Housurooli (breeches, travesti) – naisen esittämä miesrooli oopperassa
Housurooli (travesti) oopperassa – naislaulajan esittämät mieshahmot, breeches-perinne Mozartista Straussiin. Historia, tunnetut esimerkit ja äänityypit yhdestä artikkelista.
Housurooli on oopperan roolityyppi, jossa nainen esittää mieshahmon. Englanniksi tätä kutsutaan usein breeches role (brittiläinen termi) tai trouser/pants role (amerikkalainen), italiaksi taas käytetään sanaa travesti. Nimi tulee siitä, että hahmo usein saapuu näyttämölle polvihousuissa eli breechesoopperan perinteessä).
Historia ja taustatekijät
Housuroolit liittyvät pitkään laulun ja teatterin käytäntöön, jossa moni nuoren pojan tai poikamaista ääntä vaativa rooli esitettiin naislaulajan äänenlaadulla. Tähän vaikutti osaltaan kastraattien (kastroiminen) käyttö 1600– ja 1700-luvuilla (1700- ja 1700-luvuilla): kastraatit olivat miehiä, joiden ääni säilyi korkeana, ja yleisö oli tottunut näkemään sukupuolten ristiinpukeutumista näyttämöllä. Kun poikien kastroiminen loppui vähitellen 1700-luvun lopulla, monet nuoria miehiä esittävät roolit alkoivat siirtyä naislaulajille.
Toinen syy housuroolien syntyyn on äänialan ja lauluteknisen sopivuuden kysymys: kevytääniset mezzosopraanot ja kontralttosopraanot pystyvät usein luomaan nuorekkaan, poikamaisen äänivärin, jota pidetään uskottavana nuorten mieshahmojen ilmaisuun. Lisäksi naislaulajan keho ja ilmaisukeinot saattoivat näyttämöllisesti tukea roolin poikamaisuutta.
Tunnusomaisia esimerkkejä
Suurten klassikoiden joukossa on useita tunnettuja housurooleja. Esimerkiksi Mozart kirjoitti oopperan Figaron avioliitto, jossa Cherubinon — nuoren palveluspojan — roolin laulaa yleensä mezzosopraano. Muita usein mainittuja esimerkkejä ovat Siebel (tunnettu erityisesti Gounodin oopperasta Faust) ja prinssi Orlofskyn rooli Johann Straussin oopperassa Die Fledermaus. (Huom. Siebel mainitaan perinteisesti Gounodin teoksessa; eri lähteissä on myös muita esimerkkejä.)
Housuroolit voivat olla draamallisesti moninaisia: rooli voi olla vakava, koominen tai romanttinen — usein roolin poikamaisuus on osa käsikirjoitusta, esim. kun nainen esittää hurmaavaa, hieman ilkikurista nuorta miestä, joka aiheuttaa sekaannusta näyttämöllä.
20. vuosisata ja nykykäytäntö
1900-luvun säveltäjien oopperoissa housuroolit ovat harvinaisempia kuin klassisella ja barokki-ajan kaudella. Poikkeuksia kuitenkin on: Richard Straussin oopperassa Der Rosenkavalier (1911) esiintyvä Oktavian on modernimpi tulkinta vanhasta travestitraditiosta — säveltäjä haki teokseen tietoisesti Mozartin ajan ja 1700-luvun tunnelmaa. Toisaalta 1900-luvun säveltäjät kokeilivat myös muiden ratkaisujen kanssa: esimerkiksi Shakespearen näytelmään perustuvassa Benjamin Brittenin oopperassa Juhannusyön uni Oberonin rooli on kirjoitettu kontratenorille, eli miehelle, jolla on korkea, falsettimainen ääni — tällöin roolin korkea ääni ei edellytä naislaulajaa.
