Hominid (romaani)

Tarina

Hominid sijoittuu useita miljoonia vuosia sitten Keski-Afrikan alueelle sademetsän ja savannin välimaastoon. Päähenkilöt ovat australopithecus afarenses, hominidit, jotka elivät enimmäkseen puilla ja jotka olivat olemassa ennen työkalujen ja tulen käyttöä. Tarinan kertoo ensimmäisessä persoonassa päähenkilö Pitar. Pohdiskellessaan sosiaalista ja luonnollista ympäristöään Pitar päättää johdattaa perheensä sivilisaatioon: "Niinpä päätin valaista pimeyttä, sytyttää kynttilän mottoa Olkoon valo ja niin edelleen noudattaen". Hänen kielitaitonsa, ajatuksensa ja sanontansa ovat nykyihmisen kielitaitoa, mukaan lukien laaja tietämys historiasta, politiikasta, filosofiasta ja kirjallisuudesta. Skenaarion hauskuutta lisäävät useat Pitarin kommentit tietystä esineestä, jota ei ole vielä keksitty tai kehitetty. Pitarin läheisiä ystäviä ovat Carpediem, joka sanoo latinankielisiä lauseita ja siteeraa klassisen antiikin kirjailijoita, ja Lao, joka viittaa usein kiinalaiseen filosofiaan.

Vaikka muita hahmoja on vaikea suostutella seuraamaan häntä, Pitar onnistuu suostuttelemaan klaanin patriarkaalisen johtajan Costellon, joka on ottanut johtajuuden haltuunsa vähän aiemmin kuolleelta Thornilta. Ryhmä rakentaa tuulensuojia, jotta he voivat laskeutua useammin alas puista, jolloin on suurempi riski joutua villieläinten hyökkäyksen kohteeksi maassa. Costello ja Re ovat kilpailijoita. Re paitsi kyseenalaistaa Costellon johtajakyvyt, myös haluaa saada Costellon naaraat haltuunsa. Rauhoittaakseen syntynyttä riitaa Pitar yrittää perustaa parlamentin, jotta konfliktit voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti. Costello ajattelee, että parlamentti olisi foorumi, jossa hän voisi vahvistaa valtaansa, ja siteeraa Winston Churchillin ja Abraham Lincolnin kuuluisia puheita, mutta muut jäsenet romuttavat ajatuksen, koska heillä ei ole kuria ja he tuntevat itsensä välinpitämättömiksi.

Yksi romaanin sivujuonista on Pitarin ja ryhmän naispuolisen jäsenen Maluman välinen rakkaus. Costello teeskentelee, että naisryhmä olisi hänen henkilökohtainen haaremansa, mutta kun Maluma rakastuu Pitariin, hän katkaisee suhteensa johtajaan. Jokaisena päivänä hahmot löytävät uusia asioita. Seitsemäntenä päivänä kaikki ovat uupuneita työstään ja tarvitsevat lepoa. Rauhan rikkoo kuitenkin sapelihammaskissan hyökkäys. Useita perheenjäseniä tapetaan, myös Costello, minkä ansiosta Re pääsee valtaan. Pitar ja Maluma päättävät lähteä ryhmästä sanoen: "Meidän pitäisi lähteä ajoissa, jättää Re ja hänen uusi valtakuntansa, joka, kun otan huomioon Thornin edellisen valtakauden, olisi kolmas täällä." Pitar ja Maluma lähtevät kohti savannia liikkeellä, joka muistuttaa sekä karkotusta paratiisista että Out of Africa -teoriaa.

Romaanissa on seitsemän lukua, "Päivä 1" - "Päivä 7", ja kunkin luvun toiminta tapahtuu peräkkäisinä päivinä. Luvun otsikot viittaavat Raamatun luomisen seitsemään päivään. Vain parittomat luvut kertovat rakkaustarinan. Kirjailija Karin Gayer mainitsee arvostelussaan, että Pitarin ja Maluman rakkaustarina ja sen sijoittaminen tekstiin tarjoaa "toisen tulkinnan alusta ja lopusta".

 

Merkit

Keskustellessaan kustantaja Arovellin wieniläisen aluejohtajan kanssa Ebner kertoi hahmojensa nimien piilomerkityksistä.

