Ann Noreen Widdecombe (s. 4. lokakuuta 1947 Bath, Somerset, Englanti) on brittiläinen entinen poliitikko. Hän oli konservatiivipuolueen parlamentin jäsen (MP) Maidstonen ja The Wealdin vaalipiirissä vuosina 1987-2010.

 

Varhainen elämä ja koulutus

Widdecombe on kotoisin Bathista. Hän sai koulutuksensa ja valmistui ennen poliittisen uransa alkua; myöhemmin hän toimi myös julkisissa tehtävissä ennen parlamenttiin tuloaan. Varhaisvuosistaan ja koulutuksestaan hän on kertonut useissa haastatteluissa ja kirjoituksissaan.

Poliittinen ura

Ann Widdecombe valittiin ensimmäisen kerran parlamenttiin vuonna 1987 ja toimi kansanedustajana vuodesta 1987 vuoteen 2010 saakka. Hän oli pitkään aktiivinen konservatiivipuolueen jäsen ja tunnettu selkeistä ja usein provosoivistakin kannanotoistaan. 1990-luvulla hän toimi hallituksen tehtävissä John Majorin johtamassa hallituksessa ja oli mukana kotimaan politiikkaa koskevissa asioissa.

Näkemykset ja julkinen imago

Widdecombe tunnetaan vahvasti sosiaalisesti konservatiivisista näkemyksistään. Hän on ilmaissut vastustavansa muun muassa aborttia ja eutanasiaa sekä korostanut perhearvoja ja lain noudattamisen merkitystä. Julkisuudessa hänet on nähty suorapuheisena ja tahallisen kiistanhaluisena hahmona, mikä on tehnyt hänestä sekä kannattajia että kriitikoita.

Kirjailija ja mediapersoona

Parlamenttivuosiensa jälkeen Widdecombe on toiminut kirjailijana ja esiintynyt säännöllisesti televisiossa ja radiossa. Hän on julkaissut sekä vuoksiin liittyviä muistelmateoksia että kaunokirjallista tuotantoa, ja hänet tunnetaan aktivismin, kommentoinnin ja viihde-esiintymisten yhdistämisestä poliittiseen taustaansa.

Henkilökohtainen elämä

Widdecombe on julkisesti kertonut uskonnollisista näkemyksistään; hän teki elämänsä aikana merkittäviä henkilökohtaisia valintoja, jotka ovat olleet myös julkisen keskustelun kohteena. Hän asuu yksityiselämäänsä koskevien seikkojen osalta melko vähäeleisesti verrattuna poliittiseen uraansa.

Perintö ja merkitys

Ann Widdecombe on yksi 1990- ja 2000-lukujen näkyvimmistä brittiläisistä konservatiivipoliitikoista. Hänen uransa ja julkinen toimintansa kuvastavat yhtä selkeää, perinteistä konservatiivista äänensävyä, ja hän on vaikuttanut keskusteluihin erityisesti sosiaalipoliittisista ja moraalikysymyksistä.