Bombarde (myös kutsuttu pommi tai bombardi) on suurikaliiperinen, suustaladattava, keskiaikainen tykki tai kranaatinheitin. Sitä käytettiin piirityksissä raskaiden kivipallojen heittämiseen ja muiden esineiden tuhoamiseen. Nimitystä bombarde käytettiin ranskalaisessa historiallisessa tekstissä noin vuonna 1380, ja nykykielinen termi bombardement on peräisin tästä.
Varhaisimmat bombardit valmistettiin usein rautatangosta ja vahvistusrenkaista koostuvina holkeina, joiden metalliputki sitoi yhteen rautalankoja tai laipoista tehtyjä "lautoja". Myöhemmin alettiin valaa myös pronssisia piippuja, jotka kestiivät paremmin paineet. Bombardien kaliiperi oli huomattava: ne olivat selvästi suurempia kuin kevyemmät kenttätykit, ja niiden ampuma-aineet vaihtelivat muutamasta kilosta aina useisiin satoihin kiloihin painaviin kivi- tai metallikuuliin. Lataus tapahtui suusta: ruutia, panosta ja lukitusta täytettäessä käytettiin tukkeena usein pellava- tai muut wadding-materiaalit.
Pommituslaitteita käytettiin yleensä piiritysten aikana erilaisten esineiden heittämiseen vihollisen linnoituksiin. Kirjallisuudessa on kerrottu muun muassa kivi- tai metallipalloista, palavista materiaaleista ja painotetuista kankaista, jotka oli kastettu kalkkikivellä tai kreikkalaisella tulella. Näillä pyrittiin murtamaan muuria, tuhoamaan rakenteita, aiheuttamaan palovahinkoja sekä levittämään kaaosta ja pelkoa linnoituksen sisällä. Lisäksi käytettiin ajoittain myös biologisia tai muuten epämiellyttäviä lastia (esimerkiksi kuolleita eläimiä) saastuttamaan kaupunkeja ja vesivarantoja.
Bombarde oli raskas ja hitaasti laukaistava ase. Sen tarkkuus ja kantama olivat rajalliset verrattuna kehittyneempiin jälkimmäisiin tykkeihin, mutta sen iskuvoima oli suuri ja se soveltui erityisesti vakaalle jalustalle tai maatyön varaan rakennettuihin asemointipaikkoihin. Aseen käyttö vaati monta miehen vahvuista miehistöä lastausta, tähtäystä ja huoltoa varten. Varhaisissa malleissa piippujen halkeaminen ja räjähdysvaara olivat todellisia riskejä, mikä teki käytöstä vaarallista miehistölle.
Teknologian kehittyessä bombardeja korvasivat yhä tehokkaammat ja tarkemmat tykit, kuten kulveriinit ja muut rodut, kun valualan ja ruudintuntemuksen parannuttua pystyttiin valmistamaan kestävämpiä ja pidemmän kantaman aseita. Silti bombarde edusti tärkeää vaihetta rannikon- ja piiritystaktikoiden kehityksessä ja vaikutti merkittävästi keskiaikaisen sodankäynnin muutokseen kohti tulivoimaan perustuvaa linnoitustekniikkaa.
Nimen alkuperä juontuu keskiaikaisista latinan ja ranskan sanoista, jotka taas tulevat vanhemmasta kreikan kielen sanasta, joka tarkoitti hyräilevää tai jyrisevää ääntä—kuvausta tykin laukauksen voimakkaasta, poreilevasta äänestä. Säilyneitä bombardeja ja niiden katkelmia voi nähdä museoissa ja arkeologisissa kokoelmissa; ne antavat konkreettisen kuvan siitä, kuinka raskasta ja brutaalia varhaisen ruutiaseistuksen aikainen tulivoima oli.
