Plankton
Plankton on meren pintakerroksissa eläviä ajelehtivia eliöitä. Ne elävät valtameren ylimmässä kerroksessa, jota kutsutaan epipelagiseksi vyöhykkeeksi. Ne eivät ole tarpeeksi vahvoja uimaan merivirtoja vastaan. Termi on vastakohta nektonille, joka pystyy hallitsemaan liikkumistaan. Niitä on kolme ryhmää:
- Kasviplankton: ne elävät meren pinnalla ja fotosyntetisoivat (käyttävät valoa sokerien ja muiden molekyylien valmistamiseen).
- Eukaryoottilevät: diatoms, coccolithophores, jotkut dinoflagellaatit.
- Bakteerit: syanobakteerit.
- Zooplankton: pienet alkueläimet tai metazoat: Ctenoforat; meduusat; sianjalkaiset; foraminiferat; pienet äyriäiset ja muut eläimet. Jotkin suurempien eläinten, kuten kalojen, äyriäisten ja selkärankaisten, munat ja toukat. Munia lukuun ottamatta ne kaikki syövät muuta planktonia.
- Jotkut ryhmät kuuluvat molempiin ryhmiin. Dinoflagellaatit voivat olla joko fotosynteettisiä tuottajia tai heterotrofisia kuluttajia; monet lajit ovat mixotrofisia olosuhteista riippuen. Myös viruksia on vaikea sovittaa tähän järjestelmään, mutta niitä esiintyy kuitenkin runsaasti.
Planktonit ovat tärkeitä meren ravintoketjussa. Ne ovat lähes kaikkien kalojen toukkien pääasiallinen ravinnonlähde, kun ne siirtyvät keltarauhasista saaliin pyydystämiseen. Kylkihait ja sinivalaat syövät niitä suoraan, muut suuret kalat syövät niitä välillisesti syömällä pienempiä kaloja, kuten silakoita.
Planktonin levinneisyyttä säätelevät enemmän ravinteet kuin lämpötila. Suuret osat merestä ovat sinisiä ja steriilejä. Syynä on se, että näiltä alueilta puuttuu yksi tai useampi elintärkeä ravinne fotosynteettiselle planktonille, josta kaikki muut ovat riippuvaisia. Yleisesti ottaen maamassojen läheisyydessä sijaitsevat alueet saavat ravinteita jokien ja tuulen mukana. Tyynen valtameren tärkein puuttuva ravinne on rauta, joka on välttämätön ferredoksiinien kaltaisissa molekyyleissä, rauta-rikkiproteiineissa, jotka huolehtivat elektronien siirrosta monissa aineenvaihduntareaktioissa.
Kasviplankton sisältää pieniä yksisoluisia eukaryootteja, jotka tekevät fotosynteesiä.
Noctiluca scintillans on dinoflagellaatti, joka syö muuta pientä planktonia.
Pohjoinen krilli, paaluvalaiden suosikkiruoka.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä on plankton?
V: Plankton on ajelehtivia eliöitä, jotka elävät meren pintakerroksissa. Ne eivät ole tarpeeksi vahvoja uimaan merivirtoja vastaan, ja ne asuvat yleensä meren ylimmässä kerroksessa, jota kutsutaan epipelagiseksi vyöhykkeeksi.
K: Mitkä ovat planktonin kolme pääryhmää?
V: Planktonin kolme pääryhmää ovat kasviplankton, eukaryoottiset levät ja bakteerit. Kasviplankton elää meren pinnalla ja fotosyntetisoi (käyttää valoa sokerien ja muiden molekyylien valmistamiseen). Eukaryoottisiin leviin kuuluvat diatoms, coccolithophores ja jotkut dinoflagellaatit. Bakteereihin kuuluvat syanobakteerit.
K: Mitä on eläinplankton?
V: Zooplankton koostuu pienistä alkueläimistä tai metazoalaisista, kuten ctenoforista, meduusoista, sienirihmastoista, kuoriaisista, pikkuruisista äyriäisistä ja muista eläimistä. Myös jotkut suurempien eläinten, kuten kalojen, äyriäisten ja annelidien, munat ja toukat kuuluvat tähän luokkaan. Munia lukuun ottamatta ne kaikki syövät muita planktonlajeja.
K: Miten virukset sopivat tähän järjestelmään?
V: Viruksia on vaikea sovittaa tähän järjestelmään, mutta silti niitä esiintyy runsaasti valtamerissä kaikkialla maailmassa.
K: Miksi on tärkeää, että plankton on osa valtamerten ravintoketjua?
V: Plankton on tärkeä osa valtamerten ravintoketjua, koska se on lähes kaikkien kalojen toukkien tärkein ravinnonlähde, kun ne siirtyvät keltarauhasista saaliin pyydystämiseen. Kylkihait ja sinivalaat syövät niitä suoraan, kun taas muut suuret kalat syövät niitä epäsuorasti syömällä pienempiä kaloja, kuten silakoita.
Kysymys: Mikä määrää, missä meressä plankonia esiintyy? V: Plankonin levinneisyys riippuu enemmän ravinteista kuin lämpötilasta - lähellä maamassoja sijaitsevilla alueilla on yleensä enemmän ravinteita jokien tai tuulen vaikutuksesta, kun taas laajat alueet, joilla on vähemmän ravinteita, voivat näyttää sinisiltä mutta steriileiltä, koska niiltä puuttuu yksi tai useampi fotosynteettisen plankonin tarvitsema elintärkeä ravinne, josta kaikki muut ovat riippuvaisia (esim. rauta).
Kysymys: Miten mikrotrofiset lajit sopivat tähän järjestelmään? V: Mixotrofiset lajit riippuvat olosuhteista - jotkin dinoflagellaatit voivat olla joko fotosynteettisiä tuottajia tai heterotrofisia kuluttajia riippuen siitä, mitä resursseja kulloinkin on saatavilla.
