Keskitysleiri | paikka, jossa hallitus pakottaa ihmisiä elämään ilman oikeudenkäyntiä

Leirit 1800-luvulla

Amerikan alkuperäiskansojen "reservaatit"

Ensimmäiset nykyaikaiset keskitysleirit perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1838. Noihin aikoihin Yhdysvallat oli kasvamassa. Alkuperäisamerikkalaiset asuivat kuitenkin mailla, jotka Yhdysvallat halusi ottaa haltuunsa.

Vuonna 1830 Yhdysvaltain kongressi ja presidentti Andrew Jackson olivat hyväksyneet lain nimeltä Indian Removal Act. Tämän lain mukaan kaikkien intiaanien oli lähdettävä Yhdysvalloista ja muutettava Mississippi-joen länsipuolella sijaitsevalle "intiaanialueelle". Monet cherokee-heimon jäsenet eivät kuitenkaan suostuneet jättämään maitaan. Toukokuussa 1838 Yhdysvaltain hallitus päätti pakottaa cherokit lähtemään Yhdysvalloista.

Ensin sotilaat pakottivat noin 17 000 cherokee-kansaa ja 2 000 afroamerikkalaista orjaa keskitysleireille, joissa heidän oli elettävä kesän 1838 ajan. Leireillä kuoli 353 cherokee-ihmistä punatautiin ja muihin tauteihin. Lopulta cherokeejen oli pakko matkustaa alueelle, joka on nykyään Oklahoma. (Oklahoma ei tuolloin kuulunut Yhdysvaltoihin.) Hallitus pakotti myös muita intiaaniheimoja jättämään maansa ja muuttamaan länteen.

Pian monet yhdysvaltalaiset alkoivat muuttaa länteen. Nyt Yhdysvallat oli jälleen siirtymässä intiaanien maille. Noin 1860-luvulta alkaen monet intiaaniheimot taistelivat vastaan. Näitä taisteluita kutsutaan nykyään intiaanisodiksi. Yhdysvaltain hallitus reagoi tähän pakottamalla intiaanit jälleen jättämään maansa ja muuttamaan keskitysleireille. Hallitus kutsui näitä leirejä "intiaanireservaateiksi". (Niitä kutsuttiin "reservaateiksi", koska alkuperäisamerikkalaisia varten oli varattu maata.) Amerikan alkuperäisasukkaat eivät kuitenkaan saaneet poistua reservaatistaan. Joissakin reservaateissa monet ihmiset, erityisesti lapset, kuolivat nälkään ja sairauteen.

Amerikan sisällissodan leirit

Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla vangiksi joutuneet sotilaat sijoitettiin toisinaan leireille. Näiden leirien oli tarkoitus olla sotavankileirejä, joissa oli hyvät olosuhteet. Sodan edetessä sekä unioni että liittovaltio vangitsivat kuitenkin yhä enemmän vihollissotilaita. Leireistä tuli hyvin ahtaita, ja olosuhteet olivat kauheat. Ruokaa ei ollut riittävästi, ja monet miehet kuolivat nälkään. Myös saniteettitilanne oli hyvin heikko, minkä vuoksi taudit levisivät helposti. Monet vangit kuolivat näihin tauteihin.

Andersonvillen vankila oli sisällissodan tappavin sotavankileiri. Andersonvillea johti Konfederaation armeija. Andersonvillessä kuoli noin neljännes vangeista. 

Myös unionin sotavankileirien olosuhteet olivat erittäin huonot. Neljällä eri unionin leirillä vähintään 15 prosenttia leirien vangeista kuoli. Fort Pulaski -nimisellä leirillä unionin sotilaat näännyttivät 600 konfederaation sotavankia nälkään tahallaan. Heistä 46 kuoli. Unionin sotilaat tekivät tämän kostaakseen sen, miten unionin vankeja kohdeltiin Andersonvillen vankilassa.

Sisällissodan loppuun mennessä noin 30 000 unionin sotilasta ja noin 26 000 konfederaation sotilasta oli kuollut sotavankileireillä.

Espanja

Kuuba oli 1800-luvun lopulla Espanjan valtakunnan siirtomaa. Tämä tarkoitti, että Espanja hallitsi Kuubaa. Kun kuubalaiset yrittivät kapinoida ja taistella itsenäisyyden puolesta vuosina 1895-1898, Espanja perusti keskitysleirejä ja lähetti monia kuubalaisia sinne. Tätä kutsuttiin "Reconcentrado"-politiikaksi ("Uudelleenkeskittämispolitiikaksi").

