Georg Friedrich Händel — barokin saksalais-brittiläinen säveltäjä
Yrjö Frideric Händel (saksaksi Georg Friedrich Händel) (23. helmikuuta 1685 – 14. huhtikuuta 1759) oli saksalainen säveltäjä, joka muutti nuorena miehenä Englantiin ja josta tuli myöhemmin kansalaistettu britti. Hän syntyi Hallessa (Halle an der Saale) ja kasvoi perheessä, jossa musiikki oli läsnä: hänen äitinsä kannusti häntä musiikkiin, kun taas isä toivoi hänelle muuta uraa. Johann Sebastian Bach ja Händel syntyivät samana vuonna (1685), ja vaikka he olivat aikansa merkittävimpiä säveltäjiä, he eivät koskaan tavanneet.
Elämä ja ura
Nuorena Händel sai paikallista musiikkikoulutusta ja vaikutteita saksalaisesta urku- ja kontrapunktiperinteestä. Aikuisena hän työskenteli Hamburgin oopperassa, minkä jälkeen hän teki opintomatkoja Italiaan, missä hän oppi paljon säveltämisestä, erityisesti italialaisesta laulutyylistä ja oopperatekniikasta. Pohjois-Italia ja roomalainen musiikkikulttuuri vaikuttivat ratkaisevasti hänen tyyliinsä. Vuonna 1712 hän asettui pysyvästi Lontooseen, missä hän menestyi ensin oopperasäveltäjänä ja sittemmin erityisesti oratorioiden tekijänä.
Händel muutti nimensä muotoon Georg Frideric Händel saatuaan Britannian kansalaisuuden; hän poisti pisteet a-kirjaimen yläpuolelta (umlautin) ja muutti Georg- ja Friedrich-muotojen kirjoitusasua. Hän sai laajaa tukea kuninkaallisilta ja vaikutti aktiivisesti Lontoon musiikkielämään, muun muassa perustamalla vuonna 1719 oopperatoimintaa tukeneen yhteistyöjärjestelyn (Royal Academy of Music -nimellä tunnetun instituution nimeäminen vaihtelee lähteissä).
Tuotanto ja tyyli
Vaikka sekä Bach että Händel kuuluivat myöhäisbarokin aikakauteen, heidän musiikkinsa suuntaukset erosivat: Bach painotti kirkollista musiikkia ja contrapuntista rakennetta, kun taas Händelistä tuli kuuluisa erityisesti ilmaisuvoimaisista ooppera- ja oratoriokappaleistaan. Händel kirjoitti runsaasti näyttämömusiikkia, mutta hänen tuotantonsa käsittää myös instrumentaali- ja kirkkomusiikkia.
Händel kirjoitti yli 42 oopperoita. Myöhemmin hän siirtyi entistä enemmän oratorioita säveltämiseen; hänen kuuluisin oratorionsa on Messias, joka sai ensi-iltansa Dublinin konserttina vuonna 1742 ja on sittemmin muodostunut erityisen tunnetuksi Halleluja-kuoronsa ansiosta. Händelin oratoriot yhdistävät italialaisen melodisuuden, saksalaisen kontrapunktin ja englantilaisen kuoroperinteen, ja ne suunniteltiin usein seurakunnille ja laajemmalle yleisölle ilman näyttämöä.
Händel sävelsi myös runsaasti muuta musiikkia: hän kirjoitti hymnejä, kamarimusiikkia sekä merkittäviä orkesteriteoksia, kuten vesimusiikkia (Water Music) ja musiikkia kuninkaalliseen ilotulitukseen (Music for the Royal Fireworks). Lisäksi hän sävelsi urkukonserttoja, sinfonioita ja muita konserttimaisia teoksia.
