Charlotte Corday – Jean‑Paul Maratin salamurhaaja ja girondiinien puolustaja
Charlotte Corday: Jean‑Paul Maratin salamurhaaja ja girondiinien puolustaja. Dramaattinen 1793-tarina vallankumouksesta, ideologiasta ja kohtalosta, joka jakoi Ranskan.
Charlotte Corday (Marie-Anne Charlotte de Corday d'Armont, 27. heinäkuuta 1768 – 17. heinäkuuta 1793) oli merkittävä hahmo Ranskan vallankumouksen ajalla. Hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän vuonna 1793 murhasi jakobiinijohtaja Jean-Paul Marat'n ja sen seurauksena lähetettiin giljotiinille. Corday oli pienestä aatelisperheestä kotoisin oleva nuori nainen, joka oli muuttanut Normandiasta Caeniin ja kiinnostui poliittisista tapahtumista. Hän uskoi girondiinien aatteisiin ja toivoi teollaan estävänsä vallankumouksen äärimmäiset käänteet ja pelastavansa girondiinien kannattajia kovenevalta jakobiiniselta vallankäytöltä. Vuonna 1847 kirjailija Alphonse de Lamartine antoi Cordaylle lempinimen l'ange de l'assassinat (salamurhan enkeli).
Taustaltaan Corday kuului pieneen normandialaiseen aatelissukuun ja kasvoi lukeneessa, mutta taloudellisesti vaatimattomassa ympäristössä. Vallankumouksen seuraukset ja etenkin poliittinen vaino ja väkivalta herättivät hänessä vastustusta. Corday ihannoi girondiinien maltillista politiikkaa ja katsoi, että radikaalit jakobiinit — ja erityisesti Marat, joka toimi aktiivisesti lehtimiehenä ja agitaattorina — olivat vastuussa verisistä tapahtumista ja poliittisesta vainosta.
Salamurha tapahtui 13. heinäkuuta 1793. Marat työskenteli usein sairaalloisen ihottumansa vuoksi kylpyammeessa; hän kirjoitti ja vastaanotti ihmisiä ammeensa ääressä. Corday matkusti Pariisiin ja sai tapaamisen Maratin kanssa esittämällä tuovansa tietoja ja luetteloita "Iranielleista" tai kavaltajista Caenista. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja puukotti Maratia veitsellä ammeessa; Marat kuoli välittömästi. Corday pidätettiin heti paikalla. Murhan aiheuttama järkytys oli suuri: Maratista tehtiin jakobiinien marttyyri, ja hänen kuolemansa lisäsi kiihkoa vallankumouksen ääriryhmissä.
Cordayn oikeudenkäynti oli nopea. Häntä syytettiin murhasta, tuomittiin ja teloitettiin giljotiinilla Pariisissa 17. heinäkuuta 1793, vain muutama päivä Maratin murhan jälkeen. Hän oli kuollessaan 24-vuotias. Historiallisissa lähteissä hänelle on usein liitetty lause, jonka mukaan hän olisi sanonut ranskaksi: "J'ai tué un homme pour en sauver cent mille" — "Tappoin yhden pelastaakseni sata tuhatta", vaikka tarkka sanamuoto vaihtelee lähteissä.
Charlotte Cordayn teko ja hänen persoonansa ovat herättäneet voimakkaita tunteita ja erilaisia tulkintoja: jotkut pitivät häntä murhaajana, toiset sankarina tai marttyyrina, joka yritti pysäyttää väkivallan kierteen. Murhan jälkeen Maratista teki useita muistokuvia ja taideteoksia, joista tunnetuin on Jacques-Louis Davidin maalaus "La Mort de Marat", joka idealisoi tapauksen ja vahvisti Maratin marttyyri-imagoa. Cordayn nimi ja kuva ovat jääneet osaksi vallankumouksen historiaa ja keskustelua siitä, missä kulkevat rajat poliittisen vastarinnan ja väkivallan välillä.
Corday Jean-Jacques Hauer
Elämäkerta
Charlotte Corday syntyi Saint-Saturnin-des-Ligneriesissa, Ornen Normandiassa, Ranskassa vuonna 1768. Corday oli lähtöisin pienestä aristokraattisuvusta.
Kun Corday oli tyttö, hänen isosiskonsa ja heidän äitinsä Charlotte Marie Jacqueline Gaultier de Mesnival kuoli. Hänen isänsä lähetti Cordayn ja hänen nuoremman sisarensa luostariin Caeniin. Luostarin kirjastossa Corday luki Plutarkhoksen, Rousseaun ja Voltairen kirjoituksia Vuoden 1791 jälkeen Corday asui Caenissa serkkunsa Madame Le Coustellier de Bretteville-Gouvillen kanssa. He olivat hyvin läheisiä. Corday aikoi periä serkkunsa omaisuuden.
Politiikka
Ranskan vallankumouksen muuttuessa yhä äärimmäisemmäksi Corday alkoi tukea girondineja yhä enemmän. Hän rakasti heidän puheitaan ja piti monista Caenissa tapaamistaan girondineista kovasti. Hän päätti, että hänen oli tehtävä samaa kuin girondiinit. Hänen mielestään he olivat puolue, joka pelastaisi Ranskan jakobiinien radikalismilta. Jakobinit uskoivat, että Ranska pelastuisi vain pelottelemalla kansaa kuuliaisuuteen. He uskoivat, että väkivalta oli ainoa keino. Corday ja girondiinit eivät olleet samaa mieltä tästä lähestymistavasta. Corday päätti tappaa Marat'n, koska hän uskoi, että hän oli radikaalein. Hän uskoi tähän, koska syytti häntä syyskuun verilöylyistä.
