Kastraatti (kastraatit) – oopperan historia, ääni ja kohtalo
Kastraatit: oopperan dramaattinen ilmiö 1600–1700-luvulta — kastraation vaikutus korkeaan ääneen, Handel-aikaiset sopraaniroolit, kirkkaat tähdet ja heidän traaginen kohtalonsa.
Kastraatti (monikko kastraatit) oli mieslaulaja, jolla oli poikkeuksellisen korkea ja usein erittäin kantava ääni. Tällainen ääni syntyi yleensä, kun nuori poika kastroitin ennen murrosikää, mutta myös jotkin hormonaaliset häiriöt saattoivat johtaa samanlaiseen äänityyppiin. Sana castrato tarkoittaa kirjaimellisesti kastroitua. Kastraatteja arvostettiin erityisesti oopperan kulta-aikana: monet Georg FriderichHändelin ja muiden aikalaissäveltäjien tärkeistä sopraanorooleista oli kirjoitettu kastraateille. Nykyään samat roolit esitetään tavallisesti naissopraanojen tai falsetilla laulavien countertenoreiden avulla, koska kastraatteja ei enää ole.
Miten kastraatit syntyivät ja koulutettiin
Italiassa oli 1600-luvulla suhteellisen yleistä kastroida ääniominaisuuksiltaan lupaavia poikia. Kastroida saatettiin niin köyhistä kuin varakkaammistakin perheistä, ja motiivina oli usein toivo paremmasta tulevaisuudesta tai kirkollisesta urasta. Vaikka toimenpide oli monin paikoin laitonta, sitä tehtiin salaa ja joissain yhteisöissä laajemminkin.
Kastroidut pojat sijoitettiin usein erikoistuneisiin musiikkioppilaitoksiin, joissa he saivat pitkäjänteistä laulun ja soittamisen opetusta. Oppilaista pidettiin huolta; heille annettiin erityishoitoa, esimerkiksi pidettiin lämpimänä ja suojattuna, jotta he eivät sairastuisi ja menettäisi ääntään. Onnistuneimmat kastraatit etenivät oopperan tähtinä, kun taas muita käytettiin usein kirkkomusiikissa — monia hyvistä, mutta ei oopperan huipulle yltäneistä laulajista rekrytoitiin kirkkokuoroihin.
Äänelliset ominaisuudet ja roolit
Kastraation kautta syntynyt ääni oli yhdistelmä lapsen äänen korkeutta ja aikuisen ruumiin voimaa: koska murrosiän hormonaaliset muutokset jäivät pois, äänihuulet eivät pitentyneet samalla tavalla kuin muilla miehillä, mutta rintakehä ja keuhkot saattoivat kasvaa normaalisti. Tämän vuoksi kastraatit pystyivät usein tuottamaan äänen, joka oli sekä korkeampi että poikkeuksellisen voimakas ja pitkäkestoinen verrattuna normaaleihin lastenääniin. Tarkka äänenväri vaihteli yksilöllisesti; joillakin kastraateilla oli luonnostaan kirkas sopraaninen sointi, toisilla tumma, jopa kontraltoa muistuttava luonne.
Oopperakentällä kastraateille kirjoitettiin usein vaativia, koristeellisia aarioita, joiden tekniikka ja ilmaisullisuus korostivat laulajan virtuoosisuutta. Heidän taitonsa sisälsivät runsasta musiikillisten koristeiden käyttöä, nopeita juoksutuksia ja laajan dynamiikan hallintaa. Italialainen ooppera levisi Eurooppaan, erityisesti 1700-luvulla, ja kastraatit olivat keskeisiä esiintyjiä myös Lontoossa ja muissa musiikkikeskuksissa. Saksalaissyntyinen säveltäjä Georg FriderichHändel (Händel) vaikutti suuresti siihen, että italialaiset oopperaperinteet ja kastraattien suosio levisivät Englantiin; monet Lontoossa esiintyneet laulajat olivat italialaisia kastraatteja. Kuuluisin heistä oli Farinelli (Farinelli), mutta maineeseen nousivat myös mm. Senesino, Caffarelli ja Carestini.
Sosiaalinen ja eettinen tausta
Kastraattien ilmiö liittyi tiiviisti sekä kirkon että oopperan tarpeisiin: kirkko tarvitsi korkeita ääniä kuorolauluun, ja ooppera etsi näyttäviä tähtiä. Monille köyhille perheille kastraatio nähtiin keinona parantaa lapsen taloudellisia mahdollisuuksia — onnistunut laulu-ura saattoi nostaa perheen sosiaalista asemaa. Toisaalta toimenpide oli traumaattinen, rikkoo yksilön ruumiillista koskemattomuutta ja herätti eettisiä kysymyksiä jo omaan aikaansa.
