Charlotte Corday

Elämäkerta

Charlotte Corday syntyi Saint-Saturnin-des-Ligneriesissa, Ornen Normandiassa, Ranskassa vuonna 1768. Corday oli lähtöisin pienestä aristokraattisuvusta.

Kun Corday oli tyttö, hänen isosiskonsa ja heidän äitinsä Charlotte Marie Jacqueline Gaultier de Mesnival kuoli. Hänen isänsä lähetti Cordayn ja hänen nuoremman sisarensa luostariin Caeniin. Luostarin kirjastossa Corday luki Plutarkhoksen, Rousseaun ja Voltairen kirjoituksia Vuoden 1791 jälkeen Corday asui Caenissa serkkunsa Madame Le Coustellier de Bretteville-Gouvillen kanssa. He olivat hyvin läheisiä. Corday aikoi periä serkkunsa omaisuuden.

 

Politiikka

Ranskan vallankumouksen muuttuessa yhä äärimmäisemmäksi Corday alkoi tukea girondineja yhä enemmän. Hän rakasti heidän puheitaan ja piti monista Caenissa tapaamistaan girondineista kovasti. Hän päätti, että hänen oli tehtävä samaa kuin girondiinit. Hänen mielestään he olivat puolue, joka pelastaisi Ranskan jakobiinien radikalismilta. Jakobinit uskoivat, että Ranska pelastuisi vain pelottelemalla kansaa kuuliaisuuteen. He uskoivat, että väkivalta oli ainoa keino. Corday ja girondiinit eivät olleet samaa mieltä tästä lähestymistavasta. Corday päätti tappaa Marat'n, koska hän uskoi, että hän oli radikaalein. Hän uskoi tähän, koska syytti häntä syyskuun verilöylyistä.

 

Marat'n salamurha

Jean-Paul Marat kuului radikaaliin jakobiinipuolueeseen, joka johti hirmuvallan aikaa. Hän kirjoitti tärkeää ja laajalevikkistä sanomalehteä nimeltä L'ami du peuple (Kansan ystävä). Corday syytti Marat'ta myös sisällissodasta, jonka hän arveli tapahtuvan Ranskassa. Hän uskoi, että Marat oli huono Ranskan tulevaisuudelle ja että hänen kuolemansa lopettaisi väkivallan Ranskassa. Hän uskoi myös, että Ludvig XVI:ta ei olisi pitänyt teloittaa.

Heinäkuun 9. päivänä 1793 Corday lähti serkkunsa kartanosta Pariisiin, josta hän osti veitsen. Hotellissa hän kirjoitti kirjeen Ranskan kansalle. Kirjeessä hän selitti, miksi hän oli tappanut Marat'n. Hän nimesi sen Addresse aux Français amis des lois et de la paix ("Adressi Ranskan kansalle, lain ja rauhan ystäville").

Aluksi hän suunnitteli murhaavansa Marat'n koko kansalliskokouksen edessä. Marat ei kuitenkaan enää osallistunut kokouksiin ihosairauden vuoksi. Hän muutti suunnitelmaansa ja meni Maratin kotiin. Ensimmäisellä kerralla Maratin vaimo Simonne Evrard ei päästänyt häntä sisään. Kun hän illalla palasi, Marat päästi hänet sisään. Marat antoi hänelle Caenissa asuvien Girondinien nimet, ja Marat kirjoitti ne muistiin. Sitten Marat puukotti häntä ostamallaan veitsellä. Marat huusi "Aidez-moi, ma chère amie!". " ("Auta minua, rakas ystäväni!") vaimolleen ja kuoli.

David, yksi Maratin ystävistä, maalasi Maratin ruumiin. Maalauksesta tuli kuuluisa.

Baudry maalasi myös tämän hetken.

 
Davidin maalaus.


Baudryn maalaus.  

Oikeudenkäynti ja teloitus

Corday sanoi, että hän oli suunnitellut tappavansa Marat'n yksin. Tätä vastaan ei ollut todisteita. Corday sanoi oikeudenkäynnissä, että hän "tappoi yhden miehen pelastaakseen sata tuhatta".

Neljä päivää sen jälkeen, kun hän oli tappanut Marat'n, Corday teloitettiin giljotiinilla.

Cordayn suunnitelma toimi, mutta se myös epäonnistui. Väkivaltaisuudet Ranskassa eivät loppuneet. Maratista tuli marttyyri.

 

Viittaukset

1. ↑ "Charlotte Corday", Encyclopedie (ranskaksi), FR: Larousse.
2. ↑ Whitham, John Mills (1968), Men and Women of the French Revolution, Freeport, NY: Books for Libraries Press.
3. ↑ "La Procès de Charlotte Corday." Ministère de la Justice. La Gouvernement Français, 23.8.2011. Web. 19 Sept. 2014.
4. ↑ "Jacques-Louis David: Marat'n kuolema". Neoklassismi ja Ranskan vallankumous. Boston College, n.d. Web. 19 Sept. 2014.
5. ↑ Clegg, Melanie. "Charlotte Corday, 17. heinäkuuta 1793". Madame Guillotine. N.p., 17. heinäkuuta 2011. Web. 19 Sept. 2014.