Kuuban itsenäisyyden puolesta taistelevat ihmiset olivat sissitaistelijoita. He eivät käyttäneet sotilasunivormuja ja saattoivat piiloutua siviiliryhmiin. He pystyivät myös leiriytymään ja metsästämään tarvitsematta kenenkään apua selviytyäkseen. Estääkseen sissitaistelijoita tekemästä näitä asioita Espanjan hallitus päätti laittaa kuubalaisia keskitysleireille. Ajatuksena oli, että leireillä Espanjan armeija voisi "suojella" kuubalaisia, kunnes Espanjan valtakunta voittaisi sodan. Tämä ajatus ei kuitenkaan toiminut. Ainakin 30 prosenttia leireillä olleista kuubalaisista kuoli nälkään, tauteihin, huonoon hygieniaan ja lääkkeiden puutteeseen. Keskitysleirit eivät myöskään auttaneet espanjalaisia voittamaan sotaa.

 
Linnoitus, jota käytettiin cherokee-heimon vangitsemiseen ennen kyynelten polkua.  


Andersonvillestä selvinnyt unionin sotilas  

Leirit 1900-luvun alussa

Brittiläinen imperiumi

Vuosina 1900-1902 lordi Kitchenerin johtama brittiläinen imperiumi käytti keskitysleirejä. Tuolloin he taistelivat buuriväestöä vastaan toisessa buurisodassa Etelä-Afrikassa. Aluksi britit eivät kyenneet voittamaan bureja. He reagoivat siihen laittamalla buuritaistelijoiden perheenjäsenet keskitysleireille. He tekivät näin, jotta nämä perheenjäsenet eivät voisi antaa ruokaa tai apua buuritaistelijoille. Brittisotilaat myös polttivat buurien taloja ja maatiloja ja tuhosivat kaiken sadon, jonka he löysivät. He tekivät näin, jotta buuritaistelijat eivät löytäisi mistään ruokaa tai suojaa.

Venäjä ja Neuvostoliitto

Venäjä käytti vankileirejä erityisesti arktisilla alueilla tai Siperiassa, kaukana suurimmista kaupungeista. Venäjän ensimmäinen vankileiri rakennettiin vuonna 1918. Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1922 neuvostohallitus alkoi kuitenkin lähettää paljon enemmän ihmisiä pakkotyöleireille. Vuoteen 1936 mennessä näillä leireillä oli 5 000 000 vankia.

Näitä leirejä kutsutaan venäjäksi vyöhykkeiksi. Niitä kutsutaan yleisesti myös "gulageiksi". GULAG on lyhenne venäjänkielisistä sanoista "pääleirihallinto" (ru: Главное управление лагерей и мест заключения; Glavnoe upravlenye lagerey i mest zaklyucheniya). Tämä oli valtion virasto, joka vastasi vankileireistä Josef Stalinin johtaessa Neuvostoliittoa. Ihmiset, jotka eivät osaa venäjää, käyttävät kuitenkin usein sanaa "gulag" puhuessaan mistä tahansa pakkotyöleiristä Venäjällä tai Neuvostoliitossa.

Gulagille lähetettiin muun muassa:

• Ihmiset, jotka yrittivät kaataa neuvostohallituksen...
• Antikommunistit
• Tiettyjä uskontoja julkisesti harjoittavat ihmiset
• Ihmiset, jotka kuuluivat etnisiin ryhmiin, joiden hallitus katsoi olevan lojaaleja Neuvostoliitolle (käytettiin harvoin, lähinnä toisen maailmansodan aikana).
• Kommunistisen puolueen ja puna-armeijan jäsenet, joiden väitettiin yrittäneen kaataa neuvostohallituksen.
• Ihmiset, joita hallitus piti maanpettureina (esimerkiksi Anna Larina).
• Rikolliset
• Ihmiset, joita hallitus piti vihollisina tai uhkana
• Ihmiset, joita syytettiin väärin perustein rikoksista.

 

Leirit toisen maailmansodan aikana

Natsi-Saksa

Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksa loi monia keskitysleirejä, orjatyöleirejä ja tuhoamisleirejä (kuolemanleirejä). Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler ajatteli, että tietyt ihmisryhmät olivat alempiarvoisia (eivät yhtä hyviä kuin muut). Hänen mielestään oli jopa ihmisryhmiä, jotka eivät ansainneet elää - hän kutsui heitä "elämän arvottomiksi". Nämä kolme ryhmää olivat juutalaiset, romanit ja vammaiset. Hitler halusi natsiensa tappavan kaikki juutalaiset, romanit ja vammaiset Euroopassa.

Hitler halusi päästä eroon myös muista ryhmistä, joista hän ei pitänyt, mukaan lukien ihmisistä, joiden hän uskoi voivan haastaa natsihallituksen tai taistella sitä vastaan. Tällaisia ihmisiä olivat sosialistit, kommunistit, tiettyjen uskontojen edustajat ja vastarintaliikkeiden jäsenet (ryhmät, jotka yrittivät taistella natseja vastaan kaikin mahdollisin tavoin).