Lopun aikakausi ja perintö
Kastraattien suosio alkoi hiipua 1700–1800 -lukujen vaihteessa, kun musiikillinen maku muuttui kohti luonnollisempaa ja realistisempaa ilmaisua ja naisten esiintyminen näyttämöllä yleistyi. Kastraattien käyttö väheni vähitellen, ja 1800-luvun puoliväliin mennessä heidän roolinsa oopperassa oli lähes kadonnut. Kastraatteja kuitenkin esiintyi vielä kirkkojen kuoroissa pidempään.
Viimeinen tunnettu kastraatti oli Alessandro Moreschi, joka kuoli vuonna 1922 64-vuotiaana. Hänen äänestään on olemassa vuonna 1902 tehty äänite, joka on kuunneltavissa verkossa. Äänite on tärkeä historiallinen dokumentti, mutta se ei välttämättä anna täydellistä kuvaa kastraattiäänen kauneudesta tai teknisestä tasosta: Moreschi oli äänitysten aikaan jo vanhempi mies, ja tallennusmenetelmät olivat alkukantaisia.
Tutkimus ja nykyesitykset pyrkivät rekonstruoimaan kastraattien musiikillista perintöä; tähän käytetään lähdeaineistoja, aikalaisten kuvauksia ja vertausta nykyaikaisiin kontra-alttoihin, mezzosopraanoihin ja countertenoreihin, jotka tulkitsevat historiallista ohjelmistoa omilla äänillään. Kastraattien tarina herättää edelleen kysymyksiä musiikin, yhteiskunnan ja etiikan risteyskohdista, ja heidän perintönsä näkyy yhä barokkimusiikin ja oopperan historiassa.
Alessandro Moreschi (1858-1922) Hän oli ainoa, joka teki soolonauhoituksia. Tämä kuva on otettu noin vuonna 1880.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kastraatti?
A: Kastraatti oli eräänlainen mieslaulaja, jolla oli hyvin korkea ääni, joka syntyi joko kastraation tai joidenkin hormonaalisten ongelmien vuoksi. Sana "castrato" tarkoittaa kirjaimellisesti "kastroitu".
K: Milloin kastraattilaulajat olivat suosittuja?
V: Kastraattilaulajat olivat hyvin haluttuja oopperan alkuaikoina, ja useimmat Händelin ja muiden tuon ajan säveltäjien oopperoiden päässopraanoroolit oli kirjoitettu heille. Heidän suosionsa kuitenkin hiipui 1800-luvulla, kun oopperoista tuli vähemmän keinotekoisia ja enemmän tosielämän kaltaisia.
Kysymys: Miten perheet hyötyivät siitä, että heidän lapsensa kastroitiin?
V: Monet köyhät perheet kastroivat lapsensa, koska se saattoi antaa heille paremman tulevaisuuden. Kun poika oli kastroitu, hän pääsi erityiseen musiikkikouluun, jossa hän saattoi oppia laulua ja soittimia, ja jos hän osoittautui tarpeeksi hyväksi, hän saattoi menestyä oopperalaulajana.
K: Kuka oli Farinelli?
V: Farinelli oli italialainen kastraattilaulaja, joka tuli tunnetuksi Englannissa saksalaissyntyisen säveltäjän Georg Friderich Händelin muutettua sinne vuonna 1709 ja hänen kirjoitettua paljon italialaisia oopperoita. Hän oli aikansa tunnetuimpia oopperatähtiä.
Kysymys: Milloin kastraattien käyttö loppui?
V: 1800-luvun puoliväliin mennessä oopperakastraatteja ei enää ollut, vaikka jotkut lauloivat edelleen kirkkokuoroissa vuoteen 1922 asti, jolloin Alessandro Moreschi - viimeinen tunnettu elossa oleva - kuoli 64-vuotiaana.
K: Mitä vaikutuksia ennen murrosikää tapahtuvalla kastraatiolla on äänihuuliin?
V: Kun joku kastroidaan ennen murrosikää, hänen äänihuulensa eivät laajene tai kasva normaalisti murrosiän aikana, mikä johtaa siihen, että ääni pysyy korkeana eikä syvene ajan myötä.
K: Voimmeko mitenkään kuulla, miltä nämä suuret äänet kuulostivat nykyään?
V: On olemassa äänite, jonka Alessandro Moreschi - viimeinen tunnettu elossa oleva - teki vuonna 1902, mutta koska hän ei ehkä ollut hyvä laulaja ja hän oli vanha äänittäessään sen, meidän on mahdotonta arvioida pelkästään tämän äänitteen perusteella, säilyikö näiden suurten äänten alkuperäinen äänenlaatu ehjänä vai ei.
Etsiä