Edmund Brisco Ford – ekologisen genetiikan uranuurtaja (1901–1988)

Edmund Brisco Ford — ekologisen genetiikan uranuurtaja; tutki luonnonvalintaa, perhosia ja populaatiogenetiikkaa. Darwin-mitalilla palkittu tiedevaikuttaja.

Edmund Brisco Ford FRS (23. huhtikuuta 1901 - 2. tammikuuta 1988) oli brittiläinen ekologinen geneetikko. Hän oli johtava brittiläisten biologien joukossa, jotka tutkivat luonnonvalinnan merkitystä luonnossa. Koulupoikana Ford kiinnostui lepidopteroista, hyönteisryhmästä, johon kuuluvat perhoset ja koiperhoset. Hän jatkoi luonnonpopulaatioiden genetiikan tutkimista ja oli yksi ekologisen genetiikan uranuurtajista. Fordille myönnettiin Royal Societyn Darwin-mitali vuonna 1954. Myöhemmin, vuonna 1968, hänelle myönnettiin Unescon Kalinga-palkinto tieteen popularisoinnista.

Elämä ja ura

Ford oli aktiivinen tutkija koko elämänsä ajan ja hän korosti pitkien kenttätutkimusten ja luonnonpopulaatioiden seuraamisen merkitystä. Hän katsoi, että perinteiset laboratoriogeenetiikan menetelmät eivät yksinään riittäneet selittämään luonnossa esiintyviä geneettisiä ilmiöitä, vaan tutkimuksen täytyi yhdistää kenttätyö, taksonomia ja tilastollinen analyysi. Tämä ajattelutapa muokkasi ekologisen genetiikan tutkimusotetta monissa maissa ja vaikutti myös evoluutiobiologian kehitykseen.

Tutkimusaiheet ja menetelmät

Ford keskittyi erityisesti luonnollisten populaatioiden geneettiseen muunteluun ja polymorfismiin. Hänen työnsä koski muun muassa seuraavia teemoja:

• fenotyyppinen ja geneettinen polymorfismi lepidopteroissa;
• teollinen melanismi ja sen yhteys ympäristömuutoksiin sekä luonnonvalintaan;
• geenitaajuuksien seuranta luonnonpopulaatioissa ja pitkäaikaishavaintojen hyödyntäminen;
• kenttämetodit, kuten merkitse–vapauta–palauta -tyypin seurannat ja systemaattinen aineistonkeruu, yhdistettynä geneettiseen tulkintaan.

Fordin lähestymistapa korosti empiriikkaa: hän painotti, että luonnonvalinta voidaan osoittaa luotettavasti vain hyvällä kenttäaineistolla ja huolellisella analyysilla. Hänen ja hänen aikalaisensa työnsä auttoi osoittamaan, miten geenitaajuudet voivat muuttua nopeasti muuttuvissa ympäristöissä.

Palkinnot ja tunnustus

Fordin merkitystä alalle kuvastavat kansainväliset tunnustukset. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi, ja hän sai tunnetun Darwin-mitalin vuonna 1954. Vuonna 1968 hänelle myönnettiin myös Unescon Kalinga-palkinto tieteen popularisoinnista, mikä kertoo hänen kyvystään välittää vaikeita geneettisiä ja ekologisia käsitteitä laajemmalle yleisölle.

Vaikutus ja perintö

Edmund Brisco Fordin työ loi perustan ekologiselle genetiikalle ja jätti pysyvän jäljen evoluutiobiologiaan. Hänen korostamansa kenttätyön ja populaatiogenetiikan yhdistelmä on edelleen keskeinen tapa tutkia luonnossa tapahtuvia evolutiivisia prosesseja. Monet myöhemmät tutkimukset, jotka käsittelevät ympäristömuutosten vaikutusta lajinmuunteluun ja sopeutumiseen, nojaavat Fordin ideoihin ja menetelmiin.

Ford oli paitsi tutkija myös opettaja ja tiedeviestijä: hän kirjoitti useita yleisölle ja asiantuntijoille suunnattuja tekstejä, jotka auttoivat tekemään ekologisen genetiikan keskeiset käsitteet ymmärrettäviksi laajemmalle yleisölle.

Ura

Hän erikoistui genetiikkaan ja nimitettiin Oxfordin yliopiston genetiikan lukijaksi vuonna 1939, ja hän toimi genetiikan laboratorion johtajana 1952-1969 sekä ekologisen genetiikan professorina 1963-1969. Ford oli yksi ensimmäisistä tiedemiehistä, jotka valittiin All Souls Collegen jäseniksi 1600-luvun jälkeen.

Fordilla oli pitkä työsuhde R.A. Fisherin kanssa. Kun Ford oli kehittänyt geneettisen polymorfismin muodollisen määritelmän, Fisher oli jo tottunut korkeisiin valinta-arvoihin luonnossa. Häneen teki suurimman vaikutuksen se, että polymorfismi kätki sisäänsä voimakkaita valintakeinoja (Ford antoi esimerkkinä ihmisen veriryhmän). Fisherin tavoin hän jatkoi luonnonvalinnan ja geneettisen ajelehtimisen välistä keskustelua Sewall Wrightin kanssa, jonka Ford uskoi painottavan liikaa geneettistä ajelehtimista. Dobzhansky muutti kuuluisan tekstinsä kolmannessa painoksessa painotusta ajelehtimisesta valintaan Fordin ja oman työnsä tuloksena.

Ford ennusti, että ihmisen veriryhmän polymorfismit saattaisivat säilyä väestössä tarjoamalla jonkinlaista suojaa tauteja vastaan. Kuusi vuotta tämän ennustuksen jälkeen asia todettiin olevan näin, ja lisäksi heterotsygoottinen etu todettiin ratkaisevasti AB x AB -risteytyksiä koskevassa tutkimuksessa. Hänen pääteoksensa oli ekologinen genetiikka, josta tehtiin neljä painosta ja joka oli laajalti vaikutusvaltainen. Hän loi suuren osan tämän alan myöhempien tutkimusten perustasta, ja hänet kutsuttiin neuvonantajaksi auttamaan vastaavien tutkimusryhmien perustamisessa useissa muissa maissa.

Fordin lukuisista julkaisuista ehkä suosituin oli New Naturalist -sarjan ensimmäinen kirja, Perhoset. Ford kirjoitti vuonna 1955 samaan sarjaan myös teoksen Moths (Perhoset), ja hän on yksi harvoista, jotka ovat kirjoittaneet useamman kuin yhden kirjan tähän sarjaan.

Ekologinen genetiikka

E.B. Ford työskenteli useita vuosia geneettisen polymorfismin parissa. Luonnonpopulaatioissa esiintyy usein polymorfismia, jonka keskeinen piirre on kahden tai useamman epäjatkuvan lajin kahden tai useamman muodon esiintyminen yhdessä jonkinlaisessa tasapainossa. Niin kauan kuin kummankin muodon osuus on mutaationopeuden yläpuolella, syynä on oltava valinta. Jo vuonna 1930 Fisher oli keskustellut tilanteesta, jossa heterotsygootti on elinkelpoisempi kuin jompikumpi homotsygootti, kun alleelit ovat yhdessä paikassa. Tämä on tyypillinen geneettinen mekanismi, joka aiheuttaa tämäntyyppistä polymorfismia. Työ on synteesi kenttätutkimuksesta, taksonomiasta ja laboratoriogenetiikasta.

Callimorpha dominula morpha typica, jonka siivet on levitetty. Ford tutki tämän lajin polymorfismia useita vuosia. Punaiset ja mustat takasiivet, jotka paljastuvat lennossa, varoittavat sen myrkyllisestä mausta. Etusiivet ovat kryptiset, ja ne peittävät takasiivet levossa. Tässä perhonen lepää ihmiskäden päällä, mutta on valppaana, ja se on heilauttanut etusiivet eteenpäin paljastaakseen varoitusvilkun.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli E. B. Ford?

K: Mikä oli Fordin erikoisala?

K: Mikä herätti Fordin tieteellisen kiinnostuksen?

K: Saiko Ford merkittäviä tieteellisiä palkintoja?

K: Mikä on Darwin-mitali?

K: Mikä on Kalinga-palkinto?

K: Mitä on ekologinen genetiikka?

Hae kirjaimella