Yöperhonen
Perhoset ovat hyönteisiä, jotka kuuluvat lepakkolajien heimoon (Lepidoptera). Ne ovat läheistä sukua perhosille, jotka ovat kehittyneet niistä. Niillä on myös siivet, aivan kuten perhosilla. Useimmat perhoslajit ovat aktiivisia vain öisin. Ne voidaan erottaa perhosista monin tavoin. Koitten antenni näyttää pieniltä höyheniltä, ja niiden siivet ovat litteästi selässä, kun ne eivät lennä.
Useimmat lepakkoperhoset ovat yöperhosia. Perhosia arvellaan olevan noin 160 000 lajia (lähes kymmenen kertaa enemmän kuin perhoslajeja). Tuhansia lajeja on vielä kuvaamatta. Useimmat perhoset ovat pieniä: niitä kutsutaan mikroperhosiksi tai mikrolepidopteroiksi. Suuret koiperhoset tunnetaan paljon paremmin, mutta niitä on vähemmän. Useimmat yöperhoslajit ovat yöeläimiä, mutta eivät kaikki. On olemassa pimeä- ja päiväaktiivisia lajeja.
Burnet Moth (Zygaena sp.), päiväperhonen. Tämä yksilö saa mettä ohdakkeesta (ja pölyttää sitä) Virossa.
Laothoe populi -lajin eli poppelihaukkakotiloiden paritteleva pari, jossa näkyy kaksi eri värivaihtoehtoa.
Mustalaiskärpäsen (Lymantria dispar dispar) toukat ovat värikkäitä tuholaisia, jotka syövät monien puiden lehtiä.
Koit tuholaisina
Perhoset, yleensä niiden toukat, ovat merkittävä maatilojen tuholainen monissa osissa maailmaa. Toukat syövät maanviljelijöiden viljelemiä kasveja ja joskus tappavat ne. Mustalaiskärpässienen (Lymantria dispar) toukka aiheuttaa suurta vahinkoa Yhdysvaltojen koillisosan metsissä. Lämpimässä ilmastossa timanttikoi (Plutella xylostella) on ehkä vakavin kaaliviljelmien tuholainen.
Useiden Tineidae-heimoon kuuluvien yöperhosten toukat syövät luonnonkuiduista, kuten villasta tai silkistä, valmistettuja vaatteita ja huopia. Ne syövät harvemmin materiaaleja, jotka sisältävät joitakin keinokuituja. Katajan ja setrin puun tuoksu, laventeli tai muut luonnolliset öljyt voivat karkottaa niitä.
Kemikaalit ovat tehokkain keino pitää koiperhoset loitolla, mutta kemikaalien vaarallisuus ihmisille herättää huolta.
Silkin tuotanto
Joitakin koiperhosia kasvatetaan. Tärkein niistä on silkkiäistoukka. Sitä viljellään silkin vuoksi, josta se rakentaa kotelonsa. Silkkiteollisuus tuottaa vuosittain yli 130 miljoonaa kiloa raakasilkkiä, jonka arvo on noin 250 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Bombyx mori ei tuota kaikkea silkkiä. On olemassa useita Saturniidae-heimon lajeja, joita myös viljellään silkkinsä vuoksi, kuten Ailanthus-silkkiperhonen (Samia cynthia -lajiryhmä), kiinalainen tammisilkkiperhonen (Antheraea pernyi), Assam-silkkiperhonen (Antheraea assamensis) ja japanilainen silkkiperhonen (Antheraea yamamai).
Valon vetovoima
Koit lentävät kirkkaiden esineiden ympärillä, ja valo tuntuu vetävän niitä puoleensa. Useimmat tutkijat uskovat, että tämä johtuu siitä, että koiperhoset käyttävät kuun valoa lentääkseen suorassa linjassa. Lamppujen valo hämmentää koiperhosia.
Yöllä kukkivat kukat ovat yleensä riippuvaisia koiperhosista (tai lepakoista) pölyttämässä niitä, ja keinovalaistus voi houkutella koiperhosia pois kukkien luota, mikä haittaa kasvin lisääntymiskykyä.
Pölytys
Perhoset pölyttävät yleensä yöllä kukkivia kukkia, koska ne ovat yöeläimiä (ne lepäävät päivällä ja tulevat ulos yöllä). Perhonen kerää mettä perhosen tapaan koiperhosen sorkkavälin avulla. Perhoset eivät kuitenkaan aina laskeudu kukalle saadakseen mettä: ne leijuvat usein kukan lähellä ja räpyttelevät siipiään voimakkaasti samalla kun ne siemailevat mettä. Tämän vuoksi koiperhosten pölyttämät kukat eivät tarvitse laskeutumisalustaa. Itse asiassa jotkin koipölytteiset kukat osoittavat alaspäin, kuten yukan kukat.
