Chondroforat (porpitidit) — pinnalla elävät hydroidit: sininappi & tuulimerimies
Chondroforat (porpitidit): avomeren pinnalla elävät hydroidit — tutustu sininappiin & tuulimerimieheen, niiden elintapoihin, rakenteeseen ja rooliin meriluonnossa.
Chondroforat eli porpitidit ovat pieni ja epätavallinen ryhmä hydrozoaneita. Ne kuuluvat Porpitidae-heimoon ja koostuvat monista toisistaan erikoistuneista polyyppiyksiköistä, jotka yhdessä muodostavat kelluvan yhdyskunnan.
Ne kaikki elävät avomeren pinnalla, ja ne ovat lihansyöjien, vapaasti kelluvien hydroidien yhdyskuntia. Niiden elintavat planktonissa muistuttavat pelagisten meduusojen elintapoja: ne saalistavat meressä leijuvia pieniä äyriäisiä ja muuta planktonia käyttäen hyväkseen polyyppien myrkkytyynyjä (nematotsyyttejä).
Chondroforat näyttävät yksittäiseltä organismilta, mutta ne ovat polyyppien muodostamia yhteistyötahoja. Yhdyskunnassa on yleensä eri tehtäviin erikoistuneita zooideja, esimerkiksi:
- ruokailuun erikoistuneita polyppeja (gastrozooidit),
- puolustukseen ja saaliin kiinniottoon erikoistuneita polyppeja (dactylozooidit),
- lisääntymiseen erikoistuneita yksiköitä (gonozooidit).
Muoto ja tunnuspiirteet
Porpitidit ovat yleensä litteitä tai säiliömäisiä, siniseen tai violettiin vivahtaviin sävyihin värjäytyneitä kelluvia rakenteita. Ne eroavat toisistaan erityisesti kelluvan rakenteen ja purjeen läsnäolon perusteella:
- Porpita porpita (sininappi) on litteä, rengasmainen tai levytty kelluva runko, jonka alla roikkuu polyyppien muodostama “hame”. Sininappi on usein kirkkaan sininen.
- Velella velella (tuulimerimies) kantaa pienikokoista jäykkää purjetta, joka toimii tuulessa ja virroissa siipinä; sen kelluva osa on usein pyöreä tai soikea ja sinertävän värinen.
Elinkaari ja lisääntyminen
Kuten monilla hydrozoilla, myös porpitideilla on kolonian sisäinen erikoistuminen ja monivaiheinen elinkaari. Yhdyskunta voi tuottaa sukusoluihin johtavia rakenteita tai pieniä medusoideja (gonoforeja), jotka vapauttavat sukusoluja. Hedelmöityksen jälkeen syntyvät larvat kehittyvät edelleen uusiksi yhdyskunniksi. Tarkat yksityiskohdat vaihtelevat lajeittain ja tutkimus on edelleen käynnissä.
Ekologinen rooli ja leviäminen
Porpitidit elävät pääasiassa lämpimissä ja lauhkeissa merialueissa, mutta esiintyvät myös laajemmalla alueella aina subtrooppisilta vesiltä lauhkeisiin meriin. Ne ajelehtivat pintavirtojen ja tuulten mukana ja voivat muodostaa suuria määriä jäämää tai ajautua massarantautumisiin rannoille. Ravintoon kuuluu planktoniset äyriäiset, pienen koon kaloja ja muu pienriista. Porpitidejä syövät muun muassa jotkin kalalajit, merilinnut ja merikilpikonnat.
Vuorovaikutus ihmisen kanssa
Porpitidit pistävät saalistaessaan käyttäen nematotsyyttejä. Ihmisten iholle ne yleensä aiheuttavat vain lievää ärsytystä tai punoitusta, mutta herkimmillä henkilöillä voi esiintyä kipua, kutinaa tai voimakkaampaa reaktiota. Jos kohtaat rantahiekassa suuria määriä Velella tai Porpita-yksilöitä, koskettamisesta kannattaa pidättäytyä. Pienet pistot voi yleensä hoitaa huuhtomalla merivedellä ja tarvittaessa hakemalla apua lääkäriin, jos oireet pahenevat.
Huomioitavaa
- Porpitidit eivät ole “meduusoita” siinä mielessä kuin monet sinilevien ja meduusojen tavallisesti miellettävät lajit, vaan ne ovat kolonioita, joiden yksilöosat toimivat yhdessä.
- Myös rannikolle ajautuvat massat voivat olla tärkeitä ravinnonlähteitä rannikon eläimille, mutta suurina määrinä ne voivat haitata ranta-aktiviteetteja ja matkailua.
- Tieteellinen tutkimus jatkuu: näiden eläinten tarkempi taksonomia, levinneisyys ja elinkaaren yksityiskohdat selkiytyvät jatkuvasti uusien havaintojen myötä.
Porpitidae-heimon tunnetuimpia jäseniä ovat sininnappi (Porpita porpita) ja tuulimerimies (Velella velella), joita molempia on helppo nähdä ajoittain rannikoiden pintavesissä ja rantahiekassa ajautuneina yksilöinä.
Rakenne
Chondroforat saattavat näyttää meduusalta, mutta eivät todellakaan ole sitä. Sifonofoorien tavoin ne eivät ole yksi ainoa eläin. Ne ovat kloonien, geneettisesti identtisten zooidien, yhdyskunta. Nämä zooidit ovat pieniä, pitkälle muunneltuja yksittäisiä polyyppeja. Vaikka zooidit muistuttavat rakenteeltaan muita nilviäisiä, ne eivät elä yksinään: ne ovat kiinnittyneet toisiinsa. Kunkin zooidin selviytyminen riippuu siitä, että muut tekevät sen, mitä ne eivät pysty tekemään yksin.
Tällaista asetelmaa esiintyy myös sifonofooreissa: portugalilainen sotamies. Ne ovat kehittyneet itsenäisesti, ja ne luokitellaan eri järjestyksiin.
Fossiilitiedot
Kentuckyn koillisosassa sijaitsevista Mississippi-kauden kerrostumista on löydetty harvinainen pehmeäkehoinen fossiili. Se tulkittiin kondroforiinikiveksi. Ryhmän alkuperä oli todennäköisesti neoproterotsooisella kaudella, noin 650-540 miljoonaa vuotta sitten.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat kondroforit?
V: Chondroforat ovat pieni ja epätavallinen ryhmä hydrozoaneita, jotka kuuluvat Porpitidae-heimoon.
K: Missä kondroforeja elää?
V: Chondroforat elävät avomeren pinnalla.
K: Mikä on kondroforien ruokavalio?
V: Chondroforat ovat lihansyöjiä, ja ne ravitsevat pyydystämällä saalista vedestä.
K: Ovatko kondroforit yksittäisiä organismeja?
V: Ei, kondroforit näyttävät yksittäisiltä organismeilta, mutta ne ovat polyyppien yhteenliittymiä.
K: Mikä on Porpitidae-heimon tunnetuin jäsen?
V: Porpitidae-heimon tunnetuimmat jäsenet ovat sininappi (Porpita porpita) ja sivutuulimatruusi (Velella velella).
Kysymys: Millainen on planktonissa elävien kondrofoorien elämäntapa?
V: Planktonissa elävien kondroforien elämäntapa muistuttaa pelagisten meduusojen elämäntapaa.
Kysymys: Ovatko kondroforat riippuvaisia jostakin tietystä elinympäristöstä?
V: Kyllä, kondroforat ovat elinympäristönsä puolesta riippuvaisia avomeren pintavesistä.
Etsiä