Chondroforat eli porpitidit ovat pieni ja epätavallinen ryhmä hydrozoaneita. Ne kuuluvat Porpitidae-heimoon ja koostuvat monista toisistaan erikoistuneista polyyppiyksiköistä, jotka yhdessä muodostavat kelluvan yhdyskunnan.
Ne kaikki elävät avomeren pinnalla, ja ne ovat lihansyöjien, vapaasti kelluvien hydroidien yhdyskuntia. Niiden elintavat planktonissa muistuttavat pelagisten meduusojen elintapoja: ne saalistavat meressä leijuvia pieniä äyriäisiä ja muuta planktonia käyttäen hyväkseen polyyppien myrkkytyynyjä (nematotsyyttejä).
Chondroforat näyttävät yksittäiseltä organismilta, mutta ne ovat polyyppien muodostamia yhteistyötahoja. Yhdyskunnassa on yleensä eri tehtäviin erikoistuneita zooideja, esimerkiksi:
- ruokailuun erikoistuneita polyppeja (gastrozooidit),
- puolustukseen ja saaliin kiinniottoon erikoistuneita polyppeja (dactylozooidit),
- lisääntymiseen erikoistuneita yksiköitä (gonozooidit).
Muoto ja tunnuspiirteet
Porpitidit ovat yleensä litteitä tai säiliömäisiä, siniseen tai violettiin vivahtaviin sävyihin värjäytyneitä kelluvia rakenteita. Ne eroavat toisistaan erityisesti kelluvan rakenteen ja purjeen läsnäolon perusteella:
- Porpita porpita (sininappi) on litteä, rengasmainen tai levytty kelluva runko, jonka alla roikkuu polyyppien muodostama “hame”. Sininappi on usein kirkkaan sininen.
- Velella velella (tuulimerimies) kantaa pienikokoista jäykkää purjetta, joka toimii tuulessa ja virroissa siipinä; sen kelluva osa on usein pyöreä tai soikea ja sinertävän värinen.
Elinkaari ja lisääntyminen
Kuten monilla hydrozoilla, myös porpitideilla on kolonian sisäinen erikoistuminen ja monivaiheinen elinkaari. Yhdyskunta voi tuottaa sukusoluihin johtavia rakenteita tai pieniä medusoideja (gonoforeja), jotka vapauttavat sukusoluja. Hedelmöityksen jälkeen syntyvät larvat kehittyvät edelleen uusiksi yhdyskunniksi. Tarkat yksityiskohdat vaihtelevat lajeittain ja tutkimus on edelleen käynnissä.
Ekologinen rooli ja leviäminen
Porpitidit elävät pääasiassa lämpimissä ja lauhkeissa merialueissa, mutta esiintyvät myös laajemmalla alueella aina subtrooppisilta vesiltä lauhkeisiin meriin. Ne ajelehtivat pintavirtojen ja tuulten mukana ja voivat muodostaa suuria määriä jäämää tai ajautua massarantautumisiin rannoille. Ravintoon kuuluu planktoniset äyriäiset, pienen koon kaloja ja muu pienriista. Porpitidejä syövät muun muassa jotkin kalalajit, merilinnut ja merikilpikonnat.
Vuorovaikutus ihmisen kanssa
Porpitidit pistävät saalistaessaan käyttäen nematotsyyttejä. Ihmisten iholle ne yleensä aiheuttavat vain lievää ärsytystä tai punoitusta, mutta herkimmillä henkilöillä voi esiintyä kipua, kutinaa tai voimakkaampaa reaktiota. Jos kohtaat rantahiekassa suuria määriä Velella tai Porpita-yksilöitä, koskettamisesta kannattaa pidättäytyä. Pienet pistot voi yleensä hoitaa huuhtomalla merivedellä ja tarvittaessa hakemalla apua lääkäriin, jos oireet pahenevat.
Huomioitavaa
- Porpitidit eivät ole “meduusoita” siinä mielessä kuin monet sinilevien ja meduusojen tavallisesti miellettävät lajit, vaan ne ovat kolonioita, joiden yksilöosat toimivat yhdessä.
- Myös rannikolle ajautuvat massat voivat olla tärkeitä ravinnonlähteitä rannikon eläimille, mutta suurina määrinä ne voivat haitata ranta-aktiviteetteja ja matkailua.
- Tieteellinen tutkimus jatkuu: näiden eläinten tarkempi taksonomia, levinneisyys ja elinkaaren yksityiskohdat selkiytyvät jatkuvasti uusien havaintojen myötä.
Porpitidae-heimon tunnetuimpia jäseniä ovat sininnappi (Porpita porpita) ja tuulimerimies (Velella velella), joita molempia on helppo nähdä ajoittain rannikoiden pintavesissä ja rantahiekassa ajautuneina yksilöinä.