Louise d’Orléans (1812–1850) — Belgian kuningatar ja Leopold II:n äiti

Louise d’Orléans (1812–1850) — Belgian kuningatar ja Leopold II:n äiti: dynastian tarina, Ranskan yhteydet ja Belgian kolonialismin taustat.

Orléansin prinsessa Louise (Louise Marie Thérèse Charlotte Isabelle; 3. huhtikuuta 1812 – 11. lokakuuta 1850) oli Ranskan kuninkaan Louis Philippe I:n vanhin tytär. Hänestä tuli elokuussa 1832 Belgian kuninkaan Leopold I:n toinen vaimo ja siten Belgian kuningatarpuoliso. Louise oli myös tulevan Belgian kuninkaan Leopold II:n äiti — Leopold II tunnetaan erityisesti Belgian Kongon riistosta ja hallinnoinnista. Louisen tuleva aviomies oli läheistä sukua hallitseville eurooppalaisille dynastioille: hän oli sekä tulevan kuningatar Victorian että tämän aviomiehen, prinssi Albertin, eno. Louisen äiti oli puolestaan suvun kautta sukua Habsburgien hoville ja oli Marie Antoinetten veljentytär.

Louise syntyi pakolaisperheeseen Palermossa, Sisiliassa, sillä hänen isänsä perhe eli Napoleonin aikakauden takia maanpaossa. Palattuaan Ranskaan perheen asema muuttui merkittävästi vuoden 1830 heilahduksissa, kun Louis Philippe nousi Ranskan kuninkaaksi. Louise sai kasvatuksessaan hovikasvatuksen, jossa painotettiin sekä katolista uskontoa että kuninkaallista etikettiä. Nuorena hän oli tunnettu kauneudestaan, lempeästä käytöksestään ja vilpittömästä kiinnostuksesta seurakunnallisiin ja hyväntekeväisyysasioihin.

Louise avioitui kuningas Leopold I:n kanssa 9. elokuuta 1832, jolloin hänestä tuli Belgian kuningatarpuoliso. Avioliitto vahvisti poliittisia ja suvullisia siteitä paitsi Ranskan ja Belgian myös muiden eurooppalaisten kuningashuoneiden välillä. Vaikka Belgia oli nuori kuningaskunta, Louise omaksui kuningattaren roolin aktiivisesti: hän osallistui hovielämään, piti yllä kuninkaallisia velvollisuuksia ja suosi ennen kaikkea sosiaalisia ja uskonnollisia hankkeita.

Lapset

• Leopold II (9. huhtikuuta 1835 – 17. joulukuuta 1909) — seurasi isäänsä Belgian valtaistuimella ja on muistettu erityisesti Kongon hallinnosta.
• Filip, Flanderien kreivi (24. maaliskuuta 1837 – 17. marraskuuta 1905) — hänen jälkeläisensä nousivat myöhemmin Belgian kuninkaallisiksi (esim. kuningas Albert I).

Kuningattarena Louise oli suosittu laajojen kansankerrosten keskuudessa, osin tumman ja myötätuntoisen persoonallisuutensa sekä laajojen hyväntekeväisyystyönsä vuoksi. Hovissa hänet kuvattiin lempeäksi ja uskonnolliseksi, mutta hänen terveytensä oli heikko: hän kärsi pitkään sairaanhoidollisista ongelmista ja kuoli 11. lokakuuta 1850 vain 38-vuotiaana. Kuolinpaikaksi mainitaan usein Ostende (Oostende), ja hänet haudattiin myöhemmin kuninkaalliseen kryptaan Laekenissa (Brusselsin Laekenin kirkko), kuten monia muita Belgian kuninkaallisia.

Perintö

Louise d’Orléansin perintö on kaksijakoinen: henkilökohtaisesti hänet muistetaan lempeänä kuningattarena, lastensa ja hyväntekeväisyyden tukijana, mutta suvulliset siteet johtivat myös siihen, että hänen jälkeläisensä vaikuttivat Euroopan tapahtumiin — erityisesti Leopold II:n toiminta Kongossa on osa hänen perheen historian laajempaa ja ristiriitaisempaa perintöä. Historiantutkijat kuvaavat Louisen roolia usein tukevana ja sovittelevana kuningattarena, jonka elämää varjosti ajan poliittinen paine ja henkilökohtaiset terveysvaikeudet.

Hae kirjaimella