Bundesverfassungsgericht

Osaaminen

Liittovaltion lainsäädännössä kuvataan, mitä tuomioistuin voi tehdä ja miten se toimii. Grundgesetzin 20 §:n 3 momentissa todetaan, että jokainen kolmesta hallinnonhaarasta - parlamentti, ministerit ja tuomioistuimet - voi tehdä vain sen, minkä perustuslaki sallii. Tuomioistuin voi päättää, että perustuslaki ei salli kaikkien kolmen hallinnonalan toimia, ja estää niiden toteuttamisen.

Tuomioistuin voi todeta jonkin asian perustuslain vastaiseksi eri syistä:

• Viralliset rikkomukset (sääntöjen rikkominen)
• Tekee jotain, mitä perustuslaki ei salli
• Jos jotain ei tehdä asianmukaisesti, sallitaan "menettelyjen rikkominen".
• Aineelliset ristiriidat (perustuslain yhden osan huomiotta jättäminen)
• Se, että tehdään jotain, mikä on sallittua, mutta jätetään huomiotta jokin muu perustuslain osa, kuten Grundgesetzissa taattujen kansalaisoikeuksien huomiotta jättäminen. Liittovaltion hallituksen on esimerkiksi suojeltava Saksan ja sen kansalaisten turvallisuutta. Tätä varten se antoi ilmavoimille valtuudet ampua alas kaapattuja lentokoneita. Bundesverfassungsgericht pysäytti lain, koska oikeus elämään oli tärkeämpi.

Tuomioistuimen päätöksiä aineellisista ristiriidoista sovelletaan liittovaltion lailla liittovaltion perustuslakituomioistuimesta annetun lain (BVerfGG) nojalla.

Tuomioistuin käsittelee vain tiettyjä tapauksia:

• Perustuslaillisuusvalitus (saksa: Verfassungsbeschwerde)

Kuka tahansa voi valittaa tuomioistuimelle, että hänen perustuslaillisia oikeuksiaan on loukattu. Ne ovat olleet joitakin tuomioistuimen tärkeimpiä päätöksiä. Joitakin tärkeitä lakeja on kumottu, erityisesti veroja koskevia lakeja.

• Tiivistelmä Sääntelyn valvonta

Jotkin muut hallintoelimet, esimerkiksi osavaltiot, voivat pyytää tuomioistuinta julistamaan minkä tahansa liittovaltion lain perustuslain vastaiseksi. Perustuslakituomioistuin on kahdesti julistanut abortin laillistavat lait perustuslain vastaisiksi.

• Betonin sääntelyn valvonta

Mikä tahansa asiaa käsittelevä tavallinen tuomioistuin voi keskeyttää asian käsittelyn ja kysyä liittovaltion perustuslakituomioistuimelta, onko laki perustuslain mukainen. Jos se on, tavallinen tuomioistuin voi jatkaa asian käsittelyä.

• Liittovaltion riita

Liittovaltion elimet, mukaan lukien liittopäivien jäsenet, voivat saattaa toimivaltuuksia ja menettelyjä koskevat riidat tuomioistuimen käsiteltäväksi.

• Valtion ja liittovaltion välinen riita

Osavaltiot voivat pyytää tuomioistuinta päättämään, onko niillä tai liittovaltion hallituksella oikeus tehdä jotakin tai tehdäänkö jotakin oikein.

• Tutkintalautakunta Valvonta

Liittopäivien tutkintavaliokunnat, yksittäiset liittopäivien jäsenet tai liittohallitus voivat pyytää tuomioistuinta päättämään valiokunnan toimivaltuuksista ja menettelyistä.

• Liittovaltion vaalitarkastus

Mikä tahansa hallintoelin tai äänestäjä voi pyytää tuomioistuinta tutkimaan, onko liittovaltion vaalit järjestetty asianmukaisesti.

• Valtakunnanoikeusmenettely

Jos liittopäivät, Bundesrat tai liittohallitus katsovat, että presidentti tai tuomari tai jonkin liittovaltion korkeimman oikeuden jäsen on rikkonut perustuslakia tai liittovaltion lakia, Bundesverfassungsgericht päättää, onko hänet erotettava virastaan.

• Kieltää poliittisen puolueen

Ainoastaan perustuslakituomioistuimella on valta kieltää poliittinen puolue. Näin on tapahtunut vain kahdesti, molemmat 1950-luvulla: Sozialistische Reichspartei (SRP) oli uusnatsistinen puolue. Se kiellettiin vuonna 1952. Saksan kommunistinen puolue (KPD) kiellettiin vuonna 1956. Vuonna 2003 kolmas tapaus puolueen kieltämiseksi epäonnistui. Tuomioistuin sai selville, että monet äärioikeistolaisen Kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) toimihenkilöt olivat todellisuudessa Saksan salaisen palvelun valvonnassa. Tuomioistuin päätti olla jatkamatta asian käsittelyä.  

Organisaatio

Tuomioistuimessa on 16 tuomaria. Heidät on jaettu kahteen ryhmään eli senaattiin, joissa on kahdeksan tuomaria. Toisen senaatin puheenjohtaja on myös tuomioistuimen presidentti ("ylituomari"). Toisen senaatin puheenjohtaja on varapresidentti. Useimmat asiat käsitellään "jaostossa", joka koostuu yhden senaatin kolmesta jäsenestä. Jaoston kaikkien kolmen tuomarin on oltava päätöksestä yhtä mieltä. Jaoston on käytettävä ennakkotapauksia (aiempia päätöksiä). Jos jaosto katsoo, että ennakkotapausta olisi muutettava, sen on annettava koko senaatin päättää asiasta. Vastaavasti jos senaatti katsoo, että toisen senaatin asettamaa ennakkotapausta olisi muutettava, senaatin on pyydettävä sitä täysistunnolta (kaikkien 16 tuomarin kokous).

Senaatin päätökset edellyttävät viiden äänen ehdotonta enemmistöä (joissakin tapauksissa vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö eli kuusi ääntä kahdeksasta). BVerfGG päättää, minkä tyyppisiä tapauksia senaatti käsittelee.

Tuomareiden valinta

Bundestag valitsee neljä tuomaria kuhunkin senaattiin. Muut valitsee Bundesrat. Tuomarin valintaan tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö.

Tuomareiden toimikausi on 12 vuotta, mutta heidän on jäätävä eläkkeelle täytettyään 68 vuotta. Tuomarin on oltava vähintään 40-vuotias ja hyvin koulutettu juristi. Kunkin senaatin kahdeksasta jäsenestä kolmen on oltava toiminut liittovaltion korkeimman oikeuden tuomarina. Kunkin senaatin viidestä muusta jäsenestä useimmat tuomarit ovat olleet yliopiston oikeustieteen professoreita, virkamiehiä tai asianajajia.

Toimikautensa päätyttyä useimmat tuomarit vetäytyvät julkisesta elämästä. Yksi merkittävä poikkeus oli Roman Herzog, joka valittiin liittovaltion presidentiksi vuonna 1994, vähän ennen kuin hänen toimikautensa tuomioistuimen presidenttinä päättyi.