Charlotte Corday (Marie-Anne Charlotte de Corday d'Armont, 27. heinäkuuta 1768 – 17. heinäkuuta 1793) oli merkittävä hahmo Ranskan vallankumouksen ajalla. Hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän vuonna 1793 murhasi jakobiinijohtaja Jean-Paul Marat'n ja sen seurauksena lähetettiin giljotiinille. Corday oli pienestä aatelisperheestä kotoisin oleva nuori nainen, joka oli muuttanut Normandiasta Caeniin ja kiinnostui poliittisista tapahtumista. Hän uskoi girondiinien aatteisiin ja toivoi teollaan estävänsä vallankumouksen äärimmäiset käänteet ja pelastavansa girondiinien kannattajia kovenevalta jakobiiniselta vallankäytöltä. Vuonna 1847 kirjailija Alphonse de Lamartine antoi Cordaylle lempinimen l'ange de l'assassinat (salamurhan enkeli).
Taustaltaan Corday kuului pieneen normandialaiseen aatelissukuun ja kasvoi lukeneessa, mutta taloudellisesti vaatimattomassa ympäristössä. Vallankumouksen seuraukset ja etenkin poliittinen vaino ja väkivalta herättivät hänessä vastustusta. Corday ihannoi girondiinien maltillista politiikkaa ja katsoi, että radikaalit jakobiinit — ja erityisesti Marat, joka toimi aktiivisesti lehtimiehenä ja agitaattorina — olivat vastuussa verisistä tapahtumista ja poliittisesta vainosta.
Salamurha tapahtui 13. heinäkuuta 1793. Marat työskenteli usein sairaalloisen ihottumansa vuoksi kylpyammeessa; hän kirjoitti ja vastaanotti ihmisiä ammeensa ääressä. Corday matkusti Pariisiin ja sai tapaamisen Maratin kanssa esittämällä tuovansa tietoja ja luetteloita "Iranielleista" tai kavaltajista Caenista. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja puukotti Maratia veitsellä ammeessa; Marat kuoli välittömästi. Corday pidätettiin heti paikalla. Murhan aiheuttama järkytys oli suuri: Maratista tehtiin jakobiinien marttyyri, ja hänen kuolemansa lisäsi kiihkoa vallankumouksen ääriryhmissä.
Cordayn oikeudenkäynti oli nopea. Häntä syytettiin murhasta, tuomittiin ja teloitettiin giljotiinilla Pariisissa 17. heinäkuuta 1793, vain muutama päivä Maratin murhan jälkeen. Hän oli kuollessaan 24-vuotias. Historiallisissa lähteissä hänelle on usein liitetty lause, jonka mukaan hän olisi sanonut ranskaksi: "J'ai tué un homme pour en sauver cent mille" — "Tappoin yhden pelastaakseni sata tuhatta", vaikka tarkka sanamuoto vaihtelee lähteissä.
Charlotte Cordayn teko ja hänen persoonansa ovat herättäneet voimakkaita tunteita ja erilaisia tulkintoja: jotkut pitivät häntä murhaajana, toiset sankarina tai marttyyrina, joka yritti pysäyttää väkivallan kierteen. Murhan jälkeen Maratista teki useita muistokuvia ja taideteoksia, joista tunnetuin on Jacques-Louis Davidin maalaus "La Mort de Marat", joka idealisoi tapauksen ja vahvisti Maratin marttyyri-imagoa. Cordayn nimi ja kuva ovat jääneet osaksi vallankumouksen historiaa ja keskustelua siitä, missä kulkevat rajat poliittisen vastarinnan ja väkivallan välillä.