• Akshaya: Nimi on peräisin hindin kielestä (erityisesti sanskritista) ja tarkoittaa "lannistumaton". Akshaya on naishahmo, jolla on luja persoonallisuus. Hän kuuluu ryhmään, vaikka toimii usein Costelloa vastaan. Tietyssä mielessä hän edustaa matriarkaalista hallintotapaa.
• Bongo: Muistelee Adriano Celentanos elokuvaa "Bingo Bongo"; metsäantilooppi. Romaani esittää Bongon pelleilevänä, miespuolisena nuorukaisena.
• Carpediem: Tämä ilmaisu on peräisin Horatiuksen runosta. Carpediem on Pitarin läheisin ystävä. Hän käyttää latinankielisiä sitaatteja ja muita sanontoja.
• Costello: englantilais-italialainen sukunimi. Costello on klaanin patriarkka. Hän on kiinnostunut pysymään vallassa ja ymmärtää, että Pitarin ajatukset voivat auttaa häntä. Tästä syystä hän auttaa Pitaria.
• Djamila: Naishahmo, joka kuuluu Costellon haaremiin. Hänen nimensä tulee arabian kielestä ja tarkoittaa "kaunotarta".
• Ischa: Costellon haaremiin kuuluva naishahmo. Yhdessä Djamilan kanssa hän kosiskelee klaanin johtajaa. Hänen nimensä tulee seemiläisistä kielistä ja tarkoittaa "naista".
• Konrad: Vanha korkeasaksa tarkoittaa "rohkea tai hyvä neuvonantaja". Hän on Re:n seuraaja.
• Laos: Lao: Sana tarkoittaa kiinaksi "luja, vankka" tai "vanha". Tämä muistuttaa myös Kaakkois-Aasiassa asuvaa lao-kansaa. Hahmo Lao siteeraa kiinalaisia filosofeja ja on Pitarin ystävä.
• Lucy: Muistelee Lucya, vuonna 1974 Etiopiasta löytynyttä Australopithecus afarensiksen luurankoa. Lucy on useimpien suvun lasten äiti. Kirjan lopussa hän lähtee Laon kanssa Itä-Afrikkaan.
• Maluma: Maluma on synestesiasta peräisin oleva keinotekoinen sana, joka edustaa pyöreitä ja sileitä muotoja.
• Manisha: Hindulaisuus tuntee hänet mielen jumalattarena. Klaanin naisten keskuudessa Manishalla on samanlainen rooli kuin Laolla miesten keskuudessa.
• Pitar Hänen nimensä on peräisin sanskritista ja tarkoittaa "isää"; sen sanapainotus on toisella tavulla: Pitár.
• Re: Muistuttaa muinaisen Egyptin auringonjumala Re:tä tai Ra:ta. Re on Costellon kilpailija ja vihollinen. Aggressiivinen hahmo, hän ymmärtää Pitarin viholliseksi, koska Pitar tukee klaanijohtajaa. Sapelihammaskissan hyökkäys, joka tappaa Costellon, mahdollistaa Re:n nousun uudeksi johtajaksi romaanin lopussa.
• Rhododendron: Rodododron: kreikaksi "ruusupuu"; kukkiva kasvi. Hahmo Rhododendron on miespuolinen ryhmän jäsen, jolla on luontoaisti.
• Ruut: hepreaksi "kumppani". Ruut on naispuolinen klaanin jäsen, jolla on vahva luonne.
• Thorn: Nimi on peräisin germaanisista kielistä, ja se on riimun Thurisaz "Þ" nimitys, joka lausutaan "θ". Thorn on klaanin vanhin ja häntä pidetään viisaana miehenä. Hän esiintyy vain kahdessa ensimmäisessä luvussa ja kuolee niiden lopussa. Hän oli klaanin johtaja ennen Costelloa.

 
Australopithecus Lucyn malli Barcelonan museossa.  

Kirjan historia

Ajatus siitä, että esihistoriallisille hahmoille annettaisiin nykypäivän tietoa ja nykyaikainen kieli, syntyi jo vuonna 2006. Koska kirjailija uskoi, että tämä aihe ei riittäisi pidempään romaaniin, hän ei aluksi jatkanut sen työstämistä. Lopullisen sysäyksen antoi kirjallisuuspalkinto Wiener Werkstattpreis helmikuussa 2008. Palkintoon kuului olennaisena osana kustantaja FZA:n tarjoaman kirjan julkaiseminen, ja kustantaja rajoitti tämän kirjan 100 sivuun. Tätä varten Ebner kirjoitti ja viimeisteli tarinansa ja julkaisi kirjan saman vuoden lokakuussa. Kustantaja FZA esitteli teoksen yleisölle Wienissä.

 

Kritiikki ja tulkinta

Heinz Gerstinger tarkoittaa, että kirja olisi "ihmiskunnan hengen heräämisen historia". Kirjoittaja on liu'utellut tapahtumia "leikkisiksi lempeän ironisoimalla". Useat arvostelijat korostavat romaanin ironista ja satiirista puolta. Hahmojen nimet, latinankieliset lainaukset ja idiomit lisäävät tätä yhtä paljon kuin luomisen seitsemän päivän ja tieteellisen hominisaation välinen rinnastus. Ingrid Reichel huomauttaa täydellisestä julkaisuajankohdasta, juuri sopivasti Charles Darwinin evoluutioteorian 150-vuotispäiväksi. Muiden Ebnerin aiemmista kirjoista kirjoittaneiden arvostelijoiden tavoin hän korostaa yksityiskohtaisen rikkaan kielen monitahoista käyttöä, joka on "läpimärkää hienovaraista tunteetonta huumoria".

Monet vieraskieliset, enimmäkseen latinankieliset ilmaisut ovat ensimmäisessä painoksessa kääntämättä. Ingrid Reichel kehottaa arvostelussaan kustantajaa lisäämään sanaston uuteen painokseen. Kirjoittaja on julkaissut tällaisen sanaston omalla verkkosivustollaan.

Huolimatta monista selvistä viittauksista useisiin maailmanuskontoihin Ingrid Reichel sanoo, että romaani on kirja "huumorintajuisille lukijoille, järkeilijöille (...), darwinisteille, ei missään nimessä kreationisteille, vähemmässä määrin uskoville, mutta pikemminkin ateisteille, ... ja fundamentalistit jäävät kokonaan pois". Toisen näkökohdan mainitsee Karin Gayer, kun hän mainitsee tarinan yhteiskunnan patriarkaalisen hierarkian ja sosiaalisen matriarkaatin rinnakkaisen kehityksen, joista ensimmäinen muistuttaa simpanssiyhteisöjä ja toinen bonobojen yhteisöjä. Lisäksi hän huomauttaa naishahmojen vahvuudesta. Näistä taustalla olevista vertailuista hän sanoo: "Toisella tasolla meitä hämmästyttää apinamaisen ja inhimillisen jatkuva sanallinen sekoitus, yhdistelmä, joka saa meidät mietteliääksi ja herättää oikeutetun kysymyksen siitä, mihin meidän, jotka pidämme itseämme sapiensina kaksinaisessa merkityksessä, pitäisi lopulta luokitella ihminen.".

 
Klaus Ebner esittelytilaisuudessa