Canute (tai Cnut Suuri) (n. 995–12. marraskuuta 1035) oli Englannin, Tanskan, Norjan ja osan Ruotsia hallitseva viikinkikuningas sekä Schleswigin ja Pommerin kuvernööri tai yliherra. Tanskan vaikutusvalta Pohjanmeren alueella ei ollut koskaan suurempi kuin hänen aikanaan. Hänellä oli sopimuksia Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Henrik II:n ja Konrad II:n kanssa ja hyvät suhteet aikansa paaveihin.
Cnut oli ainoa mies, joka oli samanaikaisesti Englannin, Tanskan ja Norjan kuningas. Hän hallitsi myös vaikutusvallan kautta osia nykyisestä Ruotsista ja muodosti niin kutsutun Pohjanmeren valtakunnan (North Sea Empirein), joka yhdisti pohjoismaisia ja englantilaisia alueita yhdeksi vaikutuspiiriksi.
Tausta ja nousu valtaan
Cnut syntyi noin vuonna 995 ja oli todennäköisesti Tanskan kuningas Svein Forkbeardin poika. Nuorempana hän palveli isänsä ja muiden viikinkipäälliköiden mukana eri retkikunnissa. Kun Svein valtasi Englannin lyhytaikaisesti vuonna 1013, Cnut seurasi viikinkien politiikkaa ja sotatoimia, ja isän kuoleman jälkeen hän pyrki vakiinnuttamaan oman asemansa.
Vuoden 1016 jälkeen Cnut kävi sotaa Englannin kuningasta Edmund "Ironsidea" vastaan. Sodankäynti päättyi sopimukseen, mutta Edmundin kuoltua samana vuonna Cnut suuren armeijan tukemana nousi koko Englannin kuninkaaksi. Hän vahvisti valtaansa liittoutumisten, avioliittojen ja sotilaallisen läsnäolon avulla.
Hallinto ja yhteiskunta
Cnut pyrki yhdistämään tanskalaisen ja englantilaisen hallinnon. Hän käytti hyväkseen paikallisten aatelisten apua, nimitellen mahtimiehiä (earleja) ohjaamaan alueita ja pitämällä armeijan uskollisena. Hän myös järjesteli perintö- ja verokäytäntöjä siten, että hallinto toimi vakaammin ja kaupankäynti Pohjanmerellä vilkastui.
Uskonnollisesti Cnut suositteli kristinuskon etuja ja teki yhteistyötä kirkon kanssa: hän teki lahjoituksia luostareille, tuki arkkipiispan ja piispojen asemaa ja pyrki liittämään kirkollisen legitimiteetin omaan kuninkuuteensa. Hänen suhteensa paaveihin ja Keski-Euroopan hallitsijoihin vahvisti hänen asemaansa kansainvälisesti.
Lait ja kulttuuri
Cnut antoi yhtä lailla lakeja sekä Englannissa että Tanskassa, ja hänen lakiensa tarkoituksena oli turvata rauha, kauppa ja omaisuudensuoja. Nämä säännökset yhdistivät usein viikinkiaikaisia tapoja ja anglosaksista oikeutta. Cnutin hallinnon aikana rahatalous vahvistui: kolikoita lyötiin laajamittaisesti, mikä helpotti kaupankäyntiä Pohjanmeren alueella.
Kuningas, perhe ja perintö
Cnut solmi poliittisesti merkittäviä avioliittoja, muun muassa otti vaimokseen Englannin entisen kuninkaan Æthelredin lesken, Normandian Emma Of Normandyn, mikä lisäsi hänen legitimiteettiään Englannissa. Hänellä oli useita lapsia; tunnetuimmat seuraajat olivat Harold Harefoot ja Harthacnut, jotka molemmat ajoittain hallitsivat Englannin tai Tanskan kruunua Cnutin kuoleman jälkeen.
Cnut kuoli 12. marraskuuta 1035 (perimätiedon mukaan Shaftesburyssä). Kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa hajosi nopeasti: Englanti ja Tanska eriytyivät, ja Norjassa valta vaihteli paikallisten ruhtinaiden ja myöhemmin Magnus Suuren välillä.
Perintö ja legendat
Cnutin hallintoa pidetään usein esimerkkinä suuresta valtapyrkimyksestä, joka loi lyhytaikaisesti yhteen nivoutuneen Pohjanmeren valtapiirin. Hänen poliittinen taitonsa, avoliitot Euroopan dynastioihin, sekä diplomaattiset suhteet kirkkoon ja keisarikuntaan vahvistivat Pohjois-Euroopan asemaa 1000-luvulla.
Monille tunnetuin tarina Cnutista on legenda, jossa hän käskee merta perääntymään näyttääkseen hoviväelleen, ettei hän ole kaikkivaltias — tarina korostaa hänen nöyryyttään ja ymmärrystään vallan rajoista. Vaikka kertomus on myöhempää perua ja symbolinen, se kuvaa Cnutin kuvastoa sekä valtionpitäjänä että kirkon tukijana.
Yhteenvetona: Cnut Suuri oli merkittävä valtakunnallinen ja kansainvälinen toimija 1000-luvun alussa. Hänen hallintonsa aika toi vakautta, lisäsi kauppaa ja vahvisti kirkon asemaa, mutta hänen kuolemansa jälkeinen dynastian heikkeneminen hajotti suurelta osin hänen luomansa imperiumin.
