Karnosaurukset (Allosauroidea) – määritelmä, piirteet ja tunnetut lajit

Karnosaurukset (Allosauroidea): tutustu jurakauden ja liitukauden suurimpiin lihansyöjiin — Allosaurus, Carcharodontosaurus, Neovenator. Määritelmä, piirteet ja tunnetut lajit.

Karnosaurukset ovat theropodisten dinosaurusten alaryhmä. Ne kuuluvat Carnosauria-klaaviin. Termiä käytettiin aikoinaan hyvin laajasti, mutta nykyään se määritellään suppeammin. Jotkut viranomaiset kutsuvat sitä Allosauroideaksi.

Ryhmään kuuluu joitakin jurakauden ja liitukauden tärkeimpiä lihansyöjiä, kuten Allosaurus, Carcharodontosaurus ja Neovenator. Nykyaikaisessa kladistisessa analyysissä Carnosauria (tai Allosauroidea) määritellään sellaisiksi tetanuruslajeiksi, joilla on tuoreempi yhteinen esi-isä Allosauruksen kanssa kuin nykyisten lintujen kanssa. Tämä tarkoittaa, että allosauroidit ovat osa laajempaa avetheropodiryhmää, mutta niillä on oma erillinen evolutiivinen polkunsa verrattuna esimerkiksi tyrannosaurideihin.

Ulkonäkö ja anatomia

Karnosauruksille on ominaista useita piirteitä. Joidenkin piirteiden on täytynyt olla sopeutumista niiden suureen kokoon, kuten niiden avoin kallo, joka oli tehty tukijaloista eikä kiinteästä luusta. Niillä oli suuret silmät ja pitkä, kapea kallo, jossa usein oli terävät, sahalaitaiset hampaat. Reisiluu (femur) on yleensä suurempi kuin sääriluu (tibia). Tämä suhteellinen pituus- ja vahvuusero viittaa siihen, että liikkumista ohjattiin osittain näön avulla ja että niiden askellus oli painottunut tukevampaan, voimaa tuottavaan liikkeeseen eikä pelkästään huippunopeuteen.

Jalat ovat sopeutuneet juoksemiseen, mutta eivät äärimmäisen hyvin: karnosauruksilla oli vahvat, lihaksikkaat takaraajat ja kolmisormiset jalat. Niillä oli myös vahvat kädet, joita käytettiin luultavasti saaliin painimiseen samalla kun hampaat työskentelivät. Kaikilla lajeilla kädet eivät olleet samanlaiset — esimerkiksi joillakin oli pidemmät eturaajat ja terävät kyntenäiset sormet, joita ne saattoivat käyttää saaliin tarttumisessa tai ruhjeiden tekemisessä.

Selkäranka, rintakehä ja niskan rakenteet osoittavat usein vahvan lihaksiston kiinnityskohdat, mikä kertoi voimakkaasta repimis- ja ravistelukyvystä. Joillakin allosauroideilla nähtiin lisäksi luudut ja harjanteet kallon pinnalla, mahdollisesti lajinmääritystä tai sukupuolista viestintää varten.

Ravinto ja käyttäytyminen

Allosauroidit olivat pääosin petoja ja suuria lihansyöjiä. Ne metsästivät suuria sauropodeja ja ornithopodeja sekä pienempiä lihaa ja raatoja; eri lajit erosivat saalistustavoissaan riippuen koosta ja anatomisista erikoisuuksista. Allosauruksen ruumiinrakenne viittaa vahvasti rakennettuun yleispedoon. Tämä eroaa Albertosauruksen kaltaisesta tyrannosauruksesta, joka oli sopeutunut paremmin juoksemiseen avoimella maastolla. Tyrannosaurukset, joilla oli pienet kaksisormiset kädet, käyttivät päätään saaliin tappamiseen ja kilpailijoiden pään lyömiseen.

Käyttäytymistä koskevat todisteet (esim. ryhmäksi kaivettuja luita tai mahdolliset saalistusjäljet) viittaavat siihen, että jotkut karnosaurukset saattoivat metsästää ryhmissä tai ainakin metsästää suuria saaliita yhdessä. Tällaista käyttäytymistä tukevat myös kallo- ja hammasrakenteet, jotka mahdollistivat suurten ruhjeiden aiheuttamisen saaliille.

