Neutraali maa – määritelmä ja kansainvälinen oikeus

Neutraali maa — mitä tarkoittaa puolueettomuus sodan aikana? Selkeä, ajantasainen katsaus neutraaliuden määritelmään, kansainväliseen oikeuteen ja käytännön velvoitteisiin.

Neutraali maa on valtio, joka päättää olla osallistumatta muiden maiden väliseen sotaan. Kansainvälisen oikeuden mukaan maa voi pysyä puolueettomana kahden tai useamman valtion välisen sodan aikana. Kun maa julistautuu puolueettomaksi, se ei voi sallia, että mikään osa sen alueesta joutuu jommankumman osapuolen tukikohdaksi. Se ei saa rakentaa sota-aluksia, värvätä sotilaita tai järjestää sotaretkiä yhden sotaa käyvän osapuolen puolesta. Tällainen julistus tunnetaan usein myös nimellä aseellinen puolueettomuus, kun maa pysyy puolueettomana sodan aikana. Tämä ei kuitenkaan aina ole sama asia kuin pysyvä puolueettomuus, joka voi olla kansainvälisesti tunnustettu ja sitova asema. Neutraali maa eroaa myös vapaaehtoisesta puolueettomuudesta, joka koskee esimerkiksi kansalaisjärjestöjen tai Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvatoimien vaatimaa puolueettomuutta.

Kansainvälisen oikeuden periaatteet

Neutraaliuteen liittyvät säännökset löytyvät pitkälti Haagissa sovituista sopimuksista ja käytännöistä sekä myöhemmästä kansainvälisestä käytännöstä. Neutraalin valtion perusperiaatteita ovat:

• Ei-osallistuminen aseelliseen konfliktiin: neutraali ei osallistu sotatoimiin eikä tue sotilaallisesti jompaa kumpaa osapuolta.
• Alueen suojaaminen: neutraalin alueelta ei saa sallia belligerenttien joukkojen, tukikohtien tai sota-alusten toimia sodan hyväksi.
• Ei joukkojen värväystä tai aseiden valmistusta sodan edistämiseksi: neutraalin tulee estää oman alueensa käyttäminen sotilaalliseen valmisteluun jonkin osapuolen hyväksi.
• Velvollisuus internointiin ja rajoituksiin: jos sotavoimia tai sotilaallista tavaraa saapuu neutralle alueelle, niihin voidaan soveltaa internointia tai muita rajoituksia kansainvälisoikeudellisten sääntöjen mukaisesti.

Neutraalin oikeudet ja velvollisuudet käytännössä

Neutraali valtio ei ole voimaton: sillä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia konfliktin aikana.

• Oikeudet: neutraali saa harjoittaa kauppaa sodan osapuolten kanssa (ellei siitä ole erikseen sovittu kansainvälisillä pakotteilla) ja sillä on oikeus suojella omaa aluettaan ja estää ulkopuolisten sotatoimet sen alueella.
• Velvollisuudet: välttää sotilaallista myötävaikuttamista, kieltää aseiden ja sotakaluston kuljetukset osapuolten hyväksi sekä noudattaa kansainvälisiä määräyksiä esimerkiksi belligerenttien alusten satamakäyntien pituudesta ja ehtojen asettamisesta (satamakäyntien oleskeluajat ovat perinteisesti olleet hyvin rajallisia).
• Internointi: jos vihollisen joukkoja tai sotilaita saapuu neutraalille maalle, niiden aseellinen toiminta tulee katkaista ja ne tulee yleensä internodiin tai muulla tavalla estää palaamasta taisteluun.
• Puolustusoikeus: neutraalin on sallittua käyttää aseellista voimaa puolustaakseen omaa alueitaan ja suojellakseen neutraaliuttaan, mutta toiminta tulisi rajoittaa suhteellisuuteen ja välttää eskaloitumista.

Eroja ja erityistapaukset

• Pysyvä vs. tilapäinen puolueettomuus: jotkin valtiot, kuten Sveitsi, ovat julistaneet ja saaneet kansainvälisen tunnustuksen pysyvästä puolueettomuudesta, kun taas monet maat voivat ilmoittaa puolueettomuutensa vain tietyn konfliktin ajaksi.
• Aseellinen puolueettomuus: tarkoittaa käytännössä mukana pitämistä oman armeijan olemassaoloa ja valmiutta puolustaa puolueettomuutta, kun taas "puolueettomuus" voi joskus viitata myös poliittiseen tai diplomaattiseen erillisyyteen.
• Puolueettomuus kansalaisjärjestöjen tai rauhanturvaajien näkökulmasta: järjestöt ja rauhanturvajoukot voivat noudattaa operatiivista puolueettomuutta, joka on eri käsite kuin valtion neutraalius ja perustuu toiminnan luonteeseen ja mandaattiin.

Esimerkkejä ja historiallista taustaa

Sveitsin pitkään harjoittama pysyvä puolueettomuus sai kansainvälisen tunnustuksen esimerkiksi Wienin kongressissa 1815. Itävallan pysyvä puolueettomuus vahvistui vuoden 1955 liittovaltion sopimuksessa, joka päättyi toisen maailmansodan jälkeiseen miehitykseen. Pohjoismaissa Ruotsi harjoitti pitkään periaatteellista puolueettomuutta, mutta sen turvallisuuspolitiikka on muuttunut viime vuosina. Myös Suomi oli kylmän sodan aikana virallisesti puolueeton/osittain puolueettomuuteen pyrkivä, mutta kansainvälinen asema on muuttunut EU- ja Nato-jäsenyyksien myötä.

Rajat ja nykyajan haasteet

Moderni kansainvälinen ympäristö on tehnyt neutraaliuden toteuttamisesta monimutkaisempaa. Globalisoitunut talous, kansainväliset pakotteet, hybridisodankäynti ja terrorismi vaikeuttavat neutraalin eristäytymistä konfliktista. Lisäksi jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä, kuten Euroopan unionissa tai YK:ssa, voi asettaa neutraaleille valtiolle uusia velvoitteita ja rajoituksia, jotka vaikuttavat perinteiseen puolueettomuuteen.

Yhteenveto

Neutraali maa pyrkii välttämään osallistumista aseelliseen konfliktiin ja noudattamaan sitä koskevia kansainvälisoikeudellisia sääntöjä. Neutraalius antaa valtiolle sekä oikeuksia että vastuita: se suojaa valtion aluetta ja kaupallisia suhteita, mutta edellyttää toimia, jotka estävät sen alueen käytön sodankäynnin välineenä. Neutraaliuden muoto ja sitovuus vaihtelevat — aina pysyvästä, kansainvälisesti tunnustetusta asemasta tilapäiseen konfliktikohtaiseen puolueettomuuteen — ja nykypäivän haasteet voivat rajoittaa neutraalin mahdollisuuksia toimia täysin erillään kansainvälisistä jännitteistä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on puolueeton maa?

K: Salliiko kansainvälinen oikeus maan pysyä puolueettomana kahden tai useamman valtion välisen sodan aikana?

K: Mitä rajoituksia puolueettomalle maalle asetetaan sodan aikana?

K: Mitä on "aseellinen puolueettomuus"?

K: Onko puolueettomaksi julistautuminen sodan aikana sama asia kuin pysyvä puolueettomuus?

K: Miten puolueeton maa eroaa kansalaisjärjestöjen tai Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaryhmien vaatimasta puolueettomuudesta?

K: Voiko puolueeton maa osallistua muiden maiden väliseen sotaan kansainvälisissä suhteissa?

Hae kirjaimella