat kahdelle korkealle soittimelle (esim. kahdelle viululle) ja continuo-säestykselle (yleensä cembalolle ja sellolle). Arcangelo Corelli ja Johann Sebastian Bach kirjoittivat monia triosonaatteja.

Joseph Haydn kirjoitti paljon jousikvartetteja. Hän teki tästä yhdistelmästä suositun. Myös Mozart ja Beethoven kirjoittivat hienoja jousikvartetteja. Beethovenin viimeiset kvartetot olivat hyvin vaikeita soittaa ja ymmärtää, mutta 1800-luvun säveltäjät, kuten Schubert, Schumann, Mendelssohn ja Brahms, saivat niistä vaikutteita. 1900-luvulla Bartók ja Šostakovitš kirjoittivat joitakin parhaista jousikvarteteista.

Kamarimusiikin soittaminen

Kamarimusiikin soittaminen on hauskaa, koska jokainen soittaja on yksilö. Se on kuin musiikkikeskustelua. Kapellimestaria ei ole, joten jokaisen muusikon on kuunneltava tarkasti toisiaan ja opittava soittamaan yhdessä pienenä ryhmänä. Muusikot voivat myös kuulla oman soittonsa paremmin kuin orkesterissa. Jotkut elossa olevat säveltäjät ovat kirjoittaneet paljon musiikkia nuorille soittajille, jotka eivät ole kovin edistyneet. Jotkin Mozartin varhaisemmista jousikvarteteista eivät ole liian vaikeita, ja ne ovat erinomainen johdatus kamarimusiikkisoittoon.