Natsit lähettivät monet näistä ihmisistä keskitysleireille orjatyövoimaksi. Muutaman vuoden kuluttua jotkut leirit perustettiin vain tappamaan ihmisiä. Näitä kutsutaan nykyään "tuhoamisleireiksi" tai "kuolemanleireiksi". Näillä leireillä ihmisiä tapettiin kaasukammioissa, ammuttiin, työstettiin kuoliaaksi ja marssitettiin kuolemaan. Monet kuolivat leireillä myös tauteihin ja nälkään.

Yli puolet holokaustissa kuolleista juutalaisista kuoli natsien keskitysleireillä. Pelkästään Auschwitzin leireillä kuoli ainakin 1,1 miljoonaa ihmistä (noin 1 000 000 juutalaista ja noin 75 000 ei-juutalaista, kuten puolalaisia). Toisen maailmansodan loppupuolella natsit tappoivat jopa 20 000 ihmistä päivässä leirien kaasukammioissa.

Kroatian itsenäinen valtio

Uuden itsenäisen Kroatian valtion (ISC) Ustaše-hallitus loi natsi-Saksan tuella keskitysleirejä ja tuhoamisleirejä. Leirit olivat pääasiassa serbien leirejä. ISC vihasi serbejä ja piti heitä ISC:n suurimpana vihollisena. Ustaše auttoi kuitenkin myös natseja "lopullisessa ratkaisussa" tappamalla monia juutalaisia näillä leireillä. Muita ihmisiä, jotka Ustaše pakotti leireille, olivat romanit, kroaatit, jugoslavialaiset, jotka olivat taistelleet ISC:tä vastaan, ja ihmiset, jotka rikkoivat ISC:n asettamia sääntöjä ja lakeja.

Japanilais-amerikkalaiset internointileirit

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat pakotti yli 110 000 japanilaisamerikkalaista internointileireille.

Joulukuun 7. päivänä 1941 Japani hyökkäsi Pearl Harboriin Havaijilla. Helmikuussa 1942 Yhdysvaltain hallitus määräsi, että kukaan japanilaista syntyperää oleva ei saisi asua länsirannikolla. Presidentti Franklin Delano Rooseveltin johtama hallitus ajatteli, että japanilaisamerikkalaiset saattaisivat olla Japanin vakoojia tai yrittää vahingoittaa Yhdysvaltoja.

Noin 80 prosenttia Yhdysvaltojen mantereella asuvista japanilaisamerikkalaisista joutui jättämään kotinsa ja asumaan internointileireillä. Useampi kuin kolme viidestä näistä ihmisistä oli syntynyt Yhdysvalloissa, ja he olivat Yhdysvaltojen kansalaisia. Noin puolet leireille lähetetyistä ihmisistä oli lapsia.

Kun Kanada julisti sodan Japanille, se myös pakotti japanilaista syntyperää olevat ihmiset internointileireille.

1980-luvulla Yhdysvaltain hallitus myönsi, että japanilaisamerikkalaiset eivät olleet vaaraksi maalle toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1988 presidentti Ronald Reagan allekirjoitti lain, jossa pyydettiin anteeksi internointileirejä. Laissa sanottiin, että "internoinnille ei ollut ... syytä ...". [ja] internointi johtui rotuun liittyvistä ennakkoluuloista, sotahysteriasta ja [hallituksen] johtajuuden epäonnistumisesta[.]."

Italia

Toisen maailmansodan aikana Italian fasistinen hallitus (jota johti Benito Mussolini) oli natsi-Saksan liittolainen. Italia oli vallannut Jugoslavian, Kreikan ja Ranskan kaakkoisosan. Natsit käskivät Italiaa laittamaan näiden alueiden juutalaiset keskitysleireille ja lähettämään heidät sitten natsien kuolemanleireille. Italia kuitenkin kieltäytyi. Italian armeija ja poliisi eivät auttaneet juutalaisten tappamisessa tai karkottamisessa.

Vuonna 1943, Mussolinin menetettyä valtansa, natsi-Saksa kuitenkin valtasi Pohjois- ja Keski-Italian. He myös palauttivat Mussolinin takaisin valtaan. Natsit perustivat keskitysleirejä, joissa pidettiin Italian juutalaisia ja muita vankeja, kunnes heidät voitiin lähettää kuolemanleireille. Yhdessä näistä keskitysleireistä, nimeltään La Risiera di San Sabba, natsit kiduttivat ja murhasivat noin 5 000 ihmistä. Monet näistä ihmisistä olivat "poliittisia vankeja" - ihmisiä, jotka olivat eri mieltä hallituksen kanssa.

