Stephen Jay Gould – paleontologi, evoluutiobiologi ja populaaritieteilijä

Stephen Jay Gould — vaikutusvaltainen paleontologi ja evoluutiobiologi sekä populaaritieteilijä; tunnettu pistemäisestä tasapainosta, Harvardin ja American Museum of Natural Historyn tutkija.

Stephen Jay Gould (10. syyskuuta 1941 - 20. toukokuuta 2002) oli yhdysvaltalainen paleontologi, evoluutiobiologi, taksonomi ja tieteenhistorioitsija.

Hän oli myös yksi sukupolvensa vaikutusvaltaisimmista ja luetuimmista populaaritieteen kirjoittajista.

Gould vietti suurimman osan urastaan opettaen Harvardin yliopistossa ja työskennellen American Museum of Natural History -museossa New Yorkissa. Elämänsä loppuvuosina Gould opetti biologiaa ja evoluutiota myös New Yorkin yliopistossa lähellä kotiaan SoHossa.

Gouldin merkittävin panos tieteelle oli hänen yhdessä Niles Eldredgen kanssa vuonna 1972 kehittämänsä teoria pistemäisestä tasapainosta (punctuated equilibrium). Teorian mukaan evoluutiolle on ominaista pitkät evoluution vakausjaksot, joiden välissä on harvinaisia haarautuvan evoluution jaksoja. Teoriaa vastakohtana oli ajatus, jonka mukaan evoluution muutokselle on ominaista tasainen ja jatkuva muutos fossiilirekisterissä.

Suurin osa Gouldin empiirisestä tutkimuksesta perustui Poecilozonites- ja Cerion-sukuihin. Hän osallistui myös evolutiiviseen kehitysbiologiaan, ja hän on saanut laajaa kiitosta kirjastaan Ontogeny and Phylogeny. Evoluutioteoriassa hän vastusti tiukkaa selektionismia, ihmisiin sovellettua sosiobiologiaa ja evoluutiopsykologiaa. Hän kampanjoi kreationismia vastaan.

Monet Gouldin Natural History -esseistä julkaistiin uudelleen kokoelmateoksissa.

Elämä ja ura

Gould syntyi Queensissä, New Yorkissa. Hän opiskeli mm. Antioch Collegessa ja suoritti tohtorintutkinnon Columbia Universityssä 1960-luvulla. Tutkimuksensa ja opetuksensa hän teki pääosin Harvardissa, jossa hän toimi professorina useiden vuosikymmenien ajan ja samalla oli kuratoraalisissa tehtävissä American Museum of Natural History -museossa. Viimeisinä elinvuosinaan hän myös luennoi ja opetti lähellä kotiaan New Yorkin yliopistossa.

Gould tunnettiin laaja-alaisesta tiedeviestinnästä: hän kirjoitti pitkään kuukausittaista esseesarjaa aikakauslehdessä Natural History, jonka esseet kerättiin myöhemmin useisiin suosituksiin kirjoihin ja kokoomateoksiin. Hän kuoli 20. toukokuuta 2002 pitkän sairauden jälkeen.

Tieteelliset panokset

Gouldin tunnetuimpiin tieteellisiin ideoihin kuuluu yhdessä Niles Eldredgen kanssa esitetty pistemäinen tasapaino, joka herätti runsaasti keskustelua evoluutiobiologian teorioista ja tulkinnasta. Lisäksi Gould ja hänen kollegansa kritisoivat liian tiukkaa adaptiivista selitysmallia – yksi tunnetuimmista kritiikeistä on yhdessä Richard Lewontinin kanssa kirjoitettu artikkeli "The Spandrels of San Marco", jossa he korostivat, että kaikkia piirteitä ei voi selittää suoraan valinnan tuloksena.

Gould oli myös mukana kehittämässä käsitettä exaptation (yhdessä Elisabeth Vrban kanssa), joka kuvaa rakenteiden tai ominaisuuksien uudelleenkäyttöä uusissa toiminnoissa. Hän painotti kehityshistoriallisten rajoitteiden, sattuman ja makroevolutiivisten prosessien merkitystä. Hänen ajatuksensa "replay the tape of life" — mitä tapahtuisi, jos eläminen aloitettaisiin alusta — on usein lainattu kuvaamaan biologisen historian kontingenssia.

Gouldin oma empiirinen tutkimus keskittyi erityisesti maasirppien ja kotiloiden (mm. Poecilozonites ja Cerion) taksonomiaan ja populaatiogenetiikkaan, joiden avulla hän perusteli laajempia ajatuksiaan evoluution dynamiikasta.

Kirjallisuus ja tiedeviestintä

Gould oli erittäin tuottelias tieteen popularisoija. Hänen esseensä Natural History -lehdessä julkaistiin kokoelmiksi, ja hän kirjoitti useita itsenäisiä teoksia, jotka saavuttivat laajan yleisön. Merkittäviä teoksia ovat muun muassa:

• Ontogeny and Phylogeny (historiallisesti merkittävä teos kehitysbiologian ja systematiikan suhdetta käsittelevästä kirjallisuudesta)
• Wonderful Life (selittää Burgess Shalen fossiiliesiintymän merkitystä ja korostaa evoluution sattuman roolia)
• The Mismeasure of Man (kriittinen katsaus älykkyystestaukseen ja biologiseen determinismiin)
• The Structure of Evolutionary Theory (laaja esitys Gouldin näkemyksistä evoluutioteoriasta)
• useita esseekokoelmia, kuten The Panda's Thumb, jotka tuovat tieteelliset aiheet yleistajuisesti lukijoiden ulottuville

Kritiikki ja keskustelut

Gouldin näkemykset herättivät myös kiistoja. Hän oli vahvasti vastaan tiukkaa geneettistä ja adaptiivista selitysmallia, mikä johti vilkkaaseen tieteelliseen keskusteluun muun muassa Richard Dawkinsin ja eräiden muiden evoluutiobiologien kanssa. Myös hänen kirjansa The Mismeasure of Man sai sekä laajaa kiitosta että ankaraa kritiikkiä yksityiskohtien ja tulkintojen osalta.

Samalla Gould oli aktiivinen julkisissa kiistoissa, joissa hän puolusti evoluutiota ja vastusti kreationistisia esityksiä sekä muita pseudotieteellisiä näkemyksiä. Hänen esiintymisensä mediassa ja selkokieliset esseekokoelmansa lisäsivät yleisön tietoisuutta evoluutiobiologiasta.

Perintö

Stephen Jay Gouldin vaikutus näkyy sekä tieteellisessä tutkimuksessa että laajemmassa kulttuurisessa keskustelussa tiedeasioista. Hänen korostuksensa makroevoluutiosta, kehitysbiologian merkityksestä ja biologian historian sattumanomaisuudesta ovat jättäneet pysyvän jäljen evoluutioteorian kehitykseen. Lisäksi hänen taitonsa tehdä monimutkaisista aiheista ymmärrettäviä teki hänestä yhden tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista tiedeviestijöistä 1900- ja 2000-lukujen vaihteessa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka oli Stephen Jay Gould?

K: Missä hän työskenteli?

K: Mitä on pistemäinen tasapaino?

K: Mitä lajeja Gould käytti empiirisessä tutkimuksessa?

K: Minkä kirjan hän kirjoitti?

K: Mitä teorioita hän vastusti?

K: Miten hän kampanjoi kreationismia vastaan?

Hae kirjaimella