Mustapääkerttu (Poecile atricapillus) — Pohjois-Amerikan tiaislaji

Mustapääkerttu (Poecile atricapillus) — pieni, mustapäinen tiaislaji Kanadan, Alaskan ja pohjois‑USA:n metsistä. Tavallinen laulaja, helppo tunnistaa ja havainnoida.

Mustapääkerttu (Poecile atricapillus) on Paridae-heimoon kuuluva lintulaji. Se elää Kanadassa, Alaskassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa. Se on pieni, yleinen lintu, joka laulaa yksinkertaista laulua.

Ulkonäkö

Mustapääkerttu on pieni tiaislaji, pituudeltaan yleensä noin 11–14 cm ja painoltaan noin 8–14 g. Lajin tunnistaa helposti mustasta päästä ja leuanalustasta (»bib»), kirkaanvalkoisista poskista sekä harmaasta selästä ja vaaleanruskeista kylkiviivoista. Pyrstö on suhteellisen pitkä ja siivet pyöreät. Sukupuolten välinen ero on vähäinen; nuoret yksilöt ovat usein hieman himmeämpiä.

Elinympäristö

Mustapääkerttu asustaa pääasiassa havu- ja sekametsissä, mutta viihtyy myös pihapiireissä, puistoissa ja pensaikoissa. Laji esiintyy laajasti pohjoisella pallonpuoliskolla, erityisesti metsäteollisuuden ja taimikoiden alueilla. Talvisin yksilöt voivat liikkua laajemmalle ravinnon perässä.

Ravitsemus

Mustapääkertun ruokavalio koostuu pääosin hyönteisistä ja niiden toukista pesintäkaudella sekä siemenistä, marjoista ja pähkinöistä talvella. Laji käyttää usein ruokintapaikkoja ihmisten läheisyydessä ja tykkää rasvasyötistä talvella. Kerttu varastoi ruokaansa piiloihin (food caching) ja käyttää hyvää muistiaan löydösten paikantamiseen myöhemmin.

Lisääntyminen

Mustapääkerttu pesii puunkoloissa tai pesälaatikossa. Pesäpaikka vuorataan pehmeillä materiaaleilla kuten höyhenillä ja kasvinosilla. Pesueen koko vaihtelee tavallisesti noin 5–8 munan välillä; munien haudonta kestää noin 12–13 päivää ja poikaset lähtevät pesästä yleensä 14–18 päivän ikäisinä. Naaras vastaa pääosin haudonnasta, mutta molemmat vanhemmat hoitavat poikasia.

Laulu ja äänet

Mustapääkertun tunnetuin ääni on monimerkityksinen varoitus- ja kommunikaatiokutsusarja, joka yleisesti kirjoitetaan muotoon »chick-a-dee-dee-dee». Lajin yksinkertainen laulumelodia on usein kaksisäkeinen ja muistuttaa muotoa »fee-bee» tai »hey-sweetie», riippuen alueellisista variaatioista. Äänillä viestitään niin saalistajavaaroista kuin sosiaalisesta statuksesta ja pariutumisaikeista.

Käyttäytyminen ja sopeutuminen

Mustapääkerttu on älykäs ja utelias lintu, joka muodostaa talvisin usein sekaryhmiä muiden tiaisten ja pienten lintujen kanssa. Laji on erittäin sopeutuva: se hyödyntää ihmisen tarjoamaa ruokaa, pesälaatikoita ja viihtyy myös kaupunkimaisissa ympäristöissä. Kerttujen energian sääntely on kehittynyt — ne voivat alentaa aineenvaihduntaansa kylmänä yönä selvitäkseen hengissä ankarissa olosuhteissa.

Uhanalaisuus ja suojelu

Mustapääkerttu on laajalle levinnyt eikä tällä hetkellä ole merkittävässä uhanalaisuudessa (IUCN:n luokituksissa usein Least Concern). Paikallisia haittoja aiheuttavat metsien häviäminen ja väärään aikaan tapahtuvat hakkuiden käytännöt, mutta laji hyötyy myös luonnonhoidollisista käytännöistä ja pesälaatikoista. Ruokinta puutarhoissa tukee monin paikoin voimakkuuden säilymistä erityisesti talvikuukausina.

Samankaltaiset lajit

• Lehtokerttu (Poecile montanus) ja pohjoinen kerttu (Poecile hudsonicus) voivat muistuttaa mustapääkerttua; erottaa saa erityisesti pään ja poskien kontrasteista sekä elinympäristöstä.
• Tunnistus on varmin, kun kiinnittää huomiota mustaan päälakkiin ja leuanalustaan sekä lajin tyypillisiin ääniin.

Mustapääkerttu on monelle tuttu ja pidetty pihalintu, jonka vilkas käytös ja tunnistettava ääni tekevät siitä helposti havaittavan osan laajojen pohjoisten metsien ja kaupunkipuiden lintuyhteisöä.

Hae kirjaimella