Norja

Natsi-Saksan miehityshallituksen vankileirien määrä oli "noin 500" tai 709, mukaan lukien jotkut kuolemanleirit.

Neuvostoliitto

Kun Josef Stalin ja Neuvostoliitto valtasivat Puolan toisen maailmansodan alussa, puna-armeija karkotti ainakin 1,5 miljoonaa puolalaista aseella uhaten. Heidät pakotettiin karjavaunuihin (junavaunuihin), jotka veivät heidät Siperiaan. Kokonaisia perheitä, myös lapsia ja vanhuksia, karkotettiin keskitysleireille.

Sodan aikana Neuvostoliitto käytti gulageja myös natsi-Saksan ja sen liittolaisten sotavankien pitämiseen.

 
Manzanarin internointileiri vuonna 1942  


Nälkiintyneet neuvostovangit Mauthausenin keskitysleirillä  

Leirit 1900-luvun lopulla

Latinalainen Amerikka

1970- ja 1980-luvuilla monet Latinalaisen Amerikan sotilasdiktatuurit perustivat keskitysleirejä vangitakseen, kiduttaakseen ja tappaakseen poliittisia vastustajiaan (ihmisiä, jotka olivat eri mieltä heidän kanssaan). Esim:

• Argentiina loi yli 300 keskitysleiriä likaisen sodan aikana. Jorge Rafael Videla oli Argentiinan diktaattori suurimman osan tästä ajasta.
• Augusto Pinochetin johtama Chile loi 17 keskitysleiriä. He käyttivät näitä leirejä vankien kiduttamiseen. Kidutuksen jälkeen monet vangit "katosivat". Tämä tarkoitti sitä, että armeija tappoi heidät, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty. Pinochetin ollessa vallassa 28 000 ihmistä kidutettiin, 2 279 ihmistä teloitettiin ja 1 248 ihmistä "katosi".
• Fidel Castron johtama Kuuba käytti keskitysleirejä vuosina 1965-1968. Ne olivat pakkotyöleirejä ihmisille, jotka Castron mielestä olivat pahaksi Kuuballe. Castron hallitus ajatteli voivansa "uudelleenkouluttaa" nämä ihmiset (muuttaa heidän ajattelutapaansa ja käyttäytymistään) pakottamalla heidät töihin. Leireille lähetettiin muun muassa homoseksuaaleja, kodittomia ja vailla työtä olevia ihmisiä, Jehovan todistajia, muita uskonnollisia lähetyssaarnaajia ja ihmisiä, jotka olivat eri mieltä kommunistihallituksen kanssa.

Neuvostoliitto

Neuvostoliitto jatkoi pakkotyöleirien käyttöä toisen maailmansodan jälkeen. Itse asiassa gulageihin lähetettiin sodan jälkeen neuvostosotilaita ja siviilejä, jotka olivat joutuneet natsien vangiksi tai joita oli käytetty orjatyöntekijöinä natsi-Saksassa. Venäläinen kirjailija Aleksandr Solženitsyn kirjoitti vuonna 1973 Gulagin saariston kokemuksistaan neuvostoliittolaisella työleirillä.

Jugoslavian sodat

1990-luvulla Jugoslavian sotien aikana oli useita keskitysleirejä.

 

Leirit 2000-luvulla

Yhdysvallat

Yhdysvallat on johtanut Guantánamo Bayn vankileiriä tammikuusta 2002 lähtien. Jotkut ovat kutsuneet Guantánamoa keskitysleiriksi tai gulagiksi. Tällaisia henkilöitä ovat olleet muun muassa Fidel Castro, Amnesty Internationalin johtaja ja muut aktivistiryhmät, kuten CounterPunch.

Australia

Tyynenmeren ratkaisu on nimitys Australian hallituksen politiikalle, jonka mukaan turvapaikanhakijat kuljetetaan Tyynenmeren saarivaltioiden säilöönottokeskuksiin sen sijaan, että heidän annettaisiin laskeutua Australian mantereelle.

Gaza

Gazaa kutsutaan usein "maailman suurimmaksi saarroksi", ja se on saarrettu Israelin valtion toimesta pohjoisessa, idässä ja lännessä sekä Egyptin valtion toimesta etelässä. Hamas on Gazasta lähtöisin oleva terroristijärjestö. He ovat Gazan johtavia diktaattoreita. Sen lisäksi, että he estävät palestiinalaisia poistumasta leiristä. Vuodesta 2007 lähtien Israel ja Egypti ovat toteuttaneet murskaavan saarron, jolla on estetty aseiden salakuljetus ja toimitettu perustarvikkeita, kuten mausteita, kynttilöitä, kalastustarvikkeita, poikasia ja jopa sementtiä. Israelin armeija on toiminut alueella aktiivisesti varmistaakseen Israelin turvallisuuden.

 

Kuvagalleria