Marat'n salamurha
Jean-Paul Marat kuului radikaaliin jakobiinipuolueeseen, joka johti hirmuvallan aikaa. Hän kirjoitti tärkeää ja laajalevikkistä sanomalehteä nimeltä L'ami du peuple (Kansan ystävä). Corday syytti Marat'ta myös sisällissodasta, jonka hän arveli tapahtuvan Ranskassa. Hän uskoi, että Marat oli huono Ranskan tulevaisuudelle ja että hänen kuolemansa lopettaisi väkivallan Ranskassa. Hän uskoi myös, että Ludvig XVI:ta ei olisi pitänyt teloittaa.
Heinäkuun 9. päivänä 1793 Corday lähti serkkunsa kartanosta Pariisiin, josta hän osti veitsen. Hotellissa hän kirjoitti kirjeen Ranskan kansalle. Kirjeessä hän selitti, miksi hän oli tappanut Marat'n. Hän nimesi sen Addresse aux Français amis des lois et de la paix ("Adressi Ranskan kansalle, lain ja rauhan ystäville").
Aluksi hän suunnitteli murhaavansa Marat'n koko kansalliskokouksen edessä. Marat ei kuitenkaan enää osallistunut kokouksiin ihosairauden vuoksi. Hän muutti suunnitelmaansa ja meni Maratin kotiin. Ensimmäisellä kerralla Maratin vaimo Simonne Evrard ei päästänyt häntä sisään. Kun hän illalla palasi, Marat päästi hänet sisään. Marat antoi hänelle Caenissa asuvien Girondinien nimet, ja Marat kirjoitti ne muistiin. Sitten Marat puukotti häntä ostamallaan veitsellä. Marat huusi "Aidez-moi, ma chère amie!". " ("Auta minua, rakas ystäväni!") vaimolleen ja kuoli.
David, yksi Maratin ystävistä, maalasi Maratin ruumiin. Maalauksesta tuli kuuluisa.
Baudry maalasi myös tämän hetken.
Davidin maalaus.
Baudryn maalaus.
Oikeudenkäynti ja teloitus
Corday sanoi, että hän oli suunnitellut tappavansa Marat'n yksin. Tätä vastaan ei ollut todisteita. Corday sanoi oikeudenkäynnissä, että hän "tappoi yhden miehen pelastaakseen sata tuhatta".
Neljä päivää sen jälkeen, kun hän oli tappanut Marat'n, Corday teloitettiin giljotiinilla.
Cordayn suunnitelma toimi, mutta se myös epäonnistui. Väkivaltaisuudet Ranskassa eivät loppuneet. Maratista tuli marttyyri.
Viittaukset
- ↑ "Charlotte Corday", Encyclopedie (ranskaksi), FR: Larousse.
- ↑ Whitham, John Mills (1968), Men and Women of the French Revolution, Freeport, NY: Books for Libraries Press.
- ↑ "La Procès de Charlotte Corday." Ministère de la Justice. La Gouvernement Français, 23.8.2011. Web. 19 Sept. 2014.
- ↑ "Jacques-Louis David: Marat'n kuolema". Neoklassismi ja Ranskan vallankumous. Boston College, n.d. Web. 19 Sept. 2014.
- ↑ Clegg, Melanie. "Charlotte Corday, 17. heinäkuuta 1793". Madame Guillotine. N.p., 17. heinäkuuta 2011. Web. 19 Sept. 2014.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Charlotte Corday?
A: Charlotte Corday oli Ranskan vallankumouksen hahmo, joka lähetettiin giljotiinille jakobiinijohtaja Jean-Paul Marat'n murhan vuoksi.
K: Miksi Corday teloitettiin?
V: Corday teloitettiin jakobiinijohtaja Jean-Paul Marat'n salamurhan vuoksi.
Kysymys: Mikä oli Cordayn motiivi Marat'n salamurhaan?
V: Corday syytti Marat'ta Ranskan vallankumouksen äärimmäisemmästä suunnasta ja uskoi girondinien aatteeseen.
Kysymys: Mikä rooli Maratilla oli Ranskan vallankumouksessa?
V: Maratilla oli suuri rooli girondinien kukistamisessa.
Kysymys: Mikä oli Cordayn lempinimi ja kuka antoi sen hänelle?
V: Cordayn lempinimi oli "salamurhan enkeli", ja sen antoi hänelle kirjailija Alphonse de Lamartine vuonna 1847.
K: Milloin Corday syntyi ja milloin hänet teloitettiin?
V: Corday syntyi 27. heinäkuuta 1768 ja hänet teloitettiin 17. heinäkuuta 1793.
Kysymys: Mikä oli girondinien syy?
V: Girondiinit olivat Ranskan vallankumouksen aikainen poliittinen ryhmittymä, joka kannatti maltillista suhtautumista muutokseen ja hajautettua hallintoa.
Etsiä