Id, ego ja superego ovat
Id, ego ja superego ovat Sigmund Freudin luomia ajatuksia. Ne ovat kolme käsitettä, joita käytetään selittämään ihmismielen toimintaa.
Freud kuvaa ihmismielen id:n, egon ja superegon vuorovaikutuksena. Ego ja jossain määrin myös super-ego on tietoinen tai pinnalla. Id pysyy tiedostamattomana. Yhdessä ne muodostavat persoonallisuuden.
Tämän psyyken mallin mukaan id on joukko koordinoimattomia vaistomaisia suuntauksia, ego on organisoitu realistinen osa ja superego on kriittinen ja moralisoiva.
Id, ego ja superego ovat mielen toimintoja, eivät aivojen osia. Ne eivät vastaa yksi yhteen neurotieteen käsittelemiä todellisia rakenteita.
Kaavio Freudin teoriasta
Id
Id on persoonallisuuden vakio, sillä se on aina läsnä. Id:tä hallitsee "mielihyväperiaate".
Teoriansa varhaisessa kehitysvaiheessa Freud piti seksuaalista energiaa id:n ainoana energianlähteenä. Ensimmäisen maailmansodan tragedian jälkeen Freud kuitenkin katsoi tarpeelliseksi lisätä id:hen toisenkin vaiston. Niinpä hän ehdotti thanatosta, kuolemanvaistoa. Thanatos selittää ihmiskunnan vaistomaiset väkivaltaiset halut. On selvää, että muun persoonallisuuden olisi jotenkin käsiteltävä näitä kahta vaistoa. Lisäämällä thanatosin hän pystyi kuvaamaan lisää psyykkisiä ilmiöitä. Hänen id-ajatuksellaan oli laaja vaikutus.
Id on määritelmän mukaan tajuton:
"Se on persoonallisuutemme pimeä, saavuttamattomissa oleva osa... Se on täynnä energiaa, joka saapuu sinne vaistoista, mutta sillä ei ole organisaatiota, se ei tuota kollektiivista tahtoa, vaan ainoastaan pyrkimyksen saada aikaan vaistonvaraisten tarpeiden tyydytys, joka on riippuvainen nautintoperiaatteen noudattamisesta."105/6
Ego
Ego on minäkäsitys ja persoonallisuuden pinta, se osa, jonka yleensä näytät maailmalle. Egoa hallitsee "todellisuusperiaate" eli käytännöllinen lähestymistapa maailmaan. Se pyrkii kääntämään id:n pyrkimyksen sellaiseen käyttäytymiseen, joka tuottaa pitkällä aikavälillä pikemminkin hyötyä kuin surua.
Tietoinen tietoisuus asuu egossa, vaikka kaikki egon toiminnot eivät olekaan tietoisia.
Ego erottelee sen, mikä on todellista. Se auttaa meitä järjestämään ajatuksemme ja ymmärtämään niitä ja ympäröivää maailmaa.
"Ego on se osa id:stä, jota ulkoisen maailman suora vaikutus on muokannut...". Ego edustaa sitä, mitä voidaan kutsua järjeksi ja maalaisjärjeksi, vastakohtana id:lle, joka sisältää intohimot ... Suhteessaan id:hen se on kuin ratsastava mies, jonka on pidettävä kurissa hevosen ylivoimaista voimaa; sillä erotuksella, että ratsastaja yrittää tehdä sen omilla voimillaan, kun taas ego käyttää lainattuja voimia".363/4
Mutta ego "palvelee kolmea vakavaa herraa: ulkoista maailmaa, superegoa ja id:tä".110 Sen tehtävänä on löytää tasapaino primitiivisten ajojen ja todellisuuden välille ja samalla tyydyttää id ja superego. "Niinpä ego, jota id ajaa, jota superego rajoittaa ja jota todellisuus hylkii, kamppailee... [saadakseen aikaan sopusointua niissä ja niihin vaikuttavien voimien ja vaikutteiden välillä, ja helposti 'puhkeaa ahdistukseen'".110/1 .
Super-Ego
Super-ego pyrkii täydellisyyteen ja ihanteelliseen lopputulokseen. Se käsittää sen persoonallisuuden osan, joka on pääasiassa tiedostamaton ja joka sisältää yksilön egoideaalit, henkiset tavoitteet ja psyykkisen toimijan (jota kutsutaan yleisesti "omaksi tunnoksi"), joka kritisoi ja kieltää yksilön haluja, fantasioita, tunteita ja tekoja.
"Super-ego voidaan ajatella eräänlaisena omatuntona, joka rankaisee huonosta käytöksestä syyllisyyden tunteilla. Esimerkiksi: avioliiton ulkopuoliset suhteet".
Superego koostuu kahdesta osasta, omastatunnosta ja egoideaalista. Omatunto on tuttu vertauskuva enkelistä ja paholaisesta kummallakin olkapäällä. Omatunto päättää, mihin toimintatapaan ihmisen tulisi ryhtyä. Egoideaali on ihannoitu näkemys omasta itsestä. Ego-ideaalin ja todellisen käyttäytymisen välillä tehdään vertailuja. Super-egon molemmat osat kehittyvät toisten kanssa saatujen kokemusten tai sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Freudin mukaan vahva super-ego estää id:n biologisia vaistoja, kun taas heikko super-ego antaa periksi id:n kehotuksille. Lisäksi syyllisyyden tasot ovat kahdessa edellä mainitussa tapauksessa korkeat ja matalat.
