Chiton | Polyplacophora-luokkaan kuuluvat erikokoiset merinilviäiset

Kuvaus

Polyplacophora tarkoittaa "monta levyä". Levyt viittaavat kuoreen, joka on valmistettu aragoniitista, kalsiumkarbonaattimineraalista. Kuori on melko joustava, ja chiton voi jopa rullata palloksi. Chitonissa on kahdeksan levyä, ja niiden alla on lihaksikas jalka, joka liikuttaa chitonia kivien ja muiden rakenteiden yli sekä vedessä että sen ulkopuolella. Sillä on myös kielen muotoinen rakenne, radula, jossa on useita 17 hampaan rivejä. Jotkut käyttävät sitä levien raapimiseen kiviltä, kun taas toiset ovat lihansyöjiä, jotka pyydystävät pieniä eläinplanktoneita ja muita matalassa vedessä eläviä pieniä eläimiä.

Chitonit voivat olla alle tuuman tai jopa metrin pituisia. Niitä on monia eri värejä: mustia, punaisia, vaaleanpunaisia ja jopa sinisiä. Kuori voi olla kiiltävä tai tylsä, sileä, karvainen, suomuinen tai piikkinen lajista riippuen.

Anatomia

Jos chiton otettaisiin käteen ja käännettäisiin ympäri, siinä ei olisi silmiä, jalkoja tai käsiä. Siellä olisi vain leveä jalka, jossa on radula, jota se käyttää pintojen raaputtamiseen. Sen vaippa on aivan kuoren alla, ja vaipan alin osa tulee ulos kuoren reunan alta, jotta sen jalka voi tarttua pintoihin, joihin se tarttuu tai joita pitkin se liukuu. Ulos työntyvää vaipan osaa kutsutaan vyöruumiiksi. Kuu etanan tapaan vyö voi ulottua kuoren alaosan yli ja peittää chiton-kuoren alaosan.

 
Cryptochiton stelleri -siittonin alapuoli, jossa näkyy keskellä jalka, jota ympäröi vaippa. Suu näkyy jalan vasemmalla puolella. Chitonien alapuolta on hyvin vaikea nähdä, koska ne takertuvat niin tiukasti kiviin ja voivat myös käpertyä palloksi.  

Habits

Useimmat kitonit ovat yöeläimiä, joten ne ruokailevat öisin ja piiloutuvat päivisin kivien alle. Niiden pääasiallinen elinympäristö on vuorovesivyöhyke. Ne elävät kovilla pinnoilla, kuten kivien päällä tai alla tai kallion raoissa. Jotkin lajit elävät melko korkealla vuorovesivyöhykkeellä ja ovat pitkään alttiina ilmalle ja valolle. Toiset taas elävät subtidaalisesti. Muutamat lajit elävät jopa 6 000 metrin syvyydessä.

 
Kaksi sarvikuonoa kalliolla Guadeloupen vuoroveden aikaan.  

Evoluution alkuperä

Kitoneista on suhteellisen hyvät fossiilitiedot, jotka ulottuvat 400 miljoonan vuoden taakse devonikaudelle. Tätä ennen joitakin organismeja on tulkittu (alustavasti) kantaryhmän polyplacophoroiksi; polyplacophorien löydökset ulottuvat ylempään kambrikaudelle.

Prekambrikauden ja kambrikauden Kimberella ja Wiwaxia voivat olla sukua esi-isien polyplacophoroille. Matthevia on myöhäiskambrikauden polyplacophora, joka on säilynyt yksittäisinä terävinä venttiileinä ja jota joskus pidetään chitonina. Polyplacophorat ovat saattaneet muodostua, kun poikkeava monoplacophora syntyi, ja sillä oli useita kalkkikeskuksia tavanomaisen yhden sijaan. Valinta vaikutti näin syntyneisiin kartiomaisiin kuoriin niin, että ne muodostivat päällekkäisiä suojapanssareita. Niiden alkuperäiset kartiot ovat homologisia nykyisten kitonien levyjen kärkien kanssa.

 
Matthevian , myöhäiskambrikauden polyplacophoran, erilliset levyt Utahin eteläiseltä House Range -vuorelta. + Yhdysvaltain yhden sentin kolikko kokoa varten