Kaarle Emmanuel II (20. kesäkuuta 1634 – 12. kesäkuuta 1675) oli Savoijin herttua vuosina 1638–1675. Hän peri herttuakunnan lapsena, ja hänen äitinsä Christine Marien Ranskan toimi regenttinä hänen puolestaan aina vuoteen 1663 saakka. Kaarle Emmanuel käytti myös historiallisia, perinteisiä titteleitä, kuten Kyproksen ja Jerusalemin kuningas (tittelinä), jotka olivat osa Savoijin hallitsijasuvun seremoniallista perintöä. Hänen kuollessaan vuonna 1675 hänen toinen vaimonsa, Savoijin Marie Jeanne, otti hoitaakseen herttuakunnan hallinnon alaikäisen pojan puolesta.
Varhaiselämä ja regentsia
Kaarle Emmanuel syntyi suuressa aristokraattisessa ympäristössä, ja hänestä tuli herttua vain neljän vuoden ikäisenä isänsä kuoleman jälkeen. Koska hän oli alaikäinen, todellinen valta oli hänen äidillään, Christine Marialla, joka johti hallintoa regentin asemasta ja ohjasi Savoijin sisäistä politiikkaa ja ulkosuhteita. Tänä aikana Savoijin tavoitteena oli säilyttää asemansa suurvaltojen, erityisesti Ranskan ja Espanjan, välisessä tasapainossa.
Henkilökohtainen hallinto ja uudistukset
Kun Kaarle Emmanuel otti itse hallinnon haltuunsa 1660-luvun alussa, hän pyrki vakiinnuttamaan valtansa ja kehittämään herttuakunnan taloutta ja puolustuskykyä. Hänen hallintonsa aikana panostettiin hallinnon järjestämiseen, armeijan saneeraukseen ja verotuksen tehokkuuteen. Tarkoituksena oli vahvistaa Savoyn itsenäisyyttä ja vakautta alueella, joka oli jatkuvasti suurvaltojen vaikutuspiirissä.
Ulkopolitiikka ja sotilaalliset asiat
Savoijin sijainti Alppien eteläpuolella teki siitä strategisesti tärkeän toimijan Euroopan politiikassa. Kaarle Emmanuelin ulkopolitiikka pyrki tasapainottamaan suhteita Ranskan ja Habsburgien välillä hyödyntäen diplomaattisia liittoutumia sekä varautumalla sotilaallisiin uhkiin. Hän kehitti puolustusrakenteita ja pyrki pitämään armeijan nykyaikaisena suhteessa alueen kilpailijoihin.
Kulttuuri, kaupungistaminen ja rakentaminen
Kaarle Emmanuelin aikana Torino sai uusia julkisia rakennuksia ja palatseja, ja hovielämä sekä kulttuurinen suuntautuminen vahvistuivat. Herttua tuki taiteita ja arkkitehtuuria, mikä edisti pääkaupungin julkisen tilan kehitystä ja teki Torinosta merkittävän hovitason keskuksen Pohjois-Italiassa.
Avioliitot ja perintö
Kaarle Emmanuelin ensimmäinen avioliitto oli lyhyt eikä siitä jäänyt perillisiä. Hänen toinen vaimonsa, Savoijin Marie Jeanne, sai kuitenkin pojan, joka peri herttuakunnan isänsä kuoltua. Koska perillinen oli alaikäinen kuollessaan, Kaarle Emmanuelin leski toimi regenttinä ja hoiti hallintoa pojan puolesta.
Kuolema ja jälkivaikutus
Kaarle Emmanuel kuoli 12. kesäkuuta 1675. Hänen kuolemansa jälkeen herttuakunta siirtyi hänen alaikäiselle pojalleen, ja regentin tehtäviä hoiti äiti, mikä säilytti hallinnon jatkuvuuden. Kaarle Emmanuelin hallituskauden katsotaan olleen siirtymävaihe: hän ei välttämättä tehnyt yhtä radikaaleja muutoksia kuin jotkut muita aikakautta edustavat hallitsijat, mutta hänen toimensa valmistelivat Savoijia vahvempaan asemaan seuraavien sukupolvien aikana. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että hän pyrki vahvistamaan valtion instituutioita, sotilaallista puolustuskykyä ja kaupungistunutta hovikulttuuria, mikä vaikutti Savoyn kehitykseen pitkällä aikavälillä.