Muhammed Ahmed
Muhammad Ahmad bin Abd Allah (12. elokuuta 1845 - 22. kesäkuuta 1885) oli sudanilainen uskonnollinen johtaja, joka kuului samaniyya-sufilaisuuteen. Hän julisti itsensä 29. kesäkuuta 1881 islamilaisen uskon Mahdiksi eli messiaaniseksi lunastajaksi.
Hänen julistuksensa tapahtui aikana, jolloin Sudanin arabiväestön keskuudessa vallitsi laajalle levinnyt paheksunta. He paheksuivat turko-egyptiläisten hallitsijoidensa (jotka olivat myös muslimeja) sortopolitiikkaa.
Eri sudanilaisten uskonnollisten lahkojen keskuudessa oli messiaanisia uskomuksia. Länsi-Afrikassa oli aiemmin mahdistisia liikkeitä, wahhabismia ja muita islamilaisen herätysliikkeen puritaanisia muotoja. Perimmäinen syy tähän oli Euroopan valtojen kasvava sotilaallinen ja taloudellinen ylivalta 1800-luvulla.
Britit vaikuttivat Sudaniin ja olivat vaatineet sitä "yhteiseksi englantilais-egyptiläiseksi hallintoalueeksi". Yleisesti ottaen britit olivat Muhammad Ali Pashan dynastian Khedivien vallan takana Egyptissä. Mahdin aikaan Egyptiä ja Sudania hallitsivat yhdessä Tewfik pasha, jonka ottomaanien valtakunta ja britit olivat tunnustaneet. Britannian vaatimus Sudanista johti siihen, että sinne lähetettiin brittiläisiä joukkoja sen jälkeen, kun Mahdi oli voittanut khediivin joukot. Britannian hallitus nimitti kenraali Charles George Gordonin ("Gordon pasha") Sudanin kenraalikuvernööriksi, mikä johti hänen kuuluisaan kuolemaansa Khartumissa Mahdin joukkojen käsissä.
Muhammad Ahmad johti menestyksekästä sotaretkeä Sudanin turkkilais- egyptiläistä hallitusta vastaan siitä lähtien, kun hän julisti Mahdiyyan kesäkuussa 1881, aina Khartumin kukistumiseen tammikuussa 1885. Taistelut päättyivät Gordonin kuolemaan Khartumissa. Muhammad Ahmadin yllättävän kuoleman jälkeen 22. kesäkuuta 1885, vain kuusi kuukautta Khartumin valtauksen jälkeen, hänen päävarajohtajansa otti vastuulleen Sudanin hallinnon. Churchillin mukaan he olivat siihen mennessä tappaneet kaikki ihmiset, jotka kykenivät johtamaan maata.
Aftermath
Mahdistien hallitsema Sudan osoittautui kansan kannalta huonoksi. Sudanin talous oli lähes tuhoutunut, ja väestö oli vähentynyt noin puoleen nälänhädän, tautien, vainojen ja sotien vuoksi. Sudanissa kuoli miljoonia ihmisiä mahdistivaltion perustamisesta sen kaatumiseen. Mikään maan perinteisistä instituutioista tai uskollisuuksista ei säilynyt koskemattomana. Heimojen suhtautuminen mahdismiin oli jakautunut, uskonnolliset veljeskunnat olivat heikentyneet ja ortodoksiset uskonnolliset johtajat olivat kadonneet.
Sudanin takaisinvaltaaminen
Vuonna 1895 Britannian hallitus valtuutti Herbert Kitchenerin käynnistämään kampanjan Sudanin takaisinvaltaamiseksi. Britannia toimitti miehiä ja sotatarvikkeita, ja Egypti rahoitti retkikunnan. Englantilais-ekgyptiläisiin Niilin retkikuntajoukkoihin kuului 25 800 miestä, joista 8 600 oli brittejä. Loput olivat egyptiläisiin yksiköihin kuuluvia joukkoja, mukaan lukien kuusi Etelä-Sudanissa värvättyä pataljoonaa.
Aseistettu jokilaivasto saattoi joukkoja, joilla oli myös tykistötukea. Hyökkäystä valmistellessaan britit perustivat armeijan päämajan Wadi Halfaan. Maaliskuussa 1896 kampanja alkoi. Syyskuussa Kitchener valtasi Dunqulahin. Sen jälkeen britit rakensivat rautatielinjan Wadi Halfasta Abu Hamadiin ja sen jatkeen Niilin suuntaisesti kuljettamaan joukkoja ja tarvikkeita Berberiin. Englantilais-egyptiläiset yksiköt taistelivat ja voittivat useita pienempiä taisteluita. Lopulta Kitchenerin sotilaat marssivat ja purjehtivat kohti Omdurmania.
Omdurmanissa 2. syyskuuta 1898 Sudanin johtaja, joka nyt tunnettiin khalifana, lähetti 52 000 miehen armeijansa rintamahyökkäykseen kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle tasangolle kerääntyneitä englantilais-egyptiläisiä joukkoja vastaan. Lopputuloksesta ei ollut koskaan epäilystäkään, mikä johtui suurelta osin brittien ylivoimaisesta tulivoimasta. Viisi tuntia kestäneen taistelun aikana kuoli noin 11 000 mahdistia, kun taas englantilaisegyptiläisten tappiot olivat 48 kuollutta ja alle 400 haavoittunutta.
Raivausoperaatiot kestivät useita vuosia, mutta järjestäytynyt vastarinta päättyi, kun Kurdufaniin paennut khalifa kuoli Umm Diwaykaratin taistelussa marraskuussa 1899. Monilla alueilla suhtauduttiin myönteisesti hänen hallintonsa kukistumiseen.
- Churchill, Winston 1889. Jokisota: historiallinen kertomus Soudanin takaisinvaltauksesta. 2 vols, Lontoo: Longmans Green. Churchill oli Kitchenerin sotaretkellä sanomalehtitoimittajana. Hänen kirjansa lyhennettiin ja julkaistiin uudelleen vuonna 1902 yhtenä niteenä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Muhammad Ahmad bin Abd Allah?
A: Muhammad Ahmad bin Abd Allah oli Sudanissa toimiva sufi-samaniyya-järjestön uskonnollinen johtaja, joka julisti itsensä islamilaisen uskon Mahdiksi eli messiaaniseksi lunastajaksi 29. kesäkuuta 1881.
Kysymys: Mitkä olivat Sudanin arabiväestön kaunan syitä?
V: Sudanin arabiväestö paheksui turkoyhtyperäisten hallitsijoidensa sortopolitiikkaa sekä Euroopan valtojen kasvavaa sotilaallista ja taloudellista ylivaltaa 1800-luvulla.
K: Mitä tapahtui Muhammad Ahmadin julistuksen jälkeen?
V: Muhammad Ahmadin julistuksen jälkeen hän johti menestyksekästä sotaretkeä Turko-Egyptin hallitusta vastaan Sudanissa, kunnes Khartum kaatui tammikuussa 1885.
K: Kenet Britannia nimitti kenraalikuvernööriksi?
V: Britannia nimitti kenraali Charles George Gordonin ("Gordon pasha") kenraalikuvernööriksi Sudaniin.
K: Miten Gordon kuoli?
V: Gordon kuoli Khartumissa Muhammad Ahmadin joukkojen käsissä.
K: Mitä tapahtui Muhammad Ahmadin kuoleman jälkeen?
V: Muhammad Ahmadin yllättävän kuoleman jälkeen 22. kesäkuuta 1885 hänen tärkein sijaisensa otti Sudanin hallinnon hoitaakseen. Churchill sanoi, että he olivat siihen mennessä tappaneet kaikki ihmiset, jotka kykenivät johtamaan sitä.
K: Mitkä muut liikkeet edelsivät Mahdiyyaa? V: Länsi-Afrikassa oli aiempia mahdistisia liikkeitä, ja Mahdiyyaa edelsivät wahhabismi ja muut islamilaisen herätysliikkeen puritaaniset muodot.
