Kapusiiniapinat ovat Uuden maailman apinoiden Cebinae-alkuperäisheimo. Ne ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Sukuja on vain kaksi: Cebus ja Sapajus. Cebus-sukuun kuuluvat niin sanotut gracile- eli sirokapusiinit ja Sapajus-sukuun robustit eli rotevat kapusiinit.

Tunnistus ja ulkonäkö

Kapusiinit ovat keskikokoisia apinoita, joiden ruumiinpituus vaihtelee noin 30–60 cm hännän ollessa usein pidempi. Paino vaihtelee lajin mukaan, tyypillisesti 2–4,5 kg. Ulkonäössä erottaa kaksi pääryhmää: gracile-kapusiinit (sirorunkoisemmat, usein vaaleampikasvoisia) ja robust-kapusiinit (tukevampi rakenne, paksumpi kuono ja usein tummemmat kasvot sekä joskus harjamuotoinen karva pään päällä). Hännät ovat pitkäkarvaisia ja usein koukussa käytettyjä tukena oksilla; osa lajeista käyttää häntää hallintaan mutta ei puristavaan tarttumiseen kuten ihmisapinoilla.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kapusiiniapinat elävät laajasti Keski- ja Etelä-Amerikassa Meksikosta aina Brasilian, Perun ja Bolivian sademetsiin sekä kuivempiin metsissä ja pusikoissa. Ne viihtyvät erityisesti puustoisissa ympäristöissä: trooppisissa sademetsissä, alavilla jokilaaksoilla, mangroveissa ja sekametsissä. Osin lajeista siirtyvät myös maan tasalle etsimään ruokaa, mutta suurin osa ajasta kuluu puissa.

Käyttäytyminen ja ruokavalio

Kapusiinit ovat aktiivisia päivisin ja erittäin uteliaita. Ne ovat yleisesti omnivooreja: niiden ruokavalioon kuuluvat hedelmät, siemenet, marjat, hyönteiset, pienet selkärankaiset (kuten liskot ja linnut), munat sekä kasvien mahlat ja eritteet. Osa lajeista tuntee ja hyödyntää ravinnon saatavuutta vuodenaikojen mukaan.

Sosiaalinen rakenne ja lisääntyminen

Kapusiinit elävät laumoissa, jotka voivat koostua 10–40 yksilöstä riippuen lajista ja elinympäristöstä. Laumoissa on usein monimutkainen sosiaalinen hierarkia ja voimakas ryhmädynamiikka: alfauros tai alfanaaras voi pitää hallussaan parempaa ruokaa ja pesäpaikkoja. Lisääntyminen on yleensä sesonkiluonteista: naaras kantaa yhden poikasen noin 5–6 kuukautta (noin 150–180 päivää). Poikaset kiinnittyvät emoonsa useita kuukausia ja oppivat ryhmän kautta taitoja kuten ruokinnan hakua ja sosiaalisia käytäntöjä.

Älykkyys ja työkalujen käyttö

Kapusiinit tunnetaan korkeasta älykkyydestään ja oppimiskyvystään. Ne käyttävät toisinaan työkaluja: esimerkiksi koristeltuissa populaatioissa käytetään kiviä pähkinöiden murtamiseen tai tikkuja hyönteisten kaivamiseen. Kapusiinit oppivat myös sosiaalisesti: nuoret jäljittelevät vanhempia ja oppivat monimutkaisia ruokailutekniikoita ja liikkumistapoja.

Suhde ihmiseen ja suojelu

Kapusiiniapinoita kohdellaan ihmisten parissa monin tavoin: ne ovat olleet suosittuja eläinpuistoissa ja tutkimuksessa, joskus myös viihdekäytössä tai kotieläiminä — mikä on useissa maissa lain mukaan säädeltyä tai kiellettyä. Tärkeimmät uhat ovat metsien hakkuiden aiheuttama elinympäristön menetys, elintilan pirstoutuminen, metsästys sekä laiton kauppa lemmikeiksi. Joitakin lajeja uhkaa myös tautien leviäminen ihmisen läheisyydessä.

Suojelutoimet ja tilanne

Monet kapusiinilajit hyötyvät luonnonsuojelualueista, metsäsuojeluista ja kansainvälisistä kaupparajoituksista. Suojelutoimet sisältävät elinympäristöjen säilyttämisen, populaatioiden seurantaa sekä yleisön tiedottamista laittoman kaupan vaaroista. Jotkin lajit ovat yhä uhanalaisia, joten paikallinen ja kansainvälinen toiminta on tarpeen niiden säilyttämiseksi.

Lajiesimerkkejä

  • Cebus capucinus — valkokasvoinen kapusiini, yleinen Keski-Amerikassa ja hyvin tunnettu käyttäytymisensä vuoksi.
  • Sapajus apella — harjkapusiini tai ruskeahattu kapusiini, robusti laji, joka käyttää usein työkaluja.

Kapusiiniapinat ovat keskeinen osa trooppisten metsien ekosysteemejä: ne levittävät siemeniä, säätelevät hyönteispopulaatioita ja muodostavat monimutkaisia sosiaalisia yhteisöjä, jotka kiinnostavat sekä tutkijoita että luonnonystävälisiä. Suojelu ja ihmisten vastuullinen toiminta ovat tärkeitä näiden älykkäiden apinoiden tulevaisuuden turvaamiseksi.