Robert I (Robert the Bruce) – Skotlannin kuningas, Bannockburnin voitto 1314
Skotlannin Robert I (11. heinäkuuta 1274 - 7. kesäkuuta 1329) oli Skotlannin kuningas vuosina 1306-1329. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Robert the Bruce tai yksinkertaisesti The Bruce. Hän on kuuluisa siitä, että hän voitti englantilaisen armeijan Bannockburnin taistelussa Stirlingin lähellä vuonna 1314.
Tausta ja varhaiselämä
Robert syntyi skotlantilaisessa aatelissuvussa, jonka esi-isät olivat sekä normanni- että gaeliperäisiä. Hän peri laajoja maaomaisuuksia, oli monin tavoin tyypillinen keskiajan aatelinen: sotilas, maanomistaja ja paikallinen johtaja. 1200-luvun lopun ja 1300-luvun alun poliittinen tilanne Britanniassa oli myrskyisä: Skotlannin hallitsijakunta oli heikentynyt, ja Englannin kuningas pyrki vahvistamaan valtaansa pohjoisessa. Tämä loi lähtökohdan Robertin myöhemmälle itsenäisyystaistelulle.
Nousu kuninkaaksi ja kapina
Vuonna 1306 Robert julistautui Skotlannin kuninkaaksi ja kruunattiin. Hänen nousunsa ei tapahtunut ilman vastustusta: monet skotlantilaiset suuruudet vaihtoivat puolta, ja Robert kohtasi alkuvaiheessa vakavia takaiskuja. Englannin joukot ajoivat häntä pakoon, ja Robert joutui 1300-luvun ensimmäisinä vuosina johtamaan osin epäsäännöllistä, geriljamaista vastarintaa, joka kuitenkin loi pohjan hänen myöhemmälle menestykselleen.
Bannockburnin taistelu 1314
Bannockburnin taistelu kesäkuussa 1314 oli käännekohta Skotlannin itsenäisyystaistelussa. Taistelu käytiin Stirlingin lähistöllä, kun englantilaiset yrittivät vapauttaa piirityksen alaisena ollutta linnaa. Robertin ja hänen komentajiensa taktinen älykkyys, joukkojen hyvä liittoutuminen ja maaston tehokas hyödyntäminen johtivat merkittävään voittoon. Taistelu nosti Robertin aseman Skotlannissa ja heikensi merkittävästi Englannin kykyä hallita pohjoista aluetta.
Hallituskausi ja diplomatia
Bannockburnin voiton jälkeen Robert vahvisti asemiaan vähitellen. Hän jatkoi sotilaallista ja poliittista työtä Skotlannin yhtenäisyyden eteen, teki liittosopimuksia ja pyrki saamaan kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1320 skotlantilaiset aateliset laativat kuuluisan Declaration of Arbroathin kaltaisia julkilausumia, joissa korostettiin Skotlannin itsenäisyyttä. Lopulta vuonna 1328 Englannin kuningas hyväksyi rauhansopimuksen, jossa Skotlannin itsenäisyys tunnustettiin (Treaty of Edinburgh–Northampton).
Perintö ja kuolema
Robert kuoli 7. kesäkuuta 1329. Hänen poikansa, David II, seurasi häntä valtaistuimelle. Robert I:n perintö on merkittävä: hän yhdisti osaansa sotilaallisesti ja poliittisesti, ja hänen toimintansa mahdollisti Skotlannin itsenäisen aseman Euroopan kartalla. Häntä muistetaan sekä taitavana sotapäällikkönä että kansallissankarina.
Merkitys nykypäivänä
Bannockburnin voitto ja Robert I:n toiminta ovat edelleen tärkeitä osia Skotlannin kansallista kertomusta. Hänen elämänsä ja tekonsa näkyvät historiankirjoituksessa, muistomerkeissä ja populaarikulttuurissa. Samalla tutkijat korostavat, että menestys perustui sekä sotilaalliseen kyvykkyyteen että pitkäjänteiseen politiikkaan ja diplomaattiseen työhön.
Keskeiset päivämäärät lyhyesti:
- 11.7.1274 – Robert I:n syntymä.
- 1306 – Robert kruunattiin Skotlannin kuninkaaksi.
- 23.–24.6.1314 – Bannockburnin taistelu (Stirlingin lähellä).
- 7.6.1329 – Robert I:n kuolema.
Varhainen elämä
Robert Bruce syntyi Turnberryn linnassa 11. heinäkuuta 1274. Hän oli kuudennen Robert Brucen ja Carrickin kreivittären Marjorien vanhin poika. Robert Brucen suku oli alun perin kotoisin Ranskasta. He olivat kotoisin Brus-nimisestä paikasta Normandiassa, joka sijaitsee Ranskan pohjoisosassa. Myös Robert de Brus -niminen esi-isä tuli Englantiin Vilhelm Valloittajan mukana vuonna 1066. Toinen Robert de Brus tuli Skotlantiin Skotlannin Daavid I:n mukana, ja hänen suvustaan tuli vaikutusvaltaisia lordeja.
Vuonna 1286 Skotlannin kuningas Aleksanteri III kuoli. Hänen tyttärentyttärensä piti tulla Skotlannin kuningattareksi, mutta hänkin kuoli. Vuonna 1292 Brucen suku ja toinen suku nimeltä Balliols (BAY-lee-ols) pyysivät Englannin kuningasta Edward I:tä päättämään, kenestä tulisi uusi kuningas. Kuningas Edward valitsi John Balliolin.
Vuonna 1292 Robertin perhe päätti, että hänen tulisi olla kaikkien Skotlannin Brucen päämies. Vuonna 1297 Englannin kuningas Edward I halusi Skotlannin ryhtyvän sotaan Ranskaa vastaan. Monet skotlantilaiset johtajat kieltäytyivät ja kapinoivat Englannin kuningasta vastaan. Robert liittyi tähän kapinaan. Edward voitti useimmat taistelut skotlantilaisia kapinallisia vastaan. Lopulta Robert päätyi tekemään, mitä Edward halusi.
Skotlannin kuningas
Vuonna 1306 Robert Bruce tapasi kirkossa miehen nimeltä John Comyn (KOHM-in). John Comyn halusi myös Skotlannin kuninkaaksi. He riitelivät ja Robert tappoi Johnin. Pian sen jälkeen Robert meni Sconeen (skoon), ja skotlantilaiset lordit toivat esiin kuninkaalliset vaatteet, jotka he olivat piilottaneet englantilaisilta. Sitten Robert kruunattiin Skotlannin kuninkaaksi.
Robert the Bruce taisteli sitten paljon taisteluita tehdäkseen Skotlannista vapaan sen sijaan, että hän olisi aina tehnyt, mitä Englannin kuningas halusi. Hän taisteli kuningas Edward I:tä vastaan ja sitten tämän poikaa, kuningas Edward II:ta vastaan. Vuonna 1314 Robert the Brucen armeija voitti Edward II:n armeijan Bannockburnin taistelussa.
Vuonna 1315 Robert Bruce lähetti armeijansa Irlantiin. Tuolloin Irlanti oli englantilaisten hallussa. Robert taisteli heitä vastaan ja teki veljestään Edward Brucesta Irlannin korkeimman kuninkaan vuonna 1316. Skotlannin armeija ei kohdellut irlantilaisia hyvin, ja he joutuivat lähtemään Edward Brucen kuoltua vuonna 1318.
Legacy
Robert Bruce kuoli 7. kesäkuuta 1329. Hän oli taistellut elämänsä loppuun asti ja halunnut lunastaa henkensä osallistumalla ristiretkiin. Tajutessaan, ettei hän pystyisi siihen, hän lähetti luotetun ystävänsä Sir James Douglasin viemään hänen sydämensä pienessä hopealaatikossa ristiretkelle. James Douglas otti sydämen ja lähti useiden ritarien kanssa matkalle kunnioittaakseen Robertin pyyntöä. Espanjassa käydyissä taisteluissa Sir James kuitenkin kuoli, ja sydän palautettiin Skotlantiin. Brucen ruumis on haudattu Dunfermlinen luostariin, kun taas hänen sydämensä on haudattu Melrosen luostariin.
Robert ei halunnut, että hänen kuolemansa jälkeen hänen valtakunnastaan taisteltaisiin. Hän huolehti siitä, että hänen veljensä Edward Bruce seuraisi häntä kuninkaana. Edwardin kuoltua vuonna 1318 Robertin perilliseksi tuli kuitenkin hänen poikansa David, josta tuli Skotlannin kuningas David II. Davidin jälkeen Robertin pojanpoika Robert II Stewart, jonka tytär Marjorie oli perijä, oli Skotlannin kuningas Robert II:n kruununperijä. Hän jätti jälkeensä hyvin järjestäytyneen kuningaskunnan.
Perhe
Vuonna 1295 Robert avioitui Marin kuudennen jaarlin Donaldin tyttären Isabella of Marin kanssa. He saivat yhdessä tyttären:
- Marjory Bruce (kuoli 2.3.1316), hän avioitui Walter Stewartin, Skotlannin kuudennen High Stewardin kanssa.
Vuonna 1302 Robert avioitui toisen vaimonsa Elizabeth de Burghin kanssa. Hän oli Ulsterin jaarlin Richard de Burghin tytär Yhdessä heillä oli:
- Matilda Bruce, avioitui Thomas Isaacin kanssa.
- Margaret Bruce, joka avioitui William Sutherlandin jaarlin kanssa.
- Skotlannin Daavid II, Skotlannin kuningas isänsä jälkeen.
- John Bruce, kuoli lapsena.
Robertilla oli myös useita aviottomia lapsia.
- Robert, tapettiin Dupplinissa 12. elokuuta 1332.
- Nigel of Carrick, kaatui Durhamin taistelussa 17.10.1346.
- Margaret, naimisissa Robert Glenin kanssa
- Elizabeth, naimisissa Aberdalgien sir Walter Oliphantin kanssa.
- Christian of Carrick