Myöhäiselämä ja perintö
Händelin elämän loppuvuosina hänen terveytensä heikkeni; hän kärsi ajoittain sairaskohtauksista ja näkökykynsä huononi. Hän kuoli Lontoossa 14. huhtikuuta 1759 ja haudattiin arvokkaasti Westminster Abbeyhin. Hänen musiikkinsa vaikutti myöhempiin sukupolviin, ja erityisesti Messias on edelleen osa konserttiohjelmistoa ympäri maailman. Händelin tuotanto on myös esimerkki barokin kansainvälisestä kulttuurivaihdosta: hänen teoksensa yhdistävät saksalaisen ja italialaisen perinteen sekä englantilaisen soitto- ja kuorokulttuurin.
Händelin musiikki tunnetaan vahvoista melodioista, dramaattisista kuoro-osuuksista, kirkkaasta orkestrikuvasta ja kyvystä yhdistää seurakunta- ja konserttiperinteet. Hänen teoksensa ovat säilyttäneet asemansa sekä kirkollisessa että maailmallisessa konserttiperinteessä, ja hänet muistetaan yhtenä barokin merkittävimmistä säveltäjistä.
George Frederic Handel, 1733
Life
Varhaisvuodet
Händel syntyi Hallessa Saksan koillisosassa, nykyisen Sachsen-Anhaltin osavaltion alueella. Hänen isänsä oli parturi-kampaaja ja kirurgi. Hän aloitti cembalon ja urkujen soittamisen hyvin nuorena. Hän sai seitsemänvuotiaana klavikordin, ja hänellä oli tapana harjoitella sitä ullakolla, jossa hänen isänsä ei voinut kuulla häntä. Yhdeksänvuotiaana hän alkoi jo säveltää. Hänen opettajansa oli Friedrich Wilhelm Zachow, joka oli Halleen suuren kirkon, Marienkirchen, urkuri. Hän oppi urkuja, cembaloa ja viulua sekä sävellystä ja harmoniaa.
Händelin isä ei halunnut hänen opiskelevan musiikkia, vaan hän halusi hänestä asianajajan. Vaikka Händelin isä kuoli vuonna 1697, Händel kirjoittautui hallin yliopistoon vuonna 1703. Hän opiskeli vuoden ajan oikeustiedettä, koska hänen isänsä halusi niin. Tuon vuoden jälkeen Händel oli tyytymätön opiskelemaan lakia. Hän päätti lopettaa oikeustieteen opiskelun ja ryhtyä muusikoksi. Hänestä tuli Halleen protestanttisen katedraalin urkuri. Seuraavana vuonna hän muutti Hampuriin, jossa hän sai töitä viulistina ja cembalistina oopperatalon orkesterissa. Täällä hänen kaksi ensimmäistä oopperaansa, Almira ja Nero, tuotettiin alkuvuodesta 1705. Kaksi muuta varhaista oopperaa, Daphne ja Florindo, tuotettiin Hampurissa vuonna 1708.
Händelistä oli tulossa hyvä oopperasäveltäjä, mutta hän halusi oppia lisää, joten hän lähti Italiaan vuonna 1707. Hän vietti siellä neljä vuotta. Hänen oopperansa Rodrigo esitettiin Firenzessä vuonna 1707 ja Agrippina Venetsiassa vuonna 1709. Agrippina oli hyvin suosittu, ja sitä esitettiin 26 kertaa. Se teki Händelistä kuuluisan. Hän sai myös kolme oratoriota tuotettua Roomassa. Hän kirjoitti pyhää musiikkia (kirkkomusiikkia) ja muita oopperatyylisiä teoksia, esimerkiksi Dixit Dominus (1707).
