Afrikkalainen punarupikonna (Schismaderma carens) on rupikonnalaji Bufonidae-heimossa. Se on Schismaderma-suvun ainoa laji.

Sitä tavataan Angolassa, Botswanassa, Kongondemokraattisessa tasavallassa, Keniassa, Malawissa, Mosambikissa, Namibiassa, Etelä-Afrikassa, Swazimaassa, Tansaniassa, Sambiassa, Zimbabwessa, Swazimaassa, Tansaniassa ja mahdollisesti Lesothossa. Se elää monissa elinympäristöissä. Näitä ovat kuiva savanni, kostea savanni, subtrooppinen tai trooppinen kuiva pensasmaa, subtrooppinen tai trooppinen kostea pensasmaa, subtrooppinen tai trooppinen kuiva alankonurmikko, makeanveden suot, ajoittaiset makeanveden suot, peltoalueet, laitumet, kaupunkialueet, vesivarastoalueet, lammet, kanavat ja ojat sekä keinotekoiset karstat.

Kuvaus

Schismaderma carens on keskikokoinen rupikonnalaji. Sen keho on röpyläinen ja kuiva, kuten rupikonnille on tyypillistä. Väritys vaihtelee usein ruskean, punertavan ja harmaan sävyissä, mikä auttaa lajin sopeutumista erilaisiin maastotyyppeihin. Vatsapuoli on vaaleampi. Irokeissa tai muita erikoisia ulokkeita ei ole; perusmuoto on tukeva ja lyhytjalkaisempi verrattuna joihinkin muihin rupikonnalajeihin.

Elintavat ja lisääntyminen

Afrikkalainen punarupikonna on pääasiassa yöaktiivinen ja viettää päivänsä piilossa kivenlohkareiden, kantojen tai muiden suojapaikkojen alla. Laji kokoontuu lisääntymisaikaan sadesesonkeihin, jolloin yksilöt etsivät pysyviä tai ajallisia vesialtaita pariutumiseen ja munimiseen. Lisääntyminen tapahtuu makeassa vedessä; naaras munii usein nauhamaisia munaketjuja tai -ketjujen muodossa, josta kehittyvät tadepallit.

Ravinto

Rupikonna on peto, joka ravintonsa hankkii pääosin maassa saalistamalla. Ruokavalioon kuuluvat erilaiset selkärangattomat, kuten hyönteiset (kuoriaiset, kovakuoriaiset, koppakuoriaiset), kotilot, hämähäkit ja muut pikkueläimet. Laji saalistaa aktiivisesti ilta- ja yöaikaan.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Edellä mainittu levinneisyys kattaa laajan alueen eteläisestä ja itäisestä Afrikasta. Laji on sopeutunut monenlaisiin elinympäristöihin ja sietää sekä luonnollisia että ihmisen muovaamia ympäristöjä. Sen esiintyminen kaupunkialueilla ja peltoalueilla osoittaa lajin kyvyn hyödyntää muutakin kuin puhtaita luonnonvesiä, kunhan saatavilla on kosteita lisääntymispaikkoja.

Tila ja uhat

  • Suojelutilanne: Lajin laaja levinneisyys ja kyky sopeutua erilaisiin ympäristöihin tekevät siitä monin paikoin yleisen. Kansainvälisesti laji on arvioitu vähemmän huolestuttavaksi, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä.
  • Uhat: elinympäristöjen hupeneminen maatalouden laajentuessa ja kaupunkirakentamisessa, vesistöjen saastuminen ja kemikaalikuormitus, liikennekuolemat sekä mahdolliset taudit (kuten sammakkoeläimiä uhkaavat patogeenit) muodostavat merkittäviä uhkia.

Merkitys ja suojelu

Schismaderma carens osallistuu ekosysteemin toimintaan torjumalla tuholaishyönteisiä ja toimiessaan ravintoketjun osana peto‑saalis -suhteissa. Suojelutoimet, jotka auttavat lajia, ovat esimerkiksi kosteikkojen ja lisääntymisalueiden säilyttäminen, vesien laadun parantaminen sekä paikallinen seuranta ja tutkimus. Myös yleinen tietoisuuden lisääminen ja liikenteen aiheuttamien kuolemien vähentäminen (esim. suojateiden tai tiedotuskampanjoiden avulla) ovat hyödyllisiä toimenpiteitä.

Huom. Tässä artikkelissa kuvattu yleisluonne ja elintavat perustuvat lajin tunnettuihin piirteisiin; yksityiskohdat voivat vaihdella alueellisesti ja populaatioittain.