Yrjö Frideric Händel (saksaksi Georg Friedrich Händel) (23. helmikuuta 1685 – 14. huhtikuuta 1759) oli saksalainen säveltäjä, joka muutti nuorena miehenä Englantiin ja josta tuli myöhemmin kansalaistettu britti. Hän syntyi Hallessa (Halle an der Saale) ja kasvoi perheessä, jossa musiikki oli läsnä: hänen äitinsä kannusti häntä musiikkiin, kun taas isä toivoi hänelle muuta uraa. Johann Sebastian Bach ja Händel syntyivät samana vuonna (1685), ja vaikka he olivat aikansa merkittävimpiä säveltäjiä, he eivät koskaan tavanneet.

Elämä ja ura

Nuorena Händel sai paikallista musiikkikoulutusta ja vaikutteita saksalaisesta urku- ja kontrapunktiperinteestä. Aikuisena hän työskenteli Hamburgin oopperassa, minkä jälkeen hän teki opintomatkoja Italiaan, missä hän oppi paljon säveltämisestä, erityisesti italialaisesta laulutyylistä ja oopperatekniikasta. Pohjois-Italia ja roomalainen musiikkikulttuuri vaikuttivat ratkaisevasti hänen tyyliinsä. Vuonna 1712 hän asettui pysyvästi Lontooseen, missä hän menestyi ensin oopperasäveltäjänä ja sittemmin erityisesti oratorioiden tekijänä.

Händel muutti nimensä muotoon Georg Frideric Händel saatuaan Britannian kansalaisuuden; hän poisti pisteet a-kirjaimen yläpuolelta (umlautin) ja muutti Georg- ja Friedrich-muotojen kirjoitusasua. Hän sai laajaa tukea kuninkaallisilta ja vaikutti aktiivisesti Lontoon musiikkielämään, muun muassa perustamalla vuonna 1719 oopperatoimintaa tukeneen yhteistyöjärjestelyn (Royal Academy of Music -nimellä tunnetun instituution nimeäminen vaihtelee lähteissä).

Tuotanto ja tyyli

Vaikka sekä Bach että Händel kuuluivat myöhäisbarokin aikakauteen, heidän musiikkinsa suuntaukset erosivat: Bach painotti kirkollista musiikkia ja contrapuntista rakennetta, kun taas Händelistä tuli kuuluisa erityisesti ilmaisuvoimaisista ooppera- ja oratoriokappaleistaan. Händel kirjoitti runsaasti näyttämömusiikkia, mutta hänen tuotantonsa käsittää myös instrumentaali- ja kirkkomusiikkia.

Händel kirjoitti yli 42 oopperoita. Myöhemmin hän siirtyi entistä enemmän oratorioita säveltämiseen; hänen kuuluisin oratorionsa on Messias, joka sai ensi-iltansa Dublinin konserttina vuonna 1742 ja on sittemmin muodostunut erityisen tunnetuksi Halleluja-kuoronsa ansiosta. Händelin oratoriot yhdistävät italialaisen melodisuuden, saksalaisen kontrapunktin ja englantilaisen kuoroperinteen, ja ne suunniteltiin usein seurakunnille ja laajemmalle yleisölle ilman näyttämöä.

Händel sävelsi myös runsaasti muuta musiikkia: hän kirjoitti hymnejä, kamarimusiikkia sekä merkittäviä orkesteriteoksia, kuten vesimusiikkia (Water Music) ja musiikkia kuninkaalliseen ilotulitukseen (Music for the Royal Fireworks). Lisäksi hän sävelsi urkukonserttoja, sinfonioita ja muita konserttimaisia teoksia.

Myöhäiselämä ja perintö

Händelin elämän loppuvuosina hänen terveytensä heikkeni; hän kärsi ajoittain sairaskohtauksista ja näkökykynsä huononi. Hän kuoli Lontoossa 14. huhtikuuta 1759 ja haudattiin arvokkaasti Westminster Abbeyhin. Hänen musiikkinsa vaikutti myöhempiin sukupolviin, ja erityisesti Messias on edelleen osa konserttiohjelmistoa ympäri maailman. Händelin tuotanto on myös esimerkki barokin kansainvälisestä kulttuurivaihdosta: hänen teoksensa yhdistävät saksalaisen ja italialaisen perinteen sekä englantilaisen soitto- ja kuorokulttuurin.

Händelin musiikki tunnetaan vahvoista melodioista, dramaattisista kuoro-osuuksista, kirkkaasta orkestrikuvasta ja kyvystä yhdistää seurakunta- ja konserttiperinteet. Hänen teoksensa ovat säilyttäneet asemansa sekä kirkollisessa että maailmallisessa konserttiperinteessä, ja hänet muistetaan yhtenä barokin merkittävimmistä säveltäjistä.