Muutto Englantiin
Vuonna 1710 Händelistä tuli Hannoverin valitsijamies Yrjö Henrikin kapellimestari (musiikinjohtaja), josta pian tulisi Ison-Britannian kuningas Yrjö I. Kruununvouti suostui siihen, että Händel sai välittömästi 12 kuukauden virkavapauden, jotta hän voisi lähteä Lontooseen. Hän vieraili Lontoossa kahdeksan kuukautta. Hänen oopperansa Rinaldo esitettiin vuonna 1711. Se oli ensimmäinen kerta, kun italialainen ooppera esitettiin Englannissa. Se oli välitön menestys. Händel palasi Hannoveriin kesällä 1711 ja vietti vuoden kirjoittamalla kamari- ja orkesterimusiikkia, koska Hannoverissa ei ollut oopperaa. Hän yritti myös oppia englantia. Vuonna 1712 kruununvouti antoi hänelle luvan tehdä uuden vierailun Englantiin. Englannissa hänellä oli mesenaatteja (rikkaita ihmisiä, jotka antoivat hänelle rahaa). Kuningatar Annalta hän sai 200 punnan vuositulot (kun taas Bach ansaitsi vuodessa vain kahdeksankymmentä puntaa). Hän menestyi hyvin, joten hän jäi Englantiin sen sijaan, että olisi palannut työhönsä Hannoverin hoviin.
Vuonna 1712 kuningatar Anne kuoli, ja Hannoverin valitsijasta tuli Ison-Britannian kuningas. Händel olisi saattanut joutua vaikeuksiin jäädessään Britanniaan. Erään tarinan mukaan kuningas antoi Händelille anteeksi, koska tämä oli kirjoittanut ihastuttavaa musiikkia nimeltä Water Music, jota esitettiin Thamesin laivalla kuninkaallisissa vesijuhlissa. Tämä tarina siitä, että kuningas olisi antanut Händelille anteeksi, ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Yrjö olisi tiennyt, että kuningatar Anne kuolisi pian ja hänestä tulisi Ison-Britannian kuningas ja siten Händelin herra jälleen. Itse asiassa uusi kuningas kaksinkertaisti Händelin palkan. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen palkkansa nousi jälleen, kun hän opetti musiikkia kuningatar Carolinan tyttärelle.
Vuonna 1724 Händel muutti vastarakennettuun taloon 25 Brook Streetillä Lontoossa, jota hän vuokrasi kuolemaansa asti 35 vuotta myöhemmin, vuoteen 1759. Talo on nykyään nimeltään Handel House Museum, ja se on avoinna yleisölle. Täällä Händel sävelsi joitakin kuuluisimmista teoksistaan, kuten Messias, Zadok the Priest ja Fireworks Music.
Vuonna 1729 Händelin ooppera Scipio (Scipio) esitettiin ensimmäistä kertaa. Tämän teoksen marssi on nykyään Britannian Grenadier Guardsin rykmentin hidas marssi. Seuraavana vuonna hän otti Britannian kansalaisuuden.
Vuonna 1731 Händel sai tehtäväkseen säveltää neljä hymniä kuningas Yrjö II:n kruunajaisseremoniaan. Yksi niistä, Zadok the Priest, on laulettu sen jälkeen jokaisessa kruunajaisseremoniassa.
Händel vietti suurimman osan ajastaan oopperoiden parissa. Vuosina 1722-1726 hän toimi Kuninkaallisen musiikkiakatemian johtajana. Tämä oli organisaatio, joka järjesti oopperaesityksiä. Sillä ei ollut mitään tekemistä akatemian kanssa, jota nykyään kutsutaan Royal Academy of Musiciksi ja jossa nuoret opiskelevat musiikkia. Händel työskenteli myös King's Theatren johdossa, ja monia hänen oopperoitaan esitettiin Covent Gardenin kuninkaallisessa oopperatalossa. Hän matkusti joskus Italiaan etsimään uusia italialaisia laulajia ja taivuttelemaan heitä tulemaan Lontooseen. Lontoosta tuli maailmankuulu oopperoista. Huolimatta kaikesta siitä, mitä Händel teki oopperan hyväksi, hänellä oli paljon sekä vihollisia että ystäviä. Kilpailua oli paljon, erityisesti erään Bononcini-nimisen säveltäjän kanssa, jonka musiikki on nykyään unohdettu. Händel luopui oopperan johtamisesta vuonna 1740, kun hän oli menettänyt paljon rahaa alalla.
