Kurt Waldheim – Itävallan presidentti ja YK:n pääsihteeri (1918–2007)

Kurt Waldheim: itävaltalainen diplomaatti, YK:n pääsihteeri 1972–1981 ja Itävallan presidentti 1986–1992 — ura, kiistat ja perintö kansainvälisessä politiikassa.

Kurt Josef Waldheim (21. joulukuuta 1918 - 14. kesäkuuta 2007) oli itävaltalainen diplomaatti ja konservatiivinen poliitikko. Hän toimi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1972-1981 ja Itävallan presidenttinä vuosina 1986-1992.

Varhaiselämä ja ura

Kurt Waldheim syntyi 21. joulukuuta 1918 lähellä Wieniä. Hän opiskeli oikeustiedettä ja aloitti uransa sodanjälkeisessä Itävallan ulkoasiainhallinnossa. Waldheim eteni nopeasti diplomaattiseen virkaan ja toimi useissa tehtävissä, muun muassa Itävallan edustajana kansainvälisissä järjestöissä. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa tapahtui 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, kun hänestä tuli keskeinen hahmo YKn kokouksissa ja neuvotteluissa.

YK:n pääsihteerinä (1972–1981)

Waldheim valittiin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1972 ja hänet valittiin tehtävään uudelleen vuonna 1976. Pääsihteerinä hän toimi kylmän sodan ja dekolonisoinnin ajan rajapinnoissa, ja hänen kaudellaan YK kohtasi lukuisia kriisejä ja kasvavia tehtäviä rauhanturvaamisessa sekä humanitaarisissa toiminnoissa. Waldheimin ote oli usein diplomaattinen ja hallinnollinen; häntä kritisoitiin toisinaan jähmeydestä mutta arvostettiin myös kokemuksesta ja verkostoista kansainvälisessä politiikassa.

Presidenttikausi ja sota-ajan kiista

Waldheim valittiin Itävallan presidentiksi vuonna 1986. Hänen presidenttikautensa alkoi kuitenkin pian kiisteltynä, kun hänen palveluksensa toisen maailmansodan aikana tuli laajempaan julkiseen keskusteluun. Tutkijat ja toimittajat tarkastelivat hänen sotavuosiinsa liittyvää arkistoaineistoa; esille nousi seikkoja, joiden mukaan Waldheim oli palvellut Saksan armeijan palveluksessa alueilla, joissa oli tapahtunut sotarikoksiin liittyviä välikohtauksia. Waldheimin puolustus ja osaltaan myös hänen kannattajiensa tulkinnat erosivat tutkijoiden havaintoihin liittyen.

Kiista johti kansainväliseen kohuun: hänen menneisyytensä tarkastelua seurasivat sekä julkinen paine että viralliset selvitykset. Joissain maissa, muun muassa Yhdysvalloissa, hänen maahantulonsa rajoitettiin tai estettiin turvallisuussyihin vedoten. Itävallan valtion nimissä tehty historiallinen selvitys yhdessä kansainvälisten historioitsijoiden tutkimusten kanssa totesi, että Waldheimin sotapalvelus ajoittui alueille, joissa sotarikoksia oli tapahtunut; toisaalta ei löydetty yksiselitteisiä todisteita siitä, että hän olisi ollut henkilökohtaisesti vastuussa sotarikoksista.

Myöhemmät vuodet ja kuolema

Waldheim jäi pois virasta vuonna 1992 eikä palannut aktiiviseen politiikkaan. Hän eli eläkepäiviään Itävallassa ja kuoli 14. kesäkuuta 2007 Wienissä 88-vuotiaana.

Perintö ja arviointi

• Kansainvälinen ura: Waldheim muistetaan yhtenä 1900-luvun näkyvimmistä diplomaateista, joka toimi pitkäaikaisesti kansainvälisissä tehtävissä ja johti YKta tärkeänä ja kriittisenä aikana.
• Kiistanalainen maine: hänen presidenttikautensa ja sitä seurannut sota-ajan asiakirjojen paljastuminen ovat jättäneet monimutkaisen perinnön: samaan aikaan arvostettu kansainvälinen johtaja ja hahmo, mutta myös henkilö, jonka menneisyyden tulkinnat herättivät voimakkaita tunteita ja oikeudellisia sekä moraalisia kysymyksiä.
• Vaikutus keskusteluun historiasta: Waldheimin tapaus lisäsi kansainvälistä keskustelua siitä, miten sodanaikaisia tapahtumia ja yksilöiden vastuukysymyksiä tutkitaan ja käsitellään julkisuudessa vuosikymmenten jälkeen.

Hae kirjaimella