Brytonin kielet ovat kelttiläisten kielten kieliperhe. Niitä puhutaan pääosin Bretagnessa, Walesissa ja Cornwallissa. Vaikka monet brytonin kielten alueet Brittein saarilla ovat menettäneet elävän kieliyhteisönsä tai kielten käyttö on vähentynyt voimakkaasti, niiden historiallista levinneisyyttä ja vaikutusta voi yhä jäljittää. Tällaisia historiallisia tai tunnustettuja alueita ovat muun muassa Cumbria ja Skotlanti, ja Common Brittonicia puhuttiin aikoinaan laajalti koko Englannissa.

Brytonin kieliä on kolme:

Ja kolme sukupuuttoon kuollutta kieltä

Bretoni (Brezhoneg)

Bretoni on nykyisin Bretagnessa puhuttava brytonin kieli, jonka juuret ulottuvat Britanniasta mantereelle tapahtuneisiin siirtymiin antiikin ja varhaiskeskiajan aikana. Bretoni on edelleen elävä kieli monissa Bretagnen osissa, mutta se on uhanalainen erityisesti nuorempien sukupolvien piirissä. Kielen perinteiset murteet ovat esimerkiksi Léon, Trégor, Cornouaille ja Vannetais. Bretoni on saanut vaikutteita ranskasta, ja kielen elvyttämiseksi tehdään paikallista koulutus- ja kulttuurityötä sekä mediatuotantoa.

Walesin kieli (Cymraeg)

Walesin kieli on merkittävä kansallinen kieli Walesissa, ja sillä on laajempi puhujakunta kuin muilla brytonin kielillä. Cymraegilla on virallinen asema monissa julkisissa yhteyksissä Walesissa: sitä käytetään koulutuksessa, hallinnossa, mediassa ja kulttuurissa. Kielellä on useita murrealueita, jotka jakautuvat tyypillisesti Pohjois- ja Etelä-Walesin muotoihin. Walesissä tehdään pitkäjänteistä työtä kielen vahvistamiseksi esimerkiksi kaksikielisellä opetuksella, julkisilla palveluilla ja kulttuurihankkeilla.

Cornish (Kernowek)

Cornish oli Cornwallissa puhuttu brytonin kieli, joka menetti elävän äidinkielen aseman 1700–1800-lukujen taitteessa, mutta jonka elvytys alkoi 1900-luvulla. Nykyään Cornish on elvytetty kieli: sillä on kasvava määrä puhujia ja opiskelijoita, ja kielelle on kehitetty useita ortografiaehdotuksia (esim. Unified Cornish, Kernewek Kemmyn, Standard Written Form). Cornwallissa ja laajemmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa Cornish on tunnustettu vähemmistökieleksi, ja sen elvyttämisen tueksi järjestetään opetusta, kulttuuritapahtumia ja julkaisutoimintaa. Arvioidut aktiiviset puhujat ovat vielä pieni vähemmistö, mutta kiinnostus ja opetusmahdollisuudet ovat lisääntyneet.

Sukupuuttoon kuolleet ja historialliset muodot

Brytonin kielten historiallisia muotoja ja paikallisia muunnelmia on ollut laajalti eri puolilla Britanniaa. Tärkeimpiä mainittavia ovat:

  • Common Brittonic (Brittoninen yleiskieli) – varhainen kantamuoto, josta nykyiset brytonin kielet ovat kehittyneet.
  • Cumbric – Pohjois-Englannin ja eteläisen Skotlannin alueilla puhuttu muoto, joka katosi keskiajalla.
  • Pictish – historiallisesti Skotlannin itä- ja pohjoisosissa puhuttu kieli, jonka luokittelu on kiistanalainen; jotkut tutkijat pitävät sitä mahdollisesti brytonin sukuisena, toiset puolestaan erillisenä tai skandinaavisista vaikutteista käsin määriteltävänä.

Kielenpiirteitä ja vaikutteita

Brytonin kielet jakavat useita piirteitä, jotka erottavat ne muista kieliperheistä: muun muassa konsonanttien alkumuutokset (initial consonant mutation), perinteinen VSO-tyyppinen sanajärjestys historiallisissa muodoissa sekä runsaasti yhteistä perussanastoa. Samalla kukin kieli on saanut alueellisia lainoja ja vaikutteita: bretoni on saanut paljon vaikutteita ranskasta, walesin kieli latinalaisesta kielen perinteestä ja myöhemmin englannista, ja cornish on pitkään kärsinyt englannin vaikutuksesta ennen elpymistään.

Tilanne ja elvytys

Kaikki kolme nykyistä brytonin kieltä kohtaavat erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia: walesin kieli on vahvin instituutionaalisessa tuessa ja puhujamäärissä, bretoni kamppailee Ranskan kielellisten politiikkojen kanssa mutta elvytys- ja koulutushankkeita on olemassa, ja cornishin elpyminen on hyvä esimerkki onnistuneesta kielikansanherätyksestä pienemmässä mittakaavassa. Kielen elinvoimaisuuden turvaamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä opetusta, medianäkyvyyttä ja yhteisöllistä käyttöä arkipäivän tilanteissa.