Louis Zamperini – olympiaurheilija, sotavanki ja motivaatiopuhuja
Louis Silvie "Louie" Zamperini (26. tammikuuta 1917 - 2. heinäkuuta 2014) oli yhdysvaltalainen toisesta maailmansodasta selvinnyt sotavanki, motivoiva puhuja ja yleisurheilija.
Varhainen elämä ja urheilu-ura
Zamperini kasvoi Yhdysvalloissa ja nousi nuorena esiin lahjakkaana kestävyysjuoksijana. Hän osallistui vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin, joissa juoksi 5000 metrin juoksun olympian finalistina. Nuoruusvuosinaan hän oli tunnettu päättäväisyydestään ja kilpailuhengestään, jotka myöhemmin auttoivat häntä selviytymään äärimmäisistä koettelemuksista.
Toinen maailmansota ja selviytyminen
Sodan aikana Zamperini palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa pommikonemiesosastossa. Hänen lentokoneensa syöksyi Tyynellämerellä ja hän selviytyi merellä oloajaltaan yli kuuden viikon mittaisesta taistelusta eloon, jonka jälkeen hän joutui japanilaisten vangiksi. Vankileireillä hän kärsi kovasta kohtelusta ja häntä pahoinpideltiin toistuvasti. Erityisesti eräs japani-aliupseeri, Mutsuhiro "The Bird" Watanabe, jäi Zamperinin kokemuksissa merkittäväksi symboliksi leirin julmuudesta.
Sodan jälkeinen elämä ja työ
Sodan jälkeen Zamperini palasi Yhdysvaltoihin, mutta kohtasi pitkäaikaisia psyykkisiä seurauksia, kuten painajaisia ja alkoholismia. Hän koki käännekohdan elämässään 1940-luvun lopulla, jolloin hän omaksui kristillisen uskon ja ryhtyi työhön muiden auttamiseksi. Zamperini ryhtyi puhumaan laajasti julkisuudessa ja kouluissa, ja hänen kertomuksensa selviytymisestä, anteeksiannosta ja toipumisesta koskettivat monia.
Hän kirjoitti myös muistelmateoksen ja hänen elämästään on kirjoitettu laajempi elämäkerta. Laura Hillenbrandin kirja Unbroken toi Zamperinin tarinan laajempaan tietoisuuteen, ja hänen elämänsä pohjalta tehtiin myöhemmin myös elokuva. Zamperini käytti kokemustaan innostaakseen ihmisiä kestävyyteen, anteeksiantoon ja toivon ylläpitämiseen vaikeina aikoina.
Perintö
Louis "Louie" Zamperini muistetaan esimerkkinä poikkeuksellisesta sitkeydestä ja kyvystä kääntää traagiset kokemukset rakentavaksi voimaksi. Hänen tarinansa on monille muistutus siitä, että ihminen voi selviytyä äärimmäisistä koettelemuksista, saada apua toipumiseen ja vaikuttaa myönteisesti muiden elämään.
Kuolemaansa 2. heinäkuuta 2014 saakka Zamperini matkusti, puhui ja osallistui hyväntekeväisyystyöhön, ja hänen elämänsä on inspiroinut kirjoja, elokuvia ja lukemattomia ihmisiä ympäri maailmaa.
Elämäkerta
Zamperini oli pitkän matkan juoksija vuoden 1936 kesäolympialaisissa Berliinissä, Saksassa. Toisen maailmansodan aikana Zamperini oli sotilaana pommikoneessa Tyynenmeren sodassa. Koneen syöksyttyä maahan hän ja hänen miehistönsä selviytyivät 47 päivää pelastusveneessä hain saastuttamassa vedessä ennen kuin Japanin armeija otti heidät kiinni. Sodan jälkeen hänestä tuli motivoiva puhuja.
Vuonna 2010 Laura Hillenbrand julkaisi Zamperinin elämäkerran Unbroken: A World War II Story of Survival, Resilience, and Redemption, josta tuli bestseller. Vuonna 2014 näyttelijä Angelina Jolie ohjasi elämäkertaan perustuvan elokuvan Unbroken. Elokuva julkaistiin 25. joulukuuta 2014.
Toukokuussa 2014 hänet valittiin vuoden 2015 Rose Paraden päämarsalkaksi.
Henkilökohtainen elämä
Zamperini syntyi Oleanissa, New Yorkissa italialaisille maahanmuuttajavanhemmille. Hän muutti perheineen nuorena Torranceen, Kaliforniaan. Hän puhui englantia vasta koulussa ja joutui sen vuoksi kiusatuksi. Hän oli naimisissa Cynthia Applewhiten kanssa vuodesta 1946 tämän kuolemaan vuonna 2001. Heillä oli kaksi lasta, Luke ja Cynthia.
Zamperini kuoli keuhkokuumeeseen 2. heinäkuuta 2014 Los Angelesissa, Kaliforniassa, 97-vuotiaana.