Nämä yukan kukat ovat hyviä koipölytyksen kannalta, koska ne roikkuvat ylösalaisin.
Petoeläimet ja loiset
Yöaktiiviset hyönteissyöjät syövät usein yöperhosia. Monet lepakot, jotkin pöllölajit ja jotkin muut linnut syövät yöperhosia. Perhoset ovat myös pieni osa joidenkin liskojen, kissojen, koirien, jyrsijöiden ja joidenkin karhujen ruokavaliota. Monet linnut syövät koiperhosen toukkia, ja ne ovat myös alttiita ichneumon-ampiaisten loisuudelle.
Monia aikuisia perhosia ja toukkia suojaavat toukkien syömät haitalliset aineet. Ne mainostavat pahan makunsa eri tavoin. Varoittava väritys näkyy päivällä, ja jotkut aikuiset koiperhoset lähettävät naksahduksia, jotka lepakot oppivat varoitussignaaleiksi.
Baculovirukset ovat kaksisäikeisiä DNA-viruksia, jotka loisevat hyönteisiä. Niitä käytetään usein biologisina torjunta-aineina. Ne kuuluvat Baculoviridae-heimoon, joka rajoittuu hyönteisiin.
On todisteita siitä, että lepakoiden lähettämä ultraääni saa lentävät koiperhoset tekemään väistöliikkeitä, koska lepakot syövät koiperhosia. Ultraäänitaajuudet laukaisevat nokkosperhosessa refleksitoiminnan, joka saa sen pudottamaan lentonsa muutaman sentin väistääkseen hyökkäystä. Tiikeriperhoset lähettävät myös naksahduksia, jotka häiritsevät lepakoiden kaikuluotainta.
Tomaatin sarvikuoriainen, jota loisevat brakoniittiampiaiset.
Huomionarvoiset perhoslajit
Suuria ja dramaattisia koiperhoslajeja ovat mm:
- Kuolemanpää-haukkakoi Acherontia sp.
- Luna Moth Actias luna
- Atlasperhonen Attacus atlas Maailman suurin perhonen
- Keisarikumi Opodiphthera eucalypti
- Polyphemus-koi Antheraea polyphemus
Taloudellisesti merkittäviä koiperhosia ovat muun muassa:
- Mustalaiskoi Lymantria dispar Lymantria dispar
- Puuvillankärsämö Helicoverpa zea, joka on merkittävä maatalouden tuholainen.
- Turskakoi Cydia pomonella, lähinnä omena-, päärynä- ja saksanpähkinäpuiden tuholainen.
- Vaaleanruskea omenakoi Epiphyas postvittana
- Silkkiäistoukka Bombyx mori on perhosen toukka.
Muut merkittävät koiperhoset:
- Biston betularia, pippuriperhonen, on pippuriperhosen evoluutiota koskevan tutkimuksen kohteena.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat koiperhoset?
V: Perhoset ovat perhosten kanssa läheistä sukua olevia lepakkoperhosten järjestöön kuuluvia hyönteisiä.
K: Miten koiperhoset ja perhoset ovat sukua toisilleen?
V: Perhoset ovat kehittyneet perhosista.
K: Mikä on suurin ero perhosten ja perhosten välillä?
V: Perhoset voi erottaa perhosista monin tavoin, esimerkiksi niiden höyhenenkaltaisten antennien ja litteästi pidettävien siipien perusteella.
K: Milloin useimmat yöperhoslajit ovat aktiivisia?
V: Useimmat yöperhoslajit ovat aktiivisia vain öisin.
K: Kuinka monta perhoslajia on perhosiin verrattuna?
V: Perhoslajeja on lähes kymmenen kertaa enemmän kuin perhosia, arviolta 160 000 lajia.
K: Minkä kokoisia perhoset ovat yleisesti?
V: Useimmat koiperhoset ovat pieniä, ja niitä kutsutaan mikroperhosiksi tai mikrolepidopteroiksi, mutta on myös joitakin suurempia lajeja.
K: Ovatko kaikki koiperhoset yöeläimiä?
V: Useimmat yöperhoslajit ovat yöeläimiä, mutta on myös pimeä- ja päiväaktiivisia lajeja.
