Mihail Nikolajevits Baryshnikov (venäjäksi Михаил Николаевич Барышников, s. 27. tammikuuta 1948) on venäläis-amerikkalainen tanssija, koreografi ja näyttelijä. Hän syntyi Latviassa venäläisille vanhemmille Neuvostoliiton aikana, ja hänestä tuli myöhemmin Yhdysvaltain kansalainen. Baryshnikov sai kunnianhimoisen balettikoulutuksen ja nousi nopeasti merkittäväksi lahjakkuudeksi Neuvostoliiton balettimaailmassa. Aloitettuaan lupaavasti Kirovin baletissa Leningradin Mariinski-teatterissa hän loikkasi Kanadaan vuonna 1974 saadakseen lisää mahdollisuuksia länsimaisen tanssin parissa.
Varhaiselämä, koulutus ja Kirov
Baryshnikov sai varhaisen balettikoulutuksensa arvostetuissa pietarilaisissa koulutuspaikoissa ja liittyi nuorena Kirov-baletin riveihin, jossa hän teki vaikutuksen teknisellä varmuudellaan, nopeudellaan ja ilmaisuvoimallaan. Kirovissa hän esiintyi useissa klassisen repertuaarin rooleissa ja kiersi yhtyeen mukana kansainvälisillä esiintymisillä ennen loikkaamistaan länteen.
Loikka ja ura lännessä
Kun Baryshnikov oli Kirov-baletin kanssa kiertueella Kanadassa vuonna 1974, hän pyysi poliittista turvapaikkaa Torontosta. Loikka oli merkittävä käännekohta: se avasi hänelle mahdollisuudet työskennellä länsimaisen baletin ja nykytaiteen parissa. Pian loikkauksen jälkeen hän esiintyi vierailevana taiteilijana useissa yhdysvaltalaisissa ryhmissä ja teki yhteistyötä mm. koreografi Twyla Tharpin kanssa; Tharp loi hänelle tunnetun teoksen Push Comes to Shove, joka havainnollisti Baryshnikovin kykyä yhdistää klassista tekniikkaa ja modernia liikettä.
New York City Ballet, American Ballet Theatre ja omat projektit
Hänen merkityksensä on osittain siinä, että hän tanssi sekä klassista balettia että modernia tanssia. Vuodesta 1978 lähtien hän työskenteli kokopäiväisesti New York City Balletissa George Balanchinen johdolla, missä hän esiintyi Balanchinen ja muiden nykyaikaisten koreografien teoksissa. Vuonna 1980 hänestä tuli American Ballet Theatre -teatterin taiteellinen johtaja, ja tässä roolissa hän laajensi ohjelmistoa sekä nosti ABT:n profiilia kansainvälisesti.
Myöhemmin Baryshnikov perusti omia ryhmiään ja projektejaan sekä siirtyi yhä enemmän kohti modernia ja nykytanssia. Hän on tehnyt laajoja yhteistyöitä monien merkittävien koreografien kanssa, esiintynyt solistina lukuisissa ooppera- ja balettituotannoissa sekä järjestänyt ja tuottanut esityksiä, jotka yhdistävät eri tanssilajeja ja ilmaisukeinoja. Vuonna 2005 hän perusti New Yorkiin Baryshnikov Arts Center -keskuksen, joka tukee eri taiteenalojen kokeellista työtä ja uusien teosten syntymistä.
Elokuva, televisio ja näyttelijäntyö
Baryshnikov on esiintynyt myös elokuvissa ja televisiossa, mikä on tuonut tanssitaiteen laajemmalle yleisölle. Tunnetuimpia elokuvarooleja ovat mm. The Turning Point (1977) ja White Nights (1985), joissa hän yhdisti tanssin ja näyttelijäntyön. Hän on esiintynyt myös televisio-ohjelmissa ja erityslähetyksissä sekä ollut mukana useissa televisiodokumenteissa ja tanssiesitysten televisioinneissa.
Tyyli, vaikutus ja palkinnot
Hänet on usein kuvailtu yhdeksi aikansa merkittävimmistä miesbalettitanssijoista: hänelle on ominaista tekninen täydellisyys, ilmiömäinen hyppykorkeus, musikaalisuus ja ilmaisullinen eloisuus. Häntä on kutsuttu maailman suurimmaksi elossa olevaksi miesbalettitanssijaksi, ja kriitikko Clive Barnes kutsui häntä kerran "täydellisimmäksi tanssijaksi, jonka olen koskaan nähnyt". Baryshnikov on voittanut useita palkintoja uransa aikana, mukaan lukien kolme Emmy-palkintoa, ja hänen vaikutuksensa ulottuu opettamiseen, koreografiseen työhön ja nuorien tanssijoiden mentorointiin.
Myöhemmät vuodet ja perintö
Vaikka Baryshnikov on vähentänyt pitkäkestoista esiintymistä huippurytmillä, hän on edelleen aktiivinen taiteen kentällä tuottajana, taiteellisena neuvonantajana ja esiintyjänä ajoittain. Hänen perustamansa Baryshnikov Arts Center ja hänen uransa raja-aidat rikkoneena sekä kulttuurien välisenä siltana ovat jättäneet pysyvän jäljen kansainväliseen tanssiperintöön.
Lisätietoa Baryshnikovin elämänvaiheista ja laajemmista saavutuksista löytyy monista taide- ja tanssihistoriallisista lähteistä sekä hänen omista haastatteluistaan ja muistelmiaan käsittelevistä julkaisuista.