Luokittelu ja merkittävät klaasit

Nykyinen kladistinen luokittelu jakaa allosauroidit useisiin suurempiin ryhmiin, joista tärkeimpiä ovat:

• Allosauridae – sisältää mm. Allosaurus, keskikokoisia tai suuria jurakauden petoja, jotka olivat laajalle levinneitä pohjoisilla ja eteläisillä mantereilla.
• Carcharodontosauridae – suuriin karnivoreihin kuuluva ryhmä, johon kuuluu mm. Carcharodontosaurus, suuri liitukauden peto, joka saattoi kasvaa jopa yli 12 metriin.
• Neovenatoridae – ryhmä, joka säilyi läpi mesotsooisen kauden loppuun ja johon kuuluvat mm. Neovenator, Australovenator, Fukuiraptor ja Aerosteon.
• Sinraptoridae ja useat pienemmät sivuhaarat, joiden lajit erosivat anatomialtaan ja leveyskannaltaan.

Ajatus siitä, että ryhmä kuoli sukupuuttoon jurakauden lopulla, on kumottu. Nyt tiedetään, että Neovenatorid-klaasi säilyi mesotsooisen kauden loppuun asti. Tähän ryhmään (ks. kladogrammi jäljempänä) kuuluivat Aerosteon, Australovenator, Fukuiraptor ja Neovenator. Useimmat allosauroidit kuitenkin seurasivat omaa evolutiivista polkuaan, ja jotkut kehittyivät erittäin suuriksi (esim. carcharodontosauridit), kun taas toiset pysyivät keskikokoisina, ketterinä petoina.

Levinneisyys ja aikakausi

Karnosaurukset esiintyivät laajalti eri mantereilla jurakaudella ja liitukauden alusta aina mesotsooisen kauden loppuun asti. Fossiililöydöt ulottuvat Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Australiasta. Tämän laaja levinneisyys kertoo ryhmän sopeutumiskyvystä eri ympäristöihin ja ekologisiin lokeroihin.

Fossiilitoimit, kasvun tutkimus ja merkitys

Fossiilit tarjoavat tietoa allosauroidien kasvuasteista, ikärakenteesta ja luuston muutoksista elämänkaaren aikana. Luut, erityisesti pitkät luut ja hampaiden rakenne, auttavat määrittämään lajin ruokavaliota, kasvunopeutta ja sukupuolista eroa. Usein säilyneet hammaskaaret ja kallon osat antavat yksityiskohtaista tietoa saalistusmenetelmistä.

Allosauroidit ovat paleontologien kannalta tärkeitä, koska ne auttavat ymmärtämään suurten lihansyöjädinosaurusten monimuotoisuutta, ekologiaa ja kilpailua muiden petoryhmien, kuten tyrannosauridien ja megaraptoreiden, kanssa. Lisäksi niiden rakenteelliset erikoisuudet kertovat uraauurtavaa tietoa theropodien evoluutiosta tetanurojen sisällä.

Tunnettuja lajeja (esimerkkejä)

• Allosaurus – jurakauden yleinen peto Pohjois-Amerikassa, keskikokoinen allosauroidi, tunnettu monista hyvin säilyneistä fossiliesiintymistä.
• Carcharodontosaurus – valtava liitukauden carcharodontosauridi Afrikasta.
• Neovenator – Euroopasta löydetty neovenatoridi, joka osoittaa, että neovenatoridit selviytyivät pitkälle mesotsooisella kaudella.
• Australovenator – australialainen jäsen, osoittaa ryhmän laajan maantieteellisen levinneisyyden.
• Fukuiraptor – Aasiasta löydetty pienempi allosauroidi, jolla oli pitkät raajat ja terävät hampaat.
• Aerosteon – eteläiseltä pallonpuoliskolta löydetty laji, jolla on mielenkiintoisia anatomisia piirteitä luun sisäisten onteloiden suhteen.

Yhteenvetona karnosaurukset (Allosauroidea) ovat monimuotoinen ja menestyvä theropodiryhmä, jonka lajit vaihtelevat koossa, elämäntavassa ja aikakausissa. Heidän fossiilinsa auttavat selvittämään, miten suuret lihansyöjät jakoivat ekologisia lokeroita ja kehittyivät kilpailevien ryhmien rinnalla.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Carnosauria?

K: Mitkä piirteet ovat tyypillisiä karnosauruksille?

K: Miten karnosaurukset erosivat Albertosauruksen kaltaisista tyrannosauruksista?

Kysymys: Milloin Neovenatorid-klaasi kuoli sukupuuttoon?

K: Mitkä eläimet kuuluivat Neovenatorid-klaadiin?

K: Onko Carnosauria-heimolle olemassa muita nimiä kuin Allosauroidea?

Hae kirjaimella