Klaus Ebner (s. 8. elokuuta 1964) on itävaltalainen novelli-, essee- ja runokirjailija sekä kääntäjä. Hän syntyi ja kasvoi Wienissä ja aloitti kirjoittamisen jo varhain. Ebner alkoi lähettää tarinoita lehtiin 1980-luvulla, ja vuoden 1989 jälkeen hän on julkaissut myös artikkeleita ja kirjoja tietokoneohjelmista. Hänen tuotantoonsa kuuluu pienimuotoista proosaa, esseitä sekä runoja, ja hän on toiminut myös kääntäjänä erilaisissa kirjallisissa projekteissa. Ebnerin runoutta on julkaistu ja kirjoitettu sekä saksaksi että katalaaniksi, ja hänen tekstejään on käännetty ja otettu vastaan eri kielialueilla. Hän kuuluu useisiin itävaltalaisiin kirjailijayhdistyksiin, muun muassa Grazer Autorenversammlungiin.
Ebnerin teoksiin kuuluu kulttuurisia esseitä katalonialaisista aiheista sekä kertomuksia, joissa käsitellään usein juutalaisia perinteitä, identiteettiä ja muistia. Hänen ensimmäinen novellikirjansa julkaistiin vuonna 2007, ja vuonna 2008 Ebner julkaisi novellin Hominide. Tekstit ovat usein kielellisesti täsmällisiä ja proosassa näkyy hillitty, havainnoiva tyyli, jonka kriitikot ovat nostaneet esiin. Ebner on saanut useita kirjallisuuspalkintoja; hän sai muun muassa wieniläisen Wiener Werkstattpreisin vuonna 2007. Itävaltalaiset kriitikot, kuten Wolfgang Ratz, ovat ylistäneet hänen proosatyyliään ja kielellistä harkintaa.
Kirjailijana Ebner tunnetaan monipuolisesta aihevalikoimastaan: kulttuurihistorialliset aiheet, paikalliset ja kansainväliset teemat sekä yksilön ja yhteisön suhteet toistuvat hänen tuotannossaan. Hän on esiintynyt kirjallisuusfestivaaleilla ja julkaissut tekstejään lehdissä ja antologioissa. Ebner asuu Wienissä perheensä kanssa ja jatkaa aktiivisesti kirjoittamista sekä osallistumista kirjalliseen keskusteluun.