Nykyään päätös käyttää housuroolia perustuu usein dramaturgisiin ja äänellisiin syihin: halutaanko luoda tietty äänenväri, säilyttää historiallinen perinne vai tavoitella tiettyä näyttämöllistä vaikutelmaa. Samalla oopperatalot ja ohjaajat ovat tietoisia sukupuolen esittämisen nykyaikaisista tulkinnoista, joten ristiinpukeutuminen voidaan toteuttaa sekä perinteisesti että modernin tulkinnan kautta.
Hameen rooli (skirt role)
Käänteinen ilmiö on niin kutsuttu hameen rooli: mies esittää naishahmon. Tätä käytetään sekä vakavana että humoristisena tehokeinona. Benjamin Britten käyttää tällaista roolia oopperassaan Curlew River (Hullun naisen rooli), jossa kyse on vakavasta, rituaalimaisesta tulkinnasta. Toisaalta Humperdinckin oopperassa Hansel and Gretel noitaa on perinteisesti laulettu myös mieslaulajan tulkitsemana, mikä tekee roolista usein koomisen ja karikatyyrimaisen.
Käytännön ja teatterilliset seikat
- Rooleja valittaessa huomioidaan äänen väri, lauluvaatimus ja näyttämöllinen uskottavuus.
- Puvustus ja koreografia auttavat luomaan luotettavan miehisen roolikuvan, vaikka laulaja olisi nainen.
- Nykyään ohjaukset voivat myös sijoittaa housuroolit uudelleen sukupuolenkorostuksen sijaan painottamaan hahmon psykologisia piirteitä tai oopperan tematiikkaa.
Yhteenvetona: housuroolit ovat pitkä perinne oopperan kentässä, joka syntyi historiallisista musiikillisista ja sosiaalisista olosuhteista. Vaikka niiden määrä on vähentynyt modernissa oopperassa, ne säilyvät tärkeänä ilmaisukeinona ja tarjoavat ohjaajille ja laulajille monipuolisia mahdollisuuksia tulkintaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on polvihousujen rooli?
A: Housurooli on oopperan osa, jossa nainen esittää miehen roolia. Sitä kutsutaan myös housurooliksi (brittiläinen) tai housurooliksi (yhdysvaltalainen) tai travesti-rooliksi (italialainen sana). Sitä kutsutaan housurooliksi, koska housut ovat tiukkoja, polvipituisia housuja, joita miehet käyttivät silloin, kun nämä roolit tulivat suosituiksi.
Kysymys: Milloin kastraattilaulajista tuli suosittuja?
V: Kastraattilaulajat olivat suosittuja 1600- ja 1700-luvuilla.
K: Kuka yleensä laulaa breeches-rooleja?
V: Housurooleja laulavat yleensä mezzosopraanot tai kontralttosopraanot, joilla on kevyt ääni, koska ne voivat usein kuulostaa poikamaisilta.
K: Mikä kuuluisa esimerkki housuroolista on olemassa oopperassa?
V: Yksi kuuluisa esimerkki oopperan polvihousurooleista on Cherubino Mozartin Figaron häistä, jonka lauloi mezzosopraano. Muita esimerkkejä ovat Siebel Dvořákin Rusalkasta ja prinssi Orlofsky Johann Straussin Die Fledermaus -teoksesta.
Kysymys: Onko olemassa nykyaikaisia oopperoita, joissa on polvihousurooleja?
V: Ei ole monia nykyaikaisia oopperoita, joissa on polvihousurooleja, vaikka Richard Straussin Der Rosenkavalierissa on sellainen, koska siinä pyrittiin tietoisesti tuottamaan Mozartin ajan vanhanaikaista tunnelmaa.
Kysymys: Mikä on housu-/housu-/housuroolin vastakohta?
V: Tämäntyyppisten roolien vastakohta tunnetaan hame-rooleina, joissa miehet esittävät naishahmoja, kuten Madwomania Curlew Riverissä ja noitaa Humperdinckin Hansel and Gretelissä.
Etsiä