Myöhemmät vuodet
Huhtikuussa 1739, 54-vuotiaana, hän sai aivohalvauksen. Todennäköisesti tämä halvaannutti hänen oikean kätensä joksikin aikaa niin, ettei hän pystynyt esiintymään, mutta hän toipui erinomaisesti oltuaan kuusi viikkoa Aix-la-Chapellen kylpylässä. Tuolloin hän alkoi kirjoittaa oopperoiden sijasta oratorioita. Vuonna 1742 hänen oratorionsa Messias esitettiin ensimmäisen kerran Dublinissa. Yllättäen se menestyi Lontoossa vasta vuonna 1750, jolloin se esitettiin Foundling Hospital Chapelin hyväksi. Händel esitti sen siellä joka vuosi, mikä toi sairaalalle noin 600 puntaa jokaisesta esityksestä. Näinä myöhempinä vuosina Händel käytti suurimman osan ajastaan oratorioiden säveltämiseen ja tuottamiseen. Judas Maccabaeus oli erityisen suosittu. Näiden oratorioiden laulajat olivat englantilaisia ja italialaisia. He eivät olleet maailmankuuluja virtuooseja vaan laulajia, jotka Händel oli itse kouluttanut.
Elokuussa 1750, paluumatkalla Saksasta Lontooseen, Händel loukkaantui vakavasti, kun hänen vaununsa kaatui. Vuonna 1751 hän alkoi menettää näköään. Hän kuoli vuonna 1759 Lontoossa. Viimeinen konsertti, johon hän meni, oli hänen oma Messias-konserttinsa. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli 3 000 surijaa. Hänet haudattiin Westminster Abbeyyn valtiollisin kunnianosoituksin. Händel ei koskaan mennyt naimisiin ja piti yksityiselämänsä hyvin yksityisenä. Hän jätti perinnöksi 20 000 puntaa, mikä oli tuohon aikaan paljon rahaa (nykyään noin 2800000 puntaa). Hänen veljentyttärensä peri suurimman osan hänen rahoistaan. Hän jätti osan myös ystäville, palvelijoille, sukulaisille ja hyväntekeväisyysjärjestöille. Hänen nimikirjoituksensa (alkuperäiset kopiot hänen säveltämästään musiikista) ovat nykyään suurimmaksi osaksi British Museumissa.
Händel vuonna 1727
Hänen nimensä
Händel käytti kirjoitusasua "George Frideric Händel", kun hänet kansalaistettiin Britannian kansalaiseksi, ja tätä kirjoitusasua käytetään yleisesti englanninkielisissä maissa. Saksassa käytetään yleensä hänen nimensä alkuperäistä muotoa (Georg Friedrich Händel), mutta Ranskassa hänet tunnetaan nimellä "Haendel". Oli toinenkin säveltäjä, jolla oli samanlainen nimi, Handl, joka oli slovenialainen ja tunnetaan yleisemmin nimellä Jacobus Gallus. Tämä voi olla hyvin vaikeaa luetteloijille (jotka yrittävät laatia luettelon hänen musiikistaan).
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Yrjö Frideric Händel?
A: Yrjö Frideric Händel oli saksalainen säveltäjä, joka muutti nuorena Englantiin ja josta tuli myöhemmin kansalaistettu britti.
K: Milloin Händel muutti nimensä?
V: Händel muutti nimensä George Frideric Händeliksi, kun hänestä tuli britti; hän poisti pisteen a-kirjaimen yläpuolelta ja muutti Georgin ja Friedrichin kirjoitusasun.
K: Minkälaista musiikkia Bach kirjoitti?
V: Bach kirjoitti enimmäkseen kirkkomusiikkia, mutta hän sävelsi myös orkesteriteoksia, kamarimusiikkia, kantaatteja ja muita vokaalimusiikin muotoja.
K: Kuinka monta oopperaa Händel kirjoitti?
V: Händel kirjoitti yli 42 oopperaa.
K: Missä Händel teki matkoja oppiakseen säveltämistä?
V: Hän teki monia matkoja, muun muassa Italiaan, jossa hän oppi paljon säveltämisestä.
K: Mikä on yksi kuuluisimmista Händelin kirjoittamista oratorioista?
V: Hänen kuuluisin oratorionsa on Messias.
