Palovamma — mikä se on, oireet, syyt ja ensiapu

Palovamma — tunnista oireet, yleisimmät syyt ja tehokas ensiapuopas. Käytännön hoitovinkit lapsille ja aikuisille, riskit ja milloin hakea kiireellistä apua.

Palovamma on ihmisen ihoon tai jopa lihaan kohdistuva vamma. Palovamman voi aiheuttaa kuumuus, kylmyys, sähkö, kemikaalit, kitka tai säteily. Useimmat palovammat johtuvat kuumien nesteiden, kiinteiden aineiden tai tulen aiheuttamasta kuumuudesta. Vaikka palovammojen määrä on samanlainen miehillä ja naisilla, taustalla olevat syyt ovat usein erilaisia. Joillakin alueilla naisilla riski liittyy avoimen ruoanlaittotulen tai vaarallisen lieden käyttöön. Miehillä riski liittyy työympäristöön. Alkoholismi ja tupakointi ovat muita riskitekijöitä. Palovammoja voi syntyä myös itsensä vahingoittamisen tai ihmisten välisen väkivallan seurauksena.

Palovammat voivat olla hyvin vakavia vammoja, ja joissakin tapauksissa ne voivat jopa aiheuttaa kuoleman. Riippuen siitä, kuinka syvälle palovamma ulottuu ja kuinka paljon ihoa palovamma koskee, palovamma voi olla hätätilanne. Lapsilla vähintään viiden prosentin ihosta on oltava vaurioitunut. Aikuiset voivat sietää jopa kymmenen prosenttia vahingoittuneesta ihosta.

Tietynasteiset palovammat vaikuttavat koko kehoon: Yleisiä reaktioita ovat verenkiertosokki, systeeminen tulehdusreaktio-oireyhtymä ja sepsis.

Miten palovammat luokitellaan (asteet)

• 1. asteen palovamma (pinta): koskee vain ihoa (epidermistä). Iho on punainen, aristaa ja saattaa turvota. Paranee yleensä ilman arpea muutamassa päivässä.
• 2. asteen palovamma (osittainen paksuus): syvempi, muodostuu rakkuloita, kipu on voimakasta ja alue on punoittava ja kostea. Vaikeusaste vaihtelee pinnallisesta syvempään.
• 3. asteen palovamma (täydellinen paksuus): vaurio ulottuu koko ihon paksuuden läpi; iho voi olla valkoinen, ruskea, nahkean tai "vahamaisen" näköinen ja alue voi olla tunnoton, koska hermopäätteet ovat vaurioituneet.
• 4. asteen palovamma: ulottuu lihaksiin, jänteisiin tai luuhun asti. Harvinaisempi mutta erittäin vakava.

Oireet

• Kipu, polttava tunne tai tunnottomuus (syvissä palovammoissa).
• Rakkulat, turvotus, punoitus tai valko/ruskea iho.
• Nestehukka ja sokin oireet laajojen palovammojen yhteydessä (kalpea iho, hidas pulssi, huimaus, heikkous).
• Hengitystieoireet, jos palovamma liittyy savuun tai kuumiin kaasuhiukkasiin (hengitysvaikeus, käheys, nokihiukkaset sieraimissa/kurkussa).
• Elektrisissä vammoissa voi ilmetä sydämen rytmihäiriöitä tai sisäisiä vaurioita ilman ulkoisia merkkejä.

Mistä palovamma johtuu (syyt)

• Kuumat nesteet (hauteet), höyry tai kosketus kuumaan esineeseen.
• Avoin liekki tai tuli.
• Sähköiskut ja salamavauriot.
• Kemialliset aineet (hapot, emäkset) ja pitkäaikainen altistus voimakkaalle säteilylle.
• Kitkasta tai hankautumisesta aiheutuva kuumeneminen (esim. moottoriajoneuvojen osat).

Ensisijainen ensiapu (mitä tehdä heti)

• Pysäytä palaminen: Sammuta liekit peittämällä palaa vaatteelta tai hengittämistä estämättä. Poista uhri palavasta lähteestä tai lähde itse pois vaarasta.
• Jäähdytä paloalue: Kylmällä (ei jäällä) juoksevalla vedellä 10–20 minuuttia tai kunnes kipu lievittyy. Jäätä ei tule käyttää suoraan, koska se voi lisätä kudosvauriota.
• Poista korut ja tiukat vaatteet: Poista korut, vyöt ja tiukat vaatteet varovasti ennen turvotusta, elleivät ne ole kiinni palaneessa ihossa.
• Peitä haava: Käytä puhdasta, kuollutta tai steriiliä sideharsoa tai muovikelmua. Älä riko rakkuloita.
• Älä käytä voiteita tai kotikonsteja: Vältä voiteita, hammastahnaa, öljyjä tai voiteita, koska ne voivat estää oikean hoidon ja lisätä infektion riskiä.
• Kemiallinen palovamma: Poista saastunut vaate ja huuhtele runsaalla vedellä vähintään 20 minuuttia. Hakeudu heti lääkärin hoitoon.
• Sähköisku: Varmista ensin, että sähkövirta on poikki ennen uhrin koskettelua. Hakeudu välittömästi sairaalahoitoon, vaikka ulkoiset vammat näyttäisivät pieniltä.

Milloin hakeutua terveydenhuoltoon tai soittaa hätänumeroon

• Palovamma on laaja (lapsilla >5 % kehon pinta-alasta, aikuisilla >10 %).
• Palovamma on 3. asteen tai epäillään syvempää vauriota.
• Palovamma kasvoilla, nielussa, hengitysteissä, sormissa, varpaissa, sukuelimissä tai nivelten alueella.
• Hengitysvaikeuksia, savun hengitystä, käheyttä tai nokihiukkasia nenässä/kurkussa.
• Sähkö- tai kemiallinen palovamma tai iskusta seuraavat tajunnanmenetykset/rytmihäiriöt.
• Merkkejä sokista: hyvin heikko/nopea pulssi, kalpeus, huimaus, sekavuus tai heikentynyt hengitys.

Hoito sairaalassa ja jatkohoito

• Vähäiset pinnalliset palovammat voidaan hoitaa avohoidossa puhtailla siteillä ja kipulääkityksellä.
• Syvemmät tai laajat palovammat vaativat sairaalahoitoa: debridementti (kuolleen kudoksen poisto), erikoissidokset, neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaus sekä kipu- ja infektiohoito.
• Ihon peittäminen: pinnalliset graftit tai ihonsiirrot voivat olla tarpeen suurissa 2.–3. asteen vammoissa.
• Fysioterapia ja kuntoutus ovat tärkeitä liikerajoitteiden ja arpikudoksen estämiseksi.
• Tetanus-rokotustilanne tarkistetaan ja päivitetään tarvittaessa.

Mahdolliset komplikaatiot

• Infektiot ja sepsis.
• Laajat arvet ja sidekudoksen supistumat (contractures), jotka rajoittavat liikettä.
• Psyykkiset vaikutukset: traumaperäinen stressihäiriö, kehonkuvaan liittyvät vaikeudet.
• Elinvauriot suurissa tai syvissä vammoissa (esim. lihas- ja luuvammat).

Ennaltaehkäisy

• Asenna ja testaa palovaroittimet säännöllisesti.
• Säädä veden lämpötila kotioloissa, jotta haavoittuvilla (lapset, vanhukset) ei ole riskiä keittovesiroiskeista (suositellaan usein enintään 50 °C lämminvesiasetusta tai laitetason ohjeiden mukaista).
• Pidä sammutin ja paloturvallisuusohjeet saatavilla; harjoitelkaa pelastautumissuunnitelma kotona.
• Varo avotulta, käytä suojavarusteita työssä ja käsittele kemikaaleja huolellisesti.
• Valvo lapsia keittiössä ja vältettäviä vaaratilanteita (kuumat juomat, liedet).

Erityiset tilanteet: lapset ja vanhukset

Lapsilla ja vanhuksilla iho on ohuempi ja altistuu helpommin vakaville palovammoille. Lapsilla pienempi palopinta-ala voi merkitä suurempaa kehon kokonaisrasitusta, joten matalat kynnysarvot hoitoon hakeutumiseen ovat tarpeen.

Palovammat voivat vaihdella lievästä pinnallisesta vauriosta hengenvaaralliseen tilanteeseen. Varhainen ja oikea ensiapu, haitan estäminen ja asianmukainen lääketieteellinen hoito vähentävät komplikaatioita ja parantavat toipumismahdollisuuksia.

Ominaisuudet

Palovammat ovat yleensä vähäisiä. Ne ovat yleensä asteesta yksi lievään asteeseen kaksi. Toiset ovat voimakkaampia, kuten aste 3. Ihmiset voivat saada voimakkaampia palovammoja korkeasta kuumuudesta tai radioaktiivisista esineistä.

Ensimmäisen asteen palovammat

Ensimmäisen asteen palovammat ovat lieviä ja ne voidaan parantaa kotona. Ne jättävät harvoin arpia. Henkilö voi saada ne kuumasta vedestä, pienestä auringonpolttamasta tai koskettamalla kuumaa metallia. Se aiheuttaa kipua, mutta vain ihon pintakerros palaa eikä hermoja vahingoiteta.

Toisen asteen palovammat

Toisen asteen palovammat voidaan parantaa kotona, mutta jotkut ihmiset haluavat viedä ne mieluummin sairaalaan. Tämän asteen palovamma ulottuu toiseen ihokerrokseen.

Kolmannen asteen palovammat

Kolmannen asteen palovammat ovat vakavimpia palovammoja, joista useimmat ihmiset voivat selvitä hengissä. Vaikka ne voivat olla vakavia, kuoleman mahdollisuus on hyvin pieni, jos ne hoidetaan sairaalassa heti. Se palaa kaikkien kolmen ihokerroksen läpi jättäen jälkeensä rupen.

Neljännen asteen palovammat

Tämän asteinen palovamma läpäisee ihon ja tuhoaa sen lähellä olevat hermot. Neljännen asteen palovamma-alueella ei ole kipua hermojen tuhoutumisen vuoksi, mutta palovamman ympärillä voi esiintyä valtavaa kipua. Hyvin harva selviää siitä hengissä. Se on hoidettava sairaalassa mahdollisimman pian, jos se tapahtuu ja henkilö on vielä elossa.

Nimet	Mukana olevat kerrokset	Ulkonäkö	Tekstuuri	Tunne	Parantumisaika	Komplikaatiot	Esimerkki
Pinnallinen (1. aste)	Epidermis	Punainen ilman rakkuloita	Kuiva	Kivulias	5-10 päivää	Toistuvat auringonpolttamiset lisäävät ihosyövän riskiä myöhemmin elämässä
Pinnallinen osittainen paksuus (2. aste)	ulottuu pinnalliseen (papillaariseen) dermikseen.	Punainen ja kirkas rakkula. Vaalea paineen vaikutuksesta	Kostea	Erittäin kivulias	2-4 viikkoa	Paikallinen infektio/selluliitti
Syvä osittainen paksuus (2. aste)	ulottuu syvään (retikulaariseen) dermikseen.	Punavalkoinen ja verisiä rakkuloita. Vähemmän haalistumista.	Kostea	Kivulias syvällä paineella	4-8 viikkoa	Arpeutuminen, supistumat (voi vaatia poistoa ja ihonsiirtoa).
Täysi paksuus (3. aste)	Laajenee koko dermiksen läpi	Jäykkä ja valkoinen/ruskea	Kuiva, nahkainen	Kivuton	Pitkittynyt ja epätäydellinen	Arpeutuminen, supistumat, amputaatio
4. aste	Leviää ihon, ihonalaisen kudoksen läpi ja sen alla olevaan lihakseen ja luuhun.	Musta; hiiltynyt ja hiiltynyt	Kuiva	Kivuton	Vaatii leikkauksen	Amputaatio, merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen, mahdollinen kuolio ja joissakin tapauksissa kuolema.

Lund-Browderin kaavio palovamman kokonaispinta-alan arvioimiseksi.

Historia

Yli 3 500 vuoden takaiset luolamaalaukset dokumentoivat palamisia ja niiden hoitoa. Varhaisimmissa egyptiläisissä palovammojen hoitoa koskevissa tiedoissa kuvataan poikalasten äideiltä saadusta maidosta valmistettuja sidoksia. Edwin Smithin papyrus vuodelta 1500 eaa. kuvaa hoitoja, joissa käytetään hunajaa ja hartsisuolaa. Monia muitakin hoitomuotoja on käytetty aikojen saatossa, kuten kiinalaiset ovat käyttäneet teelehtiä, joiden käyttö on dokumentoitu 600-luvulla eaa., Hippokrates on käyttänyt sianrasvaa ja etikkaa 400-luvulla eaa. ja Celsus viiniä ja mirhaa 100-luvulla eaa. Ranskalainen parturi-kirurgi Ambroise Paré kuvasi ensimmäisenä eriasteisia palovammoja 1500-luvulla. Guillaume Dupuytren laajensi nämä asteet kuuteen eri vakavuusasteeseen vuonna 1832.

Ensimmäinen palovammoja hoitava sairaala avattiin vuonna 1843 Lontoossa, Englannissa, ja nykyaikaisen palovammahoidon kehittäminen alkoi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Henry D. Dakin ja Alexis Carrel kehittivät standardit palovammojen ja haavojen puhdistamiseen ja desinfiointiin natriumhypokloriittiliuoksella, mikä vähensi merkittävästi kuolleisuutta. 1940-luvulla tunnustettiin varhaisen palovammojen poiston ja ihonsiirron merkitys, ja samoihin aikoihin kehitettiin nestehengitys ja sitä ohjaavat kaavat. Tutkijat osoittivat 1970-luvulla, että suurten palovammojen jälkeinen hypermetabolinen tila on merkittävä.

Guillaume Dupuytren (1777-1835), joka kehitti palovammojen asteluokituksen.

Hae kirjaimella