Muhammad Ali Pasha (4. maaliskuuta 1769 - 2. elokuuta 1849) oli albanialainen komentaja ottomaanien armeijassa. Hänestä tuli Wāli ja itseoikeutetusti Egyptin ja Sudanin khediivi. Hänen valtakautensa merkittiin voimakkaaseen keskushallinnon rakentamiseen, armeijan modernisointiin ja talouden uudelleenjärjestelyyn, jotka loivat pohjan modernille Egyptille mutta myös vahvistivat autoritaarista hallintoa.

Tausta ja valtaannousu

Muhammed Ali syntyi ottomaanien valtakunnassa, alueella, joka on nykyään Kreikan Makedonian maakunta. Hänen esi-isänsä olivat kotoisin İliçin kaupungista Vähä-Aasiassa. Hän nousi näkyviin johtajana, kun albanialaisten joukkojen ryhmä, johon hän kuului, lähetettiin Egyptiin ja muodosti osan ottomaanien joukoista, jotka palauttivat vallan Napoleonin ranskalaisten joukkojen lähdettyä.

Osmanien paikallista hallintoa Egyptissä hoitivat tuolloin wali yhdessä mamluk-voimien kanssa. Mamlukit olivat aiemmin orjista muodostunut sotilaseliitti, jolla oli huomattava vaikutusvalta. Aleksandrian ranskalainen kapitulaatio jätti alueelle valtatyhjiön, ja mamlukien sekä ottomaanturvallisuuden väliset yhteenotot synnyttivät vuosien 1803–1805 anarkian, jonka aikana Muhammad Ali käytti omia albanialaisjoukkojaan taitavasti hyväkseen ja nousi lopulta valtaan. Paikallinen eliitti vaati vuonna 1805, että silloin vallassa ollut wāli Ahmad Khurshid pasha luopuisi, ja Muhammad Ali nimitettiin uudeksi wāliksi.

Suhde mamlukeihin ja vallan vakiinnuttaminen

Mamelukeilla oli vielä paljon tukea ja vaikutusvaltaa, joten Muhammad Ali käytti järjesteltyjä ja usein julmia keinoja vallan keskittämiseksi. Vuonna 1811 hän järjesti mamlukien johtajien kutsumisen Kairon linnoitukseen ja surmautti heidät järjestelmällisesti — tapahtumaa on usein kutsuttu mamlukien verilöylyksi tai Citadelin verilöylyksi. Tämän jälkeen hän lähetti joukkoja karkottamaan ja lopullisesti murtamaan mamlukien vallan Egyptissä.

Uudistukset: armeija, hallinto ja koulutus

Vaikka Muhammad Ali ei ollut moderni nationalisti nykyisessä merkityksessä, häntä pidetään modernin Egyptin perustajana, koska hän toteutti laajoja uudistuksia:

  • Armeija: hän perusti modernin, eurooppalaistyylisen armeijan, koulutti joukkoja eurooppalaisten opettajien avulla, otti käyttöön ase- ja ammusvalmistuksen sekä rahansiirtoon perustuvan arvostuksen sotilaalle. Rekrytointi perustui myös paikalliseen väestöön, mikä muutti maan sotilaallista perustaa.
  • Hallinnon keskittäminen: hän loi vahvan keskushallinnon, alisti paikallishallinnon kontrolliinsa ja otti käyttöön keskitetyn verotuksen ja tuonti- sekä vientimonopolit hallinnon tulojen kasvattamiseksi.
  • Koulutus ja teknologia: Muhammad Ali perusti kouluja, teknisiä oppilaitoksia ja lähetti oppilaita sekä asiantuntijoita Eurooppaan oppimaan sotilastekniikkaa, laivanrakennusta ja teollisuuden taitoja. Hän myös edisti paino- ja kirjapainotoimintaa sekä lääketiedettä.

Talous ja yhteiskunta

Hänen talouspolitiikkansa oli pragmaattinen ja usein pakkokeinoin toteutettu: valtio ohjasi maataloutta ja teollisuutta, perusti valtion omistamia tehtaita, telakoita ja kaivoksia sekä asetti hallinnon kontrolloimaan tärkeimpiä kauppatuotteita. Muhammad Ali kehitti erityisesti puuvillan tuotantoa vientiä varten, mikä toi vaurautta mutta teki maatalouden riippuvaiseksi yksittäisestä vientituotteesta ja kovensi verotusta sekä pakkotyötä, mistä seurasi kärsimystä talonpoikaisväestölle.

Sotaretket ja ulkopolitiikka

Ali laajensi vaikutusvaltaansa myös Egyptin rajojen ulkopuolelle. Hänen joukkonsa valloittivat ja liittivät hetkellisesti hallintaansa alueita Levantissa sekä toteuttivat laajentumisen Sudanissa 1820-luvulla. Hänen poikansa ja kenraalinsa johtivat useita kampanjoita, joilla pyrittiin sekä maantieteelliseen laajentumiseen että strategiseen aseman vahvistamiseen Välimeren ja Arabian alueilla.

Tämä ulkopoliittinen menestys kuitenkin herätti Ottomaanien valtakunnan huolen ja lopulta eurooppalaisten suurvaltojen välityksen seurauksena Muhammad Alin oli luovutettava osia laajennetuista alueistaan. Vuosisadan 1830-luvun ja 1840-luvun konfliktit sekä kansainvälinen paine johtivat neuvotteluihin, joissa hänen hallintonsa asemasta sovittiin — lopputuloksena hän kuitenkin säilytti perhesuunnitelman, jonka mukaan dynastia jatkaisi Egyptin hallintoa.

Perintö ja arviot

Hänen perustamansa dynastia hallitsi Egyptiä ja Sudania vuoteen 1952 asti, jolloin Egyptissä tapahtui vallankumous ja monarkian aika päättyi. Muhammad Alin perintö on kaksijakoinen:

  • Positiivinen puoli: hän loi modernin valtion ytimen — koulutuksen, armeijan, hallinnon ja teollisuuden ensimmäiset suuret kokeilut — jotka valmistivat Egyptiä myöhemmälle kehitykselle.
  • Negatiivinen puoli: uudistukset tehtiin usein autoritaarisesti, pakkokeinoin ja verotuksen sekä pakkotyön avulla; taloudelliset hankkeet olivat kalliita ja monilla teollisilla yrityksillä oli vaikeuksia muuttua kannattaviksi ilman jatkuvaa valtion tukea.

Muhammad Alin valta ja uudistusohjelmat muovasivat syvästi Egyptin yhteiskuntaa, taloutta ja asemaa läntisen ja itäisen maailman välimaastossa. Hän kuoli 2. elokuuta 1849, mutta hänen vaikutuksensa näkyi Egyptin historiassa vielä vuosisatojen ajan.