Bombarde — keskiaikainen suurikaliiperinen tykki ja kranaatinheitin
Bombarde: keskiaikainen suurikaliiperinen tykki ja kranaatinheitin. Historia, piirityskäytöt, rakenteet ja vaikutus sodankäyntiin — syvenny keskiajan aseistukseen.
Bombarde (myös kutsuttu pommi tai bombardi) on suurikaliiperinen, suustaladattava, keskiaikainen tykki tai kranaatinheitin. Sitä käytettiin piirityksissä raskaiden kivipallojen heittämiseen ja muiden esineiden tuhoamiseen. Nimitystä bombarde käytettiin ranskalaisessa historiallisessa tekstissä noin vuonna 1380, ja nykykielinen termi bombardement on peräisin tästä.
Varhaisimmat bombardit valmistettiin usein rautatangosta ja vahvistusrenkaista koostuvina holkeina, joiden metalliputki sitoi yhteen rautalankoja tai laipoista tehtyjä "lautoja". Myöhemmin alettiin valaa myös pronssisia piippuja, jotka kestiivät paremmin paineet. Bombardien kaliiperi oli huomattava: ne olivat selvästi suurempia kuin kevyemmät kenttätykit, ja niiden ampuma-aineet vaihtelivat muutamasta kilosta aina useisiin satoihin kiloihin painaviin kivi- tai metallikuuliin. Lataus tapahtui suusta: ruutia, panosta ja lukitusta täytettäessä käytettiin tukkeena usein pellava- tai muut wadding-materiaalit.
Pommituslaitteita käytettiin yleensä piiritysten aikana erilaisten esineiden heittämiseen vihollisen linnoituksiin. Kirjallisuudessa on kerrottu muun muassa kivi- tai metallipalloista, palavista materiaaleista ja painotetuista kankaista, jotka oli kastettu kalkkikivellä tai kreikkalaisella tulella. Näillä pyrittiin murtamaan muuria, tuhoamaan rakenteita, aiheuttamaan palovahinkoja sekä levittämään kaaosta ja pelkoa linnoituksen sisällä. Lisäksi käytettiin ajoittain myös biologisia tai muuten epämiellyttäviä lastia (esimerkiksi kuolleita eläimiä) saastuttamaan kaupunkeja ja vesivarantoja.
Bombarde oli raskas ja hitaasti laukaistava ase. Sen tarkkuus ja kantama olivat rajalliset verrattuna kehittyneempiin jälkimmäisiin tykkeihin, mutta sen iskuvoima oli suuri ja se soveltui erityisesti vakaalle jalustalle tai maatyön varaan rakennettuihin asemointipaikkoihin. Aseen käyttö vaati monta miehen vahvuista miehistöä lastausta, tähtäystä ja huoltoa varten. Varhaisissa malleissa piippujen halkeaminen ja räjähdysvaara olivat todellisia riskejä, mikä teki käytöstä vaarallista miehistölle.
Teknologian kehittyessä bombardeja korvasivat yhä tehokkaammat ja tarkemmat tykit, kuten kulveriinit ja muut rodut, kun valualan ja ruudintuntemuksen parannuttua pystyttiin valmistamaan kestävämpiä ja pidemmän kantaman aseita. Silti bombarde edusti tärkeää vaihetta rannikon- ja piiritystaktikoiden kehityksessä ja vaikutti merkittävästi keskiaikaisen sodankäynnin muutokseen kohti tulivoimaan perustuvaa linnoitustekniikkaa.
Nimen alkuperä juontuu keskiaikaisista latinan ja ranskan sanoista, jotka taas tulevat vanhemmasta kreikan kielen sanasta, joka tarkoitti hyräilevää tai jyrisevää ääntä—kuvausta tykin laukauksen voimakkaasta, poreilevasta äänestä. Säilyneitä bombardeja ja niiden katkelmia voi nähdä museoissa ja arkeologisissa kokoelmissa; ne antavat konkreettisen kuvan siitä, kuinka raskasta ja brutaalia varhaisen ruutiaseistuksen aikainen tulivoima oli.
Jerusalemin Pyhän Johanneksen ritarikunnan pommimuurari, Rodos, 1480-1500. Pommitusta käytettiin muurien lähipuolustukseen (100-200 metriä) Rodoksen piirityksessä. Se ampui 260 kilogramman (573 lb) graniittikuulia. Pommikranaatti painaa noin 3 325 kg (7 330 lb).
Kuuluisia esimerkkejä
Kuuluisa esimerkki pommituksesta on Mons Meg, suuri ase, joka rakennettiin noin vuonna 1449 ja jota Skotlannin kuningas Jaakko II käytti. Se oli erittäin voimakas ja sitä käytettiin linnanmuurien kaatamiseen. Mons Meg pystyi ampumaan 180 kilon (397 lb) laukauksia, ja se oli aikansa suurimpia pommittajia. Se on nyt julkisesti esillä Edinburghin linnassa. Muita tunnettuja pommituslaitteita ovat kaksi takorauta-asetta, Pumhart von Steyr ja Dulle Griet. Lisäksi oli pronssista valettuja aseita, Faule Mette, Faule Grete ja Grose Bochse. Tsaaritykki on 1500-luvun lopun näyttelyesine.
Dardanellien tykki rakennettiin ottomaanien valtakunnassa vuonna 1464 Munir Alin toimesta. Se painoi 18,6 tonnia ja oli 518 cm pitkä. Se pystyi ampumaan halkaisijaltaan jopa 63 cm:n kivipalloja.
Pommit korvattiin aseilla, joissa käytettiin pienikaliiperisempia rautaluotia ja tehokkaampaa ruutia.
Galleria
· 
"Käsipommi", 1390-1400
· 
200 kg painava takorautapommi, noin 1450, Metz, Ranska. Pommi valmistettiin takomalla yhteen rautatankoja, joita rautarenkaat pitivät paikallaan. Sillä ammuttiin 6 kg:n painoisia kivipalloja. Pituus: 82 cm.
· 
Dardanellien tykki.
· 
Mons Meg Edinburghin linnassa, 1400-luvun puoliväli
· 
Mons Megin tykinkuulat
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on pommi?
A: Pommi on suurikaliiperinen, suustaladattava, keskiaikainen tykki tai kranaatinheitin.
K: Milloin termiä "bombarde" käytettiin ranskalaisessa historiallisessa tekstissä?
V: Termiä "bombarde" käytettiin ranskalaisessa historiallisessa tekstissä noin vuonna 1380.
K: Missä bombardia yleensä käytettiin?
A: Pommitusta käytettiin yleensä piiritysten aikana erilaisten esineiden heittämiseen vihollisen linnoituksiin.
K: Mitä esineitä pommituksella heitettiin?
V: Kirjoituksissa on mainittu esimerkiksi kivi- tai metallipalloja, palavia materiaaleja ja painotettuja kankaita, jotka on kastettu kalkkikivellä tai kreikkalaisella tulella.
K: Mistä nimi "bombard" on peräisin?
V: Nimi on peräisin keskiaikaisista latinan ja ranskan sanoista, jotka ovat peräisin aikaisemmasta kreikankielisestä sanasta, joka tarkoitti huminan aiheuttamista.
K: Mistä on johdettu nykyaikainen termi "pommitus"?
V: Nykykielinen termi "bombardment" tulee nimestä "bombarde", jota käytettiin ranskalaisessa tekstissä noin vuonna 1380.
K: Mihin tarkoitukseen pommitusta käytettiin piirityksessä?
V: Pommituspommin tarkoituksena oli heittää raskaita kivipalloja vihollisen linnoituksiin.
Etsiä