Viisauden kirja (Salomon viisaus) – Vanhan testamentin historia ja sisältö
Tutustu Viisauden kirjaan (Salomon viisaus): Vanhan testamentin viisausteksti, sen historia, kanonisuus ja vaikutus juutalaisuuteen ja kristinuskoon.
Viisauden kirja (jota kutsutaan myös Salomon viisaudeksi tai vain viisaudeksi) on yksi Vanhan testamentin kirjoista. Se on ryhmitelty Septuagintan eli Raamatun seitsemän viisauden kirjan joukkoon. Kirja on omaperäinen sekoitus juutalaista hengellisyyttä ja hellenististä ajattelutapaa: se ilmentää ajattelun siirtymää toisen temppelin ajan juutalaisuudessa ja on kirjoitustyyliltään sekä runollinen että didaktinen.
Tekijä ja ajoitus
Viisauden kirja on perinteisesti liitetty kuningas Salomoniin, mutta nykykriittinen tutkimus pitää teoksen tekijää epätodennäköisesti Salomonin aikaisena. Useimmat tutkijat sijoittavat teoksen kirjoittamisen hellenistiseen ajanlaskuun, todennäköisesti 1. vuosisadan eKr. — 1. vuosisadan jKr. välille. Tekijänä on todennäköisesti kreikankielinen juutalainen oppinut, mahdollisesti Aleksandriassa toiminut kirjailija, joka yhdisteli juutalaista perinnettä, hellenistisiä filosofisia käsityksiä (esim. platonismia) ja raamatullista ajattelua.
Kieli ja rakenne
Kirja on säilynyt pääasiassa kreikankielisenä. Sisällöllisesti se voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: alussa (luvut 1–9) on eettisiä ja filosofisia pohdintoja oikeamielisyydestä, kuolemasta ja sielun kuolemattomuudesta sekä viisautta korostava puhe; keskiosassa (luvut 6–9) esiintyy viisautta personoivana hahmona ja Salomonin rukous viisauden lahjaksi saamisesta; jälkimmäisessä osassa (luvut 10–19) viisaus tulkitsee Israelin historiaa — esimerkkeinä luomisen toiminta, Israelin pelastukset ja Egyptin tuomiot — osana Jumalan viisautta toiminnassa. Kielellinen tyyli on usein runollinen ja retorinen, ja tekstissä näkyy vaikutteita sekä heprealaisesta että hellenistisestä kirjallisuudesta.
Keskeiset teemat
- Viisauden personifikaatio: Viisaus esitetään ikään kuin persoona, joka toimii Jumalan rinnalla ja johtaa maailmaa ja kansaa.
- Oikeamielisyys ja palkka: Kirja korostaa, että vanhurskaus saa palkkansa — ei vain maallisessa elämässä, vaan Jumalan tuomiossa ja iankaikkisuudessa.
- Kuolema ja kuolemattomuus: Viisauden kirja puolustaa ajatusta sielun jatkuvuudesta ja iankaikkisesta palkinnosta vanhurskaille.
- Historian teologia: Israelin historiaa tulkitaan viisautta osoittavina teoina, joissa Jumala johdattaa ja rankaisee.
- Vastakkainasettelu: Vanhurskasten ja jumalattomien erilaiset kohtalot korostuvat, ja epäjumalien palvonta tuomitaan jyrkästi.
Kanoni ja vastaanotto
Viisauden kirjan kanoninen asema vaihtelee: se sisältyy kreikkalaisen Septuagintan mukaisiin kirjastoihin ja se on osa katolista ja ortodoksista kaanonia, minkä vuoksi sitä pidetään katolisessa ja ortodoksisessa traditiossa kanonisena (deuterokanoninen kirja). Protestanttisessa perinteessä teos luokitellaan apokryfikirjaksi eikä sitä yleensä oteta Vanhan testamentin kanoniseen ytimeen. Kirjan vastaanotto on ollut monipuolinen; se on vaikuttanut sekä juutalaiseen että varhaiskristilliseen ajatukseen, vaikka sitä ei vakiintuneessa juutalaisessa kaanonissa yleensä lueta.
Varhaisissa kristillisissä lähteissä ja synodeissa Viisauden kirjaa on käsitelty eri tavoin. Esimerkiksi varhaiskristilliset kirjoittajat siteerasivat teosta ja se oli osa Septuagintaa, joka oli monille kristityille Raamatun pääasiallinen Vanhan testamentin teksti. Myöhemmin keskiajan kirkolliskokoukset ja reformaatio vaikuttivat siihen, miten teos sijoittui eri traditioissa; katolinen kirkko vahvisti deuterokanonisten kirjojen aseman Council of Trentissa (1546).
Vastaanotto juutalaisuudessa ja maininnat
Kirjaa tunnettiin myös juutalaispiireissä, mutta se ei päässyt rabbiiniseen kanoniin. Toisella vuosisadalla jKr. vaikuttaneiden kirjallisten luetteloiden ja keskustelujen perusteella eri yhteisöissä oli erilaisia käsityksiä kirjojen asemasta. Myöhemmin keskiajan oppineet, kuten Naḥmanides, tunsivat teoksen ja sen vaikutuksen kristinuskon ja juutalaisten välillä käytävissä keskusteluissa.
Merkitys tutkimuksessa ja teologiassa
Viisauden kirja on tärkeä lähde toiselle temppeliajalle ja hellenistiselle juutalaisuudelle. Se tarjoaa näkökulmia siihen, miten juutalaiset ajattelijat omaksuivat ja sovelsivat kreikkalaisia filosofisia käsitteitä — kuten sielun luonteesta ja iankaikkisuudesta — osana omaa uskonnollista ajatteluaan. Teos on myös merkittävä, koska se ennakoi tai heijastaa teologisia teemoja, jotka myöhemmin esiintyvät kristillisessä teologiassa, esimerkiksi vanhurskauden ja iankaikkisen elämän kysymyksissä.
Kuka kirjoitti kirjan ja milloin
Kirja oli alun perin kirjoitettu kreikan kielellä, mutta siinä oli heprealaisen runouden tyyliä. Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuka kirjan kirjoitti, mutta jotkut arkeologit ovat sitä mieltä, että Salomo oli todennäköisesti kirjoittanut sen. Tämä perustuu joihinkin kirjan tyyliin ja kieleen. Esimerkiksi: "Sinä olet valinnut minut kansasi kuninkaaksi ja poikiesi ja tyttäriesi tuomariksi: Sinä olet käskenyt minun rakentaa temppelin pyhälle vuorellesi...". Tyyli tässä muistuttaa paljon erästä toista Septuagintan kirjaa, Saarnaaja-nimistä kirjaa: "Minä, Koheleth, olin Israelin kuningas Jerusalemissa", jossa myös Salomon nimi jätetään pois, mutta annetaan ymmärtää tyylin kautta. Jotkut kristityt tiesivät tuohon aikaan, että kuningas Salomo ei ollut kirjan kirjoittaja, kuten Muratorin fragmentti kertoo, jonka mukaan kirjan "kirjoittivat Salomon ystävät hänen kunniakseen". Siksi toiset eivät uskoneet, että kuningas Salomo oli kirjan todellinen kirjoittaja. Katolinen tietosanakirja oli myös sanonut: "nykyään myönnetään vapaasti, että Salomo ei ole Viisauden kirjan kirjoittaja, joka on liitetty hänelle, koska sen kirjoittaja puhuu kirjallisen fiktion kautta ikään kuin hän olisi Daavidin poika." Vaikka kirjaa kutsuttiinkin Salomon viisaudeksi, se oli todennäköisesti valmistunut kauan hänen kuolemansa jälkeen.
Kirjassa on Septuagintan kirjoista klassisin kreikan kieli. Siinä oli myös paljon heprealaista tyyliä, joka oli ollut olemassa kirjan kirjoittamisen aikaan. Kirjoittajan on myös täytynyt olla perehtynyt syvällisesti hellenistisen Aleksandrian filosofisiin, uskonnollisiin ja eettisiin kirjoituksiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Viisauden kirja?
V: Viisauden kirja on yksi Vanhan testamentin kirjoista, joka tunnetaan myös nimellä Salomon viisaus tai vain viisaus.
K: Miten Viisauden kirja on luokiteltu?
V: Viisauden kirja on luokiteltu Septuagintan eli Raamatun seitsemän viisauden kirjan joukkoon.
K: Sisältyykö Viisauden kirja katoliseen ja ortodoksiseen Raamatun kaanoniin?
V: Kyllä, se kuuluu katoliseen ja ortodoksiseen Raamatun kaanoniin.
K: Mikä oli Karthagon konsiilin kanta Viisauden kirjaan?
V: Karthagon kirkolliskokous esitti Viisauden kirjaa osana Raamatun kaanonia.
K: Kuka vahvisti Viisauden kirjan osaksi Raamatun kaanonia Trenton konsiilissa?
V: Katoliset johtajat vahvistivat Viisauden kirjan osaksi Raamatun kaanonia Trenton kirkolliskokouksessa.
K: Milloin Viisauden kirja kirjoitettiin ja kuka sen kirjoitti?
V: Viisauden kirjan kirjoitti juutalainen muinaisessa Egyptissä 1. vuosisadalla eKr.
K: Mitä aiheita Viisauden kirjassa käsitellään?
V: Viisaus on yksi Viisauden kirjassa käsitellyistä pääteemoista muiden teemojen ohella.
Etsiä