John Dee (13. heinäkuuta 1527 - 1608 tai 1609) oli tunnettu englantilainen matemaatikko, tähtitieteilijä, astrologi, maantieteilijä, okkultisti ja kuningatar Elisabet I:n konsultti. Hän opiskeli myös alkemiaa, ennustamista ja hermeettistä filosofiaa.
Dee eli aikana, jolloin ihmiset vasta oppivat eron tieteen ja taikuuden välillä. Hän oli yksi aikansa oppineimmista miehistä. Hän luennoi Pariisin yliopiston täpötäysille saleille ollessaan vielä parikymppinen. Dee oli matematiikan, tähtitieteen ja navigoinnin asiantuntija. Hän koulutti monia niistä, jotka lähtivät Englannin löytöretkille. Itse asiassa hän keksi termin "brittiläinen imperiumi".
Samaan aikaan hän oli hyvin kiinnostunut magiasta ja hermeettisestä filosofiasta. Hän vietti elämänsä viimeisen kolmanneksen opiskelemalla pääasiassa näitä aiheita. Hänen aikanaan näitä aiheita ei pidetty tieteen vastaisina. Niiden ajateltiin olevan osa tiedettä.
Hän kirjoitti Monas Hieroglyphica ("Hieroglyfinen monadi") vuonna 1564 (kabbalasta ja alkemiasta). Hän kirjoitti myös esipuheen Eukleideen teosten ensimmäiseen englanninkieliseen käännökseen.
Elämä ja koulutus
John Dee syntyi Lontoon Tower Wardissa ja aloitti akateemiset opintonsa St John’s Collegessa Cambridgeissä. Nuorena miehenä hän jatkoi opintojaan ja ja kirjeenvaihtoa Euroopan oppineiden kanssa, ja hänen tiedetään luennoineen myös Pariisin yliopistossa. Dee hallitsi laajasti matematiikkaa, kartografiaa ja tähtitiedettä, minkä vuoksi hänestä tuli arvostettu neuvonantaja merenkulun ja kartoituksen kysymyksissä.
Tiede, navigointi ja valtion palvelus
Dee vaikutti konkreettisesti tutkimus- ja löytöretkien suunnitteluun kouluttamalla navigaattoreita ja toimittamalla matemaattisia välineitä sekä karttoja. Hän korosti matematiikan merkitystä uusien reittien löytämisessä ja valtiollisessa politiikassa. Deen neuvot ja asiakirjat auttoivat monia tutkimusmatkoja, ja hän toimi toisinaan kuninkaallisten hoviin kytkeytyvän neuvonantajan roolissa.
Okkultismi, enkelikonversatiot ja Enochian
Elämässään Dee yhdisti tiedettä ja esoteriikkaa. 1580-luvulla hän työskenteli läheisesti näkijä Edward Kelleyn kanssa; pariskunta harjoitti niin sanottuja enkelikonversaatioita eli veijailua, joiden aikana Kelley väitti vastaanottavansa enkeleiltä viestejä. Näistä kokemuksista syntyi Deen kuuluisin esoteerinen projekti: systemaattinen "enkeli- tai enošialainen" kieli ja siihen liittyvä symboliikka, jota myöhemmät okkultistit nimittivät Enochian-magiaksi. Nämä praktikat herättivät sekä kiinnostusta että epäluuloa, ja Kelleyn maineen ja motiivien vuoksi yhteistyö herätti ristiriitaisia tulkintoja.
Kirjalliset teokset ja kokoelmat
Dee julkaisi useita merkittäviä teoksia, joista tunnetuimpia ovat Monas Hieroglyphica (1564) ja hänen esipuheensa Eukleideen englanninkieliseen käännökseen. Lisäksi hän piti laajaa muistiinpanokirjeenvaihtoa ja päiväkirjoja, jotka sisältävät sekä tieteellisiä havaintoja että esoterisia merkintöjä. Dee keräsi yhden aikansa suurimmista yksityiskirjastoista; hänen kokoelmansa käsitti teoksia matematiikasta, luonnontieteistä, kartografiasta, filosofiasta ja okkultismista. Kirjasto hajotettiin myöhemmin ja osia siitä on päätynyt eri arkistoihin ja museoihin.
Myöhäiselämä ja perintö
Dee vietti monimutkaisen vanhuuden: hänen maineensa vaihteli arvostetusta oppineesta eksentrikoksi ja epäilyttäväksi okkultistiksi. Hän haki suojelusta ja tukea kuninkaallisilta ja muiden eurooppalaisten hoveilta (mukaan lukien Habsburgien hovi), mutta viimeisinä vuosinaan hän elänyt köyhässä asemassa palattuaan Englantiin. Kuolinvuosi on epävarma; lähteet mainitsevat usein 1608 tai 1609.
Vaikutus ja nykytulkinta
John Deen elämä ja työ ovat olleet historian, tieteen ja okkultismin tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. Hän edustaa 1500-luvun oppinutta, jonka työ kattoi sekä varhaismodernin tieteen että rinnakkaiset esoteeriset traditiot. Deen ajatuksilla on ollut pitkäaikainen kulttuurinen vaikutus: hänen nimeään ja ideoitaan on hyödynnetty myöhemmissä okkulttisissa opeissa, mutta myös tieteellisen ajattelun historiankirjoituksessa, jossa häntä pidetään esimerkkinä aikakaudesta, jolloin "tiede" ja "taikuus" eivät vielä erottuneet selkeästi.
Muuta huomionarvoista: Deen henkilökohtainen elämä tuotti myös jälkeläisiä, jotka jatkoivat kiinnostusta lääketieteeseen ja alkemiaan (esimerkiksi poika Arthur Dee tunnetaan alkemistisesta toiminnastaan). Deen päiväkirjat ja kirjalliset jäljet muodostavat edelleen arvokkaan lähdeaineiston 1500–1600-lukujen tieteelliselle ja esoteeriselle